Päättymätön tarina

Kirjoitan. Luen. Oleskelen.

Archive for the tag “mistä ideat tulevat”

Juuri kun epäilin

Epäilyksen hetkiä, niitä on taas riittänyt viime aikoina. Ehkä siksi, että en ole vähään aikaan kirjoittanut ihan uutta tekstiä (ainoastaan editoinut), ja editointi useammin vie minulta itseluottamusta kuin tuo sitä lisää. Ja kun en kirjoita uutta tekstiä pitkään aikaan, muutun huonotuuliseksi. Uusi romaani on tosiaan tulossa syksyllä, kaiken pitäisi olla hyvin, mutta. Silti hölmö epäilevä mieleni puskee esiin kaikenlaisia mutta-lauseita. Mutta uusi tekeillä oleva kässäri tökkii. Mutta kehitteillä oleva uusi idea tökkii. Entä jos syksyllä ilmestyvä kirja jääkin viimeiseksi ja kaikki tökkää siihen?

No, eivät asiat oikeasti niin huonosti ole. Alitajunta todisti sen minulle taas kerran. Viime tiistaina, ihan tavallisena aamuna keskellä kiireistä viikkoa.

Olen jo monta vuotta pyöritellyt mielessäni sellaista aika massiivista urbaanifantasia-ideaa, projektia jonka koodinimi on ”M”. Haluaisin kirjoittaa kerrankin nykyaikaan / lähitulevaisuuteen sijoittuvaa urbaanifantsua (eikä epämääräiseen menneisyyteen sijoittuvaa korkeafantsua). Jotain erilaista taas. Jostain käsittämättömästä syystä haluan ryhtyä sarjan kirjoittamiseen taas, ja haluan tehdä laajemman sarjan kuin viimeksi (Mustien ruusujen maassa). Minulla on mielessä henkilöt, miljöökin jotenkin, spefielementti. Olen kirjoittanut aiheen ”verryttelyksi” kaksi novellia, jotka juuri nyt ovat editointivaiheessa. Ja ehkä juuri näiden novellien editointi on nyt herättänyt mieleen kaikenlaisia inhottavia epäilyjä. Toisaalta olen saanut novelleista äärettömän ihanaa ja positiivista palautetta, ei siinä!! Tämä on kannustanut tosi paljon, ja on tullut tunne, että olen oikeilla linjoilla ja tästä hommasta ehkä on järkeä jatkaa eteenpäinkin. Sarjan kirjoittaminen kuitenkin on sen verran valtaisa projekti, että en halua ryhtyä siihen, jos hommassa ei ole mitään järkeä.

Novellien editointivaiheessa on myös noussut esille kaikenlaisia haastavia kysymyksiä. Ja jo aiemminkin, kun hain esilukijoilta palautetta näistä. Ongelma on, että en pysty vastaamaan kaikkeen juuri nyt. Paljon on vielä ratkaisematta ja kesken. Nousee esille kysymyksiä, jotka kuitenkin on aivan pakko ratkaista sarjassa. Minun täytyy saada isot linjat kuntoon. Haluan tietää sarjan loppuratkaisun ja pointin, haluan ratkaista isoimmat mysteerit ennen kirjoittamista. Mikäli se vain mitenkään on mahdollista. Nyt vain projekti M:n isot linjat eivät ole oikein nytkähtäneet eteenpäin pitkään aikaan. Homma on junnannut paikallaan.

Huomautetaan tähän väliin, että tarinan päähenkilöt ovat kulkeneet mukanani jo viimeiset 15 vuotta. 15! Se on muuten aika lähellä puolet elämästäni. Henkilöt ovat olleet olemassa, mutta maailma ja idea on ehtinyt muuttua monta kertaa.

Entä jos tämä idea, nämä henkilöt ovatkin roikkuneet tässä jo liian kauan? Entä jos mitään valmista ei ikinä tule? Entä jos tämä on se idea, joka olisi pitänyt älytä haudata lopullisesti jo kauan sitten?

No. Viime tiistaiaamuna heräsin yhtäkkiä, joskus puoli kuuden aikoihin, siihen että mieleen alkoi virrata ideoita. Kutsun näitä hetkiä Oivalluksiksi. Tämä oli mahdollisesti jopa Suuri Oivallus. Suuria Oivalluksia tulee ehkä kerran vuodessa tai harvemmin. Se ei tullut suoraan unesta, mutta selvästikin jonkinlaisessa puoliunessa, ehkä siinä tilassa, missä Julia Cameron suosittelee että aamusivuja kirjoitettaisiin. Estottomasti ja ei ihan tietoisella mielellä. Oli pakko hakea kansio (jep, projektilla on oma mappi, vaikka sinne ei oikein mitään materiaalia ole viimeisen vuoden aikana kerääntynytkään) ja kirjoittaa.

Kirjoitin täyteen noin 4 ruutupaperin sivua. Enemmän kuin Julia Cameronin vaatimus kolmesta aamusivusta. Sen jälkeen minulla oli kasassa JONKINLAINEN ratkaisu tarinan suureen mysteeriin. Ja ruutupaperin puolikkaalle koottuna sarjan osien 1-5 tapahtumat; muutama rivi jokaisesta; erittäin epätäydellisesti. (Tätä ennen en edes tiennyt, kuinka montaa osaa tarkalleen suunnittelen. Nyt siitä on ensimmäinen hahmotelma.)

Jälkeenpäin, myöhemmin päivällä, aloin pohdiskella saamiani ideoita tietoisesti. Siellä on jotain hyvää, mutta todellakin paljon sellaista, mikä vaatii tarkennusta ja mitä täytyy miettiä kriittisesti ja järjellä uudestaan. Alitajunta antoi matskua, jota pitää jatkojalostaa. Puoliuninen oivallus ei kelpaa sellaisenaan, mutta ainakin sain todisteen siitä, että kyllä se minun luova puoleni yhä toimii ja uusia ideoita ja oivalluksia yhä tulee. Ei saisi epäillä sitä niin paljon.

Miksi juuri nyt?? Mistä ihmeestä näitä Oivalluksia tulee, silloin kun tulee?? Missään nimessä en osannut odottaa tällaista tällä viikolla. Nyt on ollut suorastaan raivostuttava kiire, stressi, väsymyskin, eikä mitenkään otollinen tila luovuudelle. Mutta muistan, että edellisenä iltana ennen tätä oivallusta makasin väsyneenä sohvalla ja tuijotin Vihreän timantin metsästystä, kunnon wanhanaikaista seikkailumeininkiä ja lapsuusmuistoja siis. Illalla mielessä vilahti myös pienenpieni dialoginpätkä, joka voisi sopia M:ään, mutta sitä nyt ei voi kutsua oivallukseksi, korkeintaan minimaaliseksi ideaksi. Joka tapauksessa alitajunta kai osasi yhdistellä jotain, ja M oli pienesti mielessä jo illalla. Ja ennen kaikkea: novellien editointi ja toimittajien kommentit olivat PAKOTTANEET minut miettimään asioita. Vastauksia alkoi tulla hyvin odottamattomalla hetkellä. Nyt vain toivon, että niitä alkaa tulla vähitellen lisää.

Edessä oleva matka on pitkä ja täynnä epävarmuuksia.

Mutta se on alkanut.

Post Navigation