Päättymätön tarina

Kirjoitan. Luen. Oleskelen.

Archive for the category “Fandom”

Hajanaisia yhdistysajatuksia

Olen mukana Suomen tieteis- ja fantasiakirjoittajien hallituksessa tänä vuonna, ja viikonloppuna varmistui, että niin myös ensi vuonna. Tänään yhdistyksemme laittoi liikkeelle tiedotteen, jonka voi käydä lukemassa julkisessa Facebook-ryhmässä sekä Netticolosseumilla. Tiedote sinänsä on suunnattu yhdistyksen jäsenille, mutta linkitän sen tähän, koska mieleeni tuli sanoa yhdistyshommista pari sanaa näin julkisemmin ja yleisemminkin. Saman asian voi siis soveltaa mihin tahansa muuhunkin yhdistykseen. Lyhyesti tiivistettynä tiedotteessa todetaan, että yhdistykseltämme puuttuu puheenjohtaja — muuten menee oikein hyvin. 🙂

Yhdistyshommat ovat toisaalta oikein kivoja ja toisaalta hankalia. Hankalaksi ne tekee se, että nämä ovat vapaaehtoishommia, ja jos lähtee yhdistyshommiin mukaan, niin täytyy olla asioissa jonkinlainen tärkeysjärjestys. Yleensä siis esim. perhe, terveys, palkkatyö ja muut sellaiset täytyisi laittaa vapaaehtoishommien edelle. Toisaalta hankaluus on se, että samoille tyypeille kasaantuu paljon vapaaehtoishommia, eli usein liikaa, ja ihanteellinen ajatus siitä että hommat jakautuisivat tasaisesti monelle (pieni nakki vaikka jokaiselle yhdistyksen jäsenelle? :D) ei oikein toteudu. Yhdistykset toisaalta toteuttavat kivasti kaikenlaista, kirjoittaja- ja kirjailijayhdistykset esim. kirjoituskursseja ja tapahtumia ja muuta mukavaa.

Vielä muutamia vuosia sitten en todellakaan ollut mikään ”yhdistysihminen”. Sittemmin näihin juttuihin on vain ajatunut, nyt on ehkä jo liikaakin, ja jostain tarvitsisi vähentää. Mutta kun on kiva olla kiinnostavissa jutuissa mukana! Hallituksessa oleminen tai puheenjohtajana oleminen ei automaattisesti tarkoita miljoonaa hoidettavaa nakkia. Etenkin tällaisena johtokunnan ”rivijäsenenä” pystyy hyvin rajoittamaan sitä, mihin projekteihin lähtee mukaan ja mitkä jättää väliin. Toisinaan yhdistyshommat ovat väsyttäviä, mutta parhaimmillaan minulla on kokemusta siitä, että yhdistysten kautta pääsee toteuttamaan oikeasti itseä kiinnostavia juttuja, saattaapi joskus saada palkattuja työhommia, ja saa olla vaikuttamassa siihen mikä itseä kiinnostaa.

Tarkoitus ei missään tapauksessa ole syyllistää ketään, joka ei yhdistyshommista innostu tai jolla ei ole aikaa lähteä tällaisiin hallituksiin mukaan!! Useimmiten pois jäämisen syy on se, että ihmisellä on muutenkin jo noin tuhat rautaa tulessa. Edellä mainittu tärkeysjärjestys on hyvä muistaa. Yhdistyshommia voi halutessaan ottaa sitten, jos elämästä löytyy niille sopiva kolonen. Ketään ei pidä näihin hommiin pakottaa.

Halusin oikeastaan vain sanoa ääneen yhden jutun, jota monesti yksin tai pienemmässä porukassa on miettinyt: Ei kannata ainakaan turhaan pelätä jonkin yhdistyksen johtokuntaan lähtemistä! Se ei ole niin kammottavaa tai kiireistä kuin voisi etukäteen ehkä luulla. Mukaan lähtemiselle ei myöskään yleensä ole liian suuria vaatimuksia. Eli esimerkiksi spefi-yhdistyksessä toimiakseen (johtokunnassa tai sen ulkopuolella) ei tarvitse olla kaikkien alojen asiantuntija, tosifani joka tietää kaikesta scifistä kaiken, budjettinero, kokenut tapahtumajärjestäjä tai yhtään mitään muutakaan. Jokaisen panos on +++++++ ja tekijöitä ei ikinä ole liikaa.

Hiukkasen epäröin näin ”saarnaavan” ja kantaaottavan viestin laittamista blogiin, mutta toivottavasti tämä ei tuntunut saarnalta eikä aiheuta kovin suurta paheksuntaa. Haluan korostaa, että yhdistystoiminta on yleensä ihan rentoa ja mukavaa!!! Oikeasti.

Eihän tätä muuten tekisi yhtään kukaan.

 

 

En pysy housuissani

Viime aikoina on tapahtunut sen verran jänniä juttuja (ja lisää jänniä juttuja on tulossa), että alkaa olla aika katkaista blogihiljaisuus. Blogi (ja myös blogien seuraaminen!) on jäänyt tässä kesällä vähäiseksi, mutta onneksi kunnollisista syistä: olen kirjoittanut. Kirjoittaminen on ollut raivostuttavan vaikeaa välillä, ja olen moneen kertaan kironnut itselleni asettamia haasteita, mutta olen kuitenkin rämpinyt eteenpäin. Ei siis nyt enempää tuosta raivostuttavuudesta. Otetaan ne kivat jännät jutut:

  1. Netistä löytyy nyt tuotoksia Wienin-reissulta, nimittäin haastatteluni ja lukunäyte Mustien ruusujen maasta. Saksankielisillä tekstityksillä. Kuvauspäivä oli jännittävä. Hassuinta oli, että puhuessani minusta tuntui kuin en olisi osannut puhua suomea. Kysymykset kysyttiin minulta englanniksi (Huom. tiesin ne etukäteen ja olin ehtinyt miettiä), eikä huoneessa haastattelun aikana ollut ketään, joka olisi ymmärtänyt suomea. Hyvin outo puhetilanne. Tässä nämä nyt sitten ovat, haastattelu:

    Ja lukunäyte:

  2. Tiistaina 8.9. järjestetään eri puolilla Suomea Minäkin luen! -mielenilmaus lukemisen puolesta. Ideana on, että porukka kokoontuu kaupungille (tai kylälle :)), asettuu pitkään jonoon ja lukee yhdessä. Näin muodostetaan ”lukutoukkia”. Ota mukaan lempikirjasi ja lähde mukaan! Hakusanalla ”Minäkin luen!” löytää Facebookista tapahtumasivut joka paikkakunnalle, olipa paikka sitten Jyväskylä, Savonlinna, Rovaniemi tai vaikka Alahärmä. Fb:n mukaan näyttäisi, että mukana on jo 20 paikkakuntaa!Minäkin luen! kuva
  3. Parhaan säästin tietenkin viimeiseksi. Johan tätä on ehditty hehkuttaa monta päivää, mutta vielä kerran…. Worldcon. Tulee. Suomeen. Wow!!! En ole tainnut ikinä suunnitella näin tarkkaan, mitä olen tekemässä kahden vuoden päästä. Nyt on ainakin varmaa se, että 9.-13.8.2017 ollaan Helsingissä ihmettelemässä kansainvälisen spefitapahtuman meininkiä!! http://www.worldcon.fi/ Siellä nähdään!

10 vaikuttavinta: Missä junat kääntyvät

Olipa hyvä, että vuoden alussa asetin itselleni ainakin yhden blogitavoitteen: kirjoittaa postaus kymmenestä vaikuttavimmasta kirjasta. En halua tämän blogin näivettyvän ihan täysin (ajoittaisesta kiireestä huolimatta), joten tuo tavoite pakottaa kirjoittamaan sentään hiukan. Nyt ollaan loppusuoralla. Toiseksi viimeisenä, mutta ei suinkaan vähäisimpänä, listalla esittelen tärkeän ensikosketukseni suomikummaan ja suomalaisiin spefinovelleihin. Kyseessä on Pasi Ilmari Jääskeläisen novellikokoelma Missä junat kääntyvät (2000).

wpid-20141109_134533.jpg

Oman kappaleeni löysin viime kesänä Finnconista. Tämä taitaa olla aika lailla loppuunmyyty.

En muista tarkalleen, milloin tartuin tähän kokoelmaan. Se oli joskus alle 10 vuotta sitten, kun aloin tosissani kiinnostua spekulatiivisesta fiktiosta ja fantasia oli vienyt minut mennessään (ja olin opiskelija, jolla oli aikaa lukea). Olin kuullut Jääskeläisestä ja/tai tästä kokoelmasta jotain, ja etsin sen käsiini kirjastosta. Muistaakseni tämä oli tosiaan ensimmäinen kerta, kun varsinaisesti luin kotimaisia spefinovelleja. Vasta myöhemmin tuli sitten alan lehtien lukeminen ja muiden kirjailijoiden novellien lukeminen (Anne Leinonen, Tiina Raevaara, Johanna Sinisalo…). Totta kai nämä muutkin lukemani kotimaiset spefinovellikokoelmat ovat olleet minulle todella merkittäviä. Ne antoivat aloittelevalle kirjoittajalle hiukan hajua siitä, millaista spefiä Suomessa kirjoitetaan ja kuinka paljon ja laadukasta novellistiikkaa Suomesta tosiaan löytyy. Mutta ensikosketus tähän novellimaailmaan sattui olemaan Jääskeläisen kokoelma, ja se oli kyllä ihan nappivalinta.

Heti ensimmäinen pitkä novelli, kokoelman niminovelli Missä junat kääntyvät, vei minut mukanaan. Novelli muuttui loppua kohti aina vain oudommaksi, idea oli todella persoonallinen ja yllättävä. Pitkässä novellissa oli tilaa rakentaa kokonainen kiehtova mysteeri. Itse olin aiemmin kirjoittanut lähinnä romaanikäsikirjoituksia (Öhöm. Tai jotain sen suuntaisia räpellyksiä), olin ajatellut itseäni pitkien juonellisten tarinoiden kirjoittajana, enkä kokenut lyhyttä novellimittaa itselleni ominaisena. Vähitellen, luettuani juuri nämä Jääskeläisen novellit ja sitten muita, aloin itsekin kunnolla kiinnostua novellien kirjoittamisesta ja löysin itsestäni novellistin.

Kokoelma ei todellakaan huonontunut ensimmäisen novellin jälkeen. Novelli novellilta uppouduin syvemmälle outoihin tarinoihin, joissa oli usein jotain (hyvällä tavalla) häiritsevää, joka jäi mietityttämään. Jääskeläisen tekstit eivät todellakaan ole mitään helppoa, valmiiksi pureskeltua luettavaa. Välillä niitä lukiessa aivot menevät solmuun, mutta ainakin ne tarjoavat haastetta. Tarinat huokuvat kummallisuuksia ja ihmeen tuntua. Jos tahtoo tutustua suomikumman mahdollisuuksiin, Jääskeläisen tuotanto on tosiaankin hyvä paikka aloittaa.

Suomikumma-pohdiskeluni jatkuivat kesällä 2010, kun ensimmäistä kertaa vierailin Finnconissa (kyllä, siitä on vasta niin vähän aikaa…) Con oli täällä Jyväskylässä, mikä madalsi kynnystäni lähteä paikan päälle. En tuntenut ketään ja hortoilin paikan päällä jonkin aikaa, mutta silti tunsin epämääräisellä tavalla kuuluvani joukkoon… Kävin kuuntelemassa paneelin, jossa Jääskeläinen, Tiina Raevaara, J. Pekka Mäkelä ja J-P Koskinen puhuivat reaalifantasiasta. Oli kiinnostavaa kuulla kirjailijoiden näkemyksiä genreistä ja kuulla hiukan myös heidän kirjoitusprosesseistaan. Mahtavaa myös huomata, että vaikka tuolloin osa panelisteista oli minulle hyvinkin tuntemattomia, tähän päivään mennessä olen lukenut jokaiselta vähintään yhden teoksen. Näin tutkimusretkeni kotimaiseen spefiin on siis jatkunut, mutta ei suinkaan loppunut…

Jääskeläiseltä olen lukenut myös romaanit Lumikko ja yhdeksän muuta sekä Harjukaupungin salakäytävät, joista pidin kovasti. Uusin romaani, Sielut kulkevat sateessa, on vielä lukematta. Missä junat kääntyvät -kokoelman pohjalta taas on tehty uudistettu ja muokattu versio, Taivaalta pudonnut eläintarha, joka odottelee hyllyssäni. Sattumoisin olen kuitenkin lukenut tuosta uudesta teoksesta jo joitakin osia: sen esipuhe on aivan mahtava (Lukekaa!!! Ei se oikeastaan ole esipuhe vaan novelli.) ja Morfeuksen kolikot -nimistä novellia olen käyttänyt useasti opetusmateriaalina. Ehkä vielä jonain päivänä luen kyseisen kokoelman kokonaan, mutta sitä ennen pitäisi kyllä lukea uudestaan Missä junat kääntyvät, koska haluaisin tarkastella novelleihin tehtyjä muutoksia.

Tätä nykyä Jääskeläisen tekstit valloittavat jo maailmaa, eikä ole ihme, että finnish weirdistä on innostuttu maamme rajojen ulkopuolellakin.

Siinäpä se, ja nyt enää yksi kirja puuttuu top 10 -listaltani. Mikä se onkaan??? Vastaus hykerryttävän jännittävään kysymykseen selviää vielä ennen joulua…

Listalla aiemmin:

Sirkka Turkka: Tule takaisin pikku Sheba

George R. R. Martin: Tulen ja jään laulu

Rudyard Kipling: Kim

Ursula K. Le Guin: Maameren tarinat

Arundhati Roy: Joutavuuksien jumala

J. R. R. Tolkien: Taru sormusten herrasta

Victor Hugo: Kurjat

Väinö Linna: Tuntematon sotilas

 

Turku, Jyväskylä…

Täällä se on taas, Kirjasyksy. On messuja ja coneja, jokaiselle jotain. Pientä ja isompaa. Suomessa ja ulkomailla.

Oman syksyni eräänlainen kohokohta on edessä tulevana viikonloppuna. Lähden ensimmäistä kertaa vierailemaan Turun kirjamessuilla. Jep, aiemmin en ole saanut aikaiseksi tätäkään, olen tähän asti ollut jostain syystä huono messuilla kävijä. Uusia kokemuksia siis luvassa jälleen!

turunkirjamessut2014

Lauantaina minut voi bongata ”Science fiction ja fantasia Turussa” -osastolta klo 13.00-13.45. Olen paikalla J. S. Meresmaan kanssa, todennäköisesti teekupposen äärellä, ja meidän kanssamme saa vapaasti tulla jutustelemaan. Tulkaa siis luoksemme, ihanat ihmiset! Tuolla Turun Science Fiction seuran ja Tutkan pystyttämällä osastolla paikassa A17 kannattaa ehdottomasti muutenkin käväistä. Sieltä löytyy spefihenkistä tunnelmaa muun messuhulinan keskellä.

Myöhemmin päivällä olen sitten mukana paneelikeskustelussa Suomen Nuorisokirjailijoiden osastolla. Tuosta linkistä näkyy, mitä kaikkea Nuorisokirjailijoiden ”Tour Turku” tarjoaa viikonlopun aikana. Paikkana on osasto A18, eli saa nähdä, kuinka laajasti lauantaina messuilen vai hengailenko lähinnä näiden kahden vierekkäisen pisteen luona. Kätevää.

15.30 FANTASIAN LÄHTEILLÄ
Kirjailijat Katri Alatalo, Siiri Enoranta, Merja Mäki ja Sari Peltoniemi
paljastavat Anu Holopaisen johdolla, mistä aiheita sikiää.

 

Siinä siis yhden viikonlopun hulinat. Lisäksi pitää ehdottomasti hehkuttaa Lokaconia. Viikolla 42 (luonnollisesti…) järjestettävä tapahtuma tuo scifististä piristystä Jyväskylän syksyyn. Tapahtuma pidetään kaupunginkirjastolla klo 12-16, ja sen jälkeen ohjelmassa on leppoisaa yhdessäoloa Sohwilla. Tapahtumassa pääsee kuuntelemaan mm. Petri Hiltusta, Petteri Hannilaa ja Marko Ahosta. Itse en valitettavasti pääse Lokaconiin… Syystä, joka pidettäköön vielä salaisena, mutta raporttia seuraa myöhemmin!! (Pahoittelen ”mysteeripäivitystä”;)) Mutta menkää ihmeessä ihmiset Lokaconiin. Tämä jos mikä on hyvä syy myös harrastaa lomamatkailua ja tulla syyslomalla Keski-Suomeen. Ja kertokaa sitten minullekin, mitä missasin.

Helsingin kirjamessuille lähteminen on itselleni vielä epävarmaa. Tällä hetkellä ajatukseni pyörivät noin 90-prosenttisesti työjutuissa, myös viikonloppuisin. Olen juuri intoa täynnä ja vähän jännittyneenäkin aloittanut sivutoimisen homman kirjoitusviestinnän opena yliopistolla!! Tämä on mahtavaa, suorastaan huikeaa. Vasta hetki sittenhän olin itse siellä opiskelijana. Kurssien suunnittelussa ja yleisessä asioihin perehtymisessä riittää tekemistä, joten saa nähdä, irtaudunko kuukauden päästä Helsinkiin.

Mutta varmaa on tämä viikonloppu ja Turku ja se, että yhden päivän ajan saan taas olla Kirjailija enkä Opettaja. Mikään ei piristä niin mukavasti kuin identiteettivaihdos aina silloin tällöin.

Toivottavasti nähdään Turussa!

 

 

Finncon-ostokset

Koska olen viikonlopun jäljiltä edelleen täynnä kaikenlaisia kirjallisia ajatuksia, huvittunut monenlaisesta hauskuudesta ja pöllämystyneen onnellinen kaikista kivoista kohtaamisista, en juuri nyt kykene keskittymään varsinaisen con-raportin laadintaan. Tyydyn vain sanomaan, että kiitos ja kivaa oli, ja ohjelmanumeroiden sijasta raportoin tekemäni iiiihanat kirjahankinnat (joista toivottavasti edes murto-osan ehdin oikeasti lukeakin joskus lähitulevaisuudessa).

wpid-20140713_204509.jpgScifi-kirppikseltä tein muutaman varsin edullisen hankinnan: kaikki nämä olivat sellaista parin kolmen euron hintaluokkaa. Mietin, että alkaisi olla korkea aika tutustua Anu Holopaisen tuotantoon, ja Molemmin jaloin on varmaan hyvä alku siihen. George Orwellin Animal Farmin luin juuri äsken klassikkokesä-haasteeseeni liittyen, ja sehän osoittautui varsin vetäväksi klassikoksi. Orwellin toinen kuuluisa teos on siis ehdottomasti lukulistalla. Ja klassikkokesään voisi kuulua myös vampyyrikirjallisuuden klassikko Veren vangit.

wpid-20140713_204408.jpgUutena taas tuli ostettua muutama valikoitu kotimainen kirja. Anni Nupposen novellikokoelmalta odotan sellaista lukukokemusta, joka toisinaan herättää kateuden pistoksen ja tunteen ”voi miten joku voikin keksiä tällaista”. Nupponen nimittäin on Atorox-voittaja, eivätkä hänen romaaninsa Nainen ja kuningas ja Putoavan tähden prinsessa ole olleet lainkaan hullumpia. Suuri ilon hetki conissa oli Pasi Ilmari Jääskeläisen ihka ensimmäisen teoksen, Missä junat kääntyvät -novellikokoelman bongaaminen ensin kaverin kirjakassista ja sitä kautta Portin myyntipöydältä. Luulenpa että palaan tähän aiheeseen 10 vaikuttavinta -listauksessani, kunhan taas saan aikaiseksi… Niin ja Poesian pöydältä taas kävin hakemassa Antti Salmisen uutuusteoksen Lomonosovin moottori. Tästä kun olin kuullut kovasti kehuja. Mistä tässä teoksessa on varsinaisesti kyse tai mitä genreä se oikeastaan edustaa, en itse asiassa oikein tiedä… Luulen, että tämä on jotakin vaikeasti määriteltävää.

wpid-20140713_204247.jpgOnnistuin hankkimaan myös Australiasta lähtöisin olevan, nyt Jyväskylässä asuvan Rjurik Davidsonin uutuusromaanin Unwrapped sky. Tästä kiinnostuin kovasti viime Lokaconissa, kun mies oli esittelemässä tulevaa kirjaansa.

wpid-20140713_204434.jpgJa omistuskirjoituksen ja omakuvan Scott Lynchiltä, oijoi! Tätä piti jonottaa puolisen tuntia, mutta kannatti toki. Nyt minulla sitten on myös omassa kirjahyllyssä kaikki Lynchin (superhyvästä!!) sarjasta ilmestyneet teokset: The Lies of Locke Lamora, Red Seas under Red Skies sekä The Republic of Thieves. Hiukan vain ärsyttää, kun jokainen painos on tavallaan ihan eri sarjaa ja näyttää hölmöltä vierekkäin. Kirjaihmisen elämän pieniä harmin aiheita.

wpid-20140713_204036.jpgSain myös käsiini paljon odotetun kirjoittajaoppaan tekijänkappaleet. Tätä aloin heti lukea! Ja viikonlopun aikana minulla oli kunnia tavata sekä kansikuvan tekijä (Maija Pietikäinen) että käsimallina toiminut henkilö!

wpid-20140713_204148.jpgLisäksi sain omaksi ystäväni Merja Mäen lastenfantasiakirjan Venesataman Tillinka ja Vaaralliset vuoret. Tämä on muuten oikeasti tosi mukava ja kauniilla kielellä kirjoitettu seikkailutarina.

Siinäpä siis minun kirjasaaliini. ”Kunnollisia” Finncon-kokemuksia on kerrottu ainakin jo Mifonkien matkassa, Lukulampussa, Kirjainunelmia-blogissa, Leonardon rasiassa, Sivuhenkilön päiväkirjassa, BitteinSaarella ja ja… Eiköhän näitä tule vielä lisää. EDIT: kattavia raportteja paneeleista ovat tehneet Lukuhoukka ja Päiväunien salainen elämä, ja kokemuksistaan kertoo myös J.Pekka Mäkelä. JA VIELÄ ainakin Taikakirjaimet, Todella vaiheessa ja Magdalena Hai.

Tähtivaeltaja-fiiliksiä

Eilinen päivä hujahti Helsingissä. Ensin Tähtivaeltaja-päivässä, sitten Kuoriaiskirjojen tuplajulkkareilla. Mitä reissusta jäi käteen?

Kirjoja. Ylläri. Mutta pitihän sortua, kun halusin saada Michael Moorcockin Oswald Bastable -trilogian täydellisenä hyllyyni. Viimeinen osa, Teräksinen tsaari, oli juuri hiljattain ilmestynyt, ja nytpä sain sitten kerralla sarjan kokonaiseksi. Ykkösosassa tykkäsin nopeatempoisesta seikkailun meiningistä, ja lisäksi sarja kiinnostaa eräänlaisena steampunkin edelläkävijänä. Julkkareista taas tarttui mukaan Samulin Antilan ja Petri Laineen & Anne Leinosen uutuudet. Spefinovelleja vaativaan makuun, olettaisin! Ps. hienoja kansia pienkustantajien julkaisuissa.

wpid-20140615_141651.jpg

Totuuksia pienkustantamisesta, hiukan edelliseen kohtaankin liittyen. Tähtivaeltaja-päivään mahtui monipuolisesti ohjelmaa (josta itse kerkesin nähdä ihan vain osan ja päivän alkupäästä). Yksi kiinnostava paneelikeskustelu liittyi spefin pienkustantamiseen. Mitä pienkustantajien työ lopulta onkaan? Ei helppoa ainakaan, ja jos joku tässä oikeasti pääsee rahoiksi ja plussalle ja elättää itsensä, niin… No, se on aika harvinaista. Hullun hommaa, paneelissa tuli todettua, mutta toisaalta myös kulttuurityötä ja mukavaa, koska saa kustantaa sellaisia kirjoja joista itse pitää.

Tero Ykspetäjän haastateltavana Erkka Leppänen (Vaskikirjat), Tuomas Saloranta (Kuoriaiskirjat) sekä J.S. Meresmaa (Osuuskumma).

Tero Ykspetäjän haastateltavana Erkka Leppänen (Vaskikirjat), Tuomas Saloranta (Kuoriaiskirjat) sekä J.S. Meresmaa (Osuuskumma).

Ajatuksia suomikummasta. Päivän kiinnostavimpiin paneeleihin kuului keskustelu suomikumman eli finnish weirdin maailmanvalloituksesta. Juha Tupaselan vetämässä paneelissa suomikumman valtiattaret Johanna Sinisalo, Tiina Raevaara ja Anne Leinonen pohtivat mm. genren määrittelyä ja sitä, mitkä seikat tekevät juuri suomalaisesta kummallisesta kirjallisuudesta omaleimaista. Lähelle omaan kirjallisuuteen on vaikea katsoa, mutta olisivatko suomikumman tunnuspiirteitä ainakin ihmisen ja luonnon suhteen pohtiminen ja se, että suomalaiset tekstit ovat ylipäätään outoja? Genren määrittelyyn panelistit eivät halunneet antaa mitään liian tarkkoja rajoja. Antaa suomikumman mieluummin määritellä itse itsensä, muotoutua omanlaisekseen… Emme me mitään portinvartijoita ole, Sinisalo totesi.

Taas yksi kirjailija, jonka tuotantoon täytyy tutustua. Skotlantilainen Hal Duncan oli Tähtivaeltaja-päivän kunniavieraana. Haastattelussa mies kertoi kirjoistaan ja tulevista projekteistaan, ja varmasti haastattelusta olisi saanut vielä enemmän irti, jos olisi lukenut edes yhden kirjan ennestään. Etenkin, kun skottiaksentin vuoksi puhetta oli välillä haastava seurata – mutta toisaalta hauska kuunnella! Duncanin kirjoja suositeltiin minulle kovasti, mutta mukana tuli varoitus, että ne eivät sitten ole kaikkein helpoimpia. Hmm-mm.

Tässä Duncania haastattelee Toni Jerrman. Duncan oli erittäin luonteva esiintyjä, jolta kyllä juttua riitti. Ja se skottiaksentti!

Tässä Duncania haastattelee Toni Jerrman. Duncan oli erittäin luonteva esiintyjä, jolta kyllä juttua riitti.

 

Villejä steampunk-ideoita. Höyrypunkista keskusteltiin itse asiassa päivän ensimmäisessä paneelissa. Ei, tämä blogaus ei noudata mitään järkevää järjestystä. Mutta tosiaan, Anne Leinosen johdolla Magdalena Hai, Markus Harju ja Shimo Suntila syventyivät steampunkiin ja siihen, mitä annettavaa steampunkilla on kotimaiselle kirjallisuudelle. Genre kun on meillä vielä varsin tuore. Paneelissa todettiin, että Suomen historiasta saisi varmasti aineksia steampunk-tyylisiin vaihtoehtohistoriajuttuihin. Miten olisi vaikkapa antologia Suomen sisällissotaan liittyviä steampunk-novelleja?

wpid-20140614_122147.jpg

Tässä(kin) paneelissa tuli esille monia lukuvinkkejä. Genrestä kiinnostuneille Markus Harju suositteli mm. China Miévillen steampunk-romaaneja.

Kohtaamisia ja keskusteluja spefi-ihmisten kanssa. Niin uusien kuin vanhojenkin tuttujen. Ja kyllä tämä vain oli päivän parasta antia, ja siksi ehkä jumituin loppuillaksi julkkaripaikalle, vaikka ajatuksena oli ollut ehtiä takaisin Tähtivaeltaja-tapahtumaan vielä… On tämä vain yksinkertaisesti mahtavaa porukkaa. Enkä sano tätä muuten vain löpistäkseni vaan Ihan Oikeasti.

Flunssa. Nuhanenäisenä en saanut kunnolla nukuttua ja nyt onkin hiukan koomainen olo. Toivon että en tule kunnolla kipeäksi, vaan huomenna olisi jo parempi ja tarttuisin uudella innolla uusiin kirjoitusjuttuihin…

Kiitos siis kaikille järjestämisestä, seurasta, siitä että lukeminen ei varmasti lopu kesken, ja tarjoamastanne inspiraatiosta!

Finnconin ohjelma

Nyt se on virallista! Nimittäin kuukauden päästä koittavan Finnconin ohjelma. Viikonloppuun mahtuu paljon kaikenlaista. Minulla on tällä kertaa lyhyt matka paikan päälle. Omasta puolestani toivotankin kaikki lämpimästi tervetulleeksi tänne Jyväskylään!

Ohjelmaa pääsee tutkimaan täällä. Olen tällä hetkellä vielä niin täpinöissäni, että en ole ehtinyt poimia omia suosikkejani. Eiköhän niitä löydy!

Itse olen mukana näissä:

La klo 12: Inspiraation lähteet

Katri Alatalo, Jenna-Marisha Rasi-Koskinen, J.Pekka Mäkelä, Mikael Brygger

Miten valokuvaaminen, musiikki, pelit ja luonto inspiroivat taiteen tekemiseen Mistä taide ammentaa voimansa?

La klo 17: Fantasian uusi aalto

Tuomas Saloranta, Katri Alatalo, Petteri Hannila, Markus Harju

Ohjelmakuvaus tulossa

Su klo 13: Maailmankaikkeuden paras turistikohde

Katri Alatalo, Petteri Hannila, Magdalena Hai, Shimo Suntila
Kolme fiktiivistä hahmoa yrittää vakuuttaa yleisön siitä, että heidän maailmansa olisi paras kesälomakohde yleisölle.
Jännää!!!

Kevät ja Atorox

Maaliskuun ensimmäinen. Lunta on ulkona vähemmän kuin monena vuonna vapun aikaan. Pihamme ei juuri nyt näytä erityisen kutsuvalta, etenkin koirien jätösten takia (ei sillä, että pentu osaisi edes tehdä kaikkia pissoja ulos, vieläkään…. Aaargh). Lenkkeilyä haittaa puoliksi jäiset, puoliksi mutaiset hiekkatiet. Talvi oli omituinen ja ankea, mutta turha kai sitä ainakaan enää on voivotella. Tänään aurinko paistaa. Kohta, ihan kohta jätän pikkukoiran tänne kotiin harjoittelemaan yksinoloa ja lähden isomman kanssa lenkille.

Kevät on etuajassa. Ja minä kirjoitan romaania nimeltä Kevääntuoja.

Tässä vaiheessa kevättä ajattelin muistuttaa eräästä hyvin tärkeästä asiasta: Atorox-äänestyksestä. Kyseessähän on äänestys edellisen vuoden parhaista scifi- ja fantasianovelleista. Osallistua saa kuka tahansa, ihan riippumatta siitä, kuinka monta viime vuonna ilmestynyttä novellia on ehtinyt lukea. Jos on lukenut vaikkapa vain yhden, mutta se teki vaikutuksen, niin sitä saa Atorox-listalle ehdottaa!

Äänestyshän tosiaan toimii kahdessa vaiheessa. Nyt, ensimmäisessä vaiheessa, saa ehdotella suosikkinovellejaan ns. lyhytlistalle. Kaikki viime vuonna ilmestyneet spefinovellit on listattu täällä, ja ehdotuksensa voi jättää helposti lomakkeella tällä sivulla. Osa novelleista on luettavissa ilmaiseksi verkossa, joten vielä kerkeää tarjontaan tutustua. Ehdotusten deadline on 16.3.2014. Nyt ehtii hyvin vielä lukaista jokusen antologian tai lehden ja käydä heittämässä ehdotuksia!

Kaikista novelleista lyhytlistalle päätyy sitten 20–30 kappaletta. Sen jälkeen alkaa äänestyksen toinen vaihe, johon kuka tahansa saa ilmoittautua mukaan. Tässä vaiheessa äänestäjän pitäisi sitten lukea nuo 20–30 novellia ja valita sieltä suosikkinsa. Ja tähän on deadlinet sitten myöhemmin keväällä.

Ja pitäähän omiakin novelleja tuoda esille. Minulta ilmestyi viime vuonna kokonaiset neljä novellia, mikä on nelinkertaisesti enemmän kuin aiempina vuosina. Jos siis joku näistä on kolahtanut, saa käydä äänestämässä..!

Kulkija, Usva 1/2013

Unettomat, Tähtivaeltaja 3/2013

Narvaranin linnut, Portti 2/2013

Murhaajan kasvot, Aavetaajuus-podcast 6 (Huom. sama novelli on luettavissa tänä vuonna ilmestyneestä Murhamystiikkaa-antologiasta)

Siinäpä tosiaan minun osuuteni. Kaiken kaikkiaan viime vuonna ilmestyi valtava määrä novelleja. Siis VALTAVA, käykääpä vaikka katsomassa tuosta ylläolevasta linkistä. On perinteisiä lehtiä, verkkolehtiä, yksittäisten kirjailijoiden novellikokoelmia ja ehkä kaikkein hallitsevimpana erilaisia antologioita. Niin Osuuskumma, Kuoriaiskirjat, Suomen tieteis- ja fantasiakirjoittajat kuin muutkit tahot ovat suorastaan suoltaneet ulos novelleja… Ja hyvä niin. Spefinovelli elää ja voi hyvin. Kirjoittajia tuntuu riittävän, novelleja syntyy eikä tarjonta varmasti lopu kesken.

Haasteellista on varmasti löytää hyvien novellien joukosta ne helmet, jotka isosta määrästä todella nousevat esille ja erottuvat edukseen. Itse olen lukenut muutaman antologian ja joitakin lehtiä ja tehnyt joitain ehdotuksiakin. Kaikkea ei todellakaan ehdi lukea. Että iso hatunnosto vain Atorox-vastaaville, jotka vuosittain näin tekevät!! Käsittämätön urakka. Jotta parhaimmat novellit saisivat huomiota, tarvitaan tällaista Atoroxin kaltaista systeemiä. Eikä systeemi pyöri ilman ihmisiä. Ymmärtääkseni Atorox-äänestäjiä ja ehdotusten tekijöitä ei tosiaankaan ole liikaa. Uusia kaivataan! Samalla voi kantaa kortensa kekoon suomalaisen spefin puolesta. Ja mitä enemmän äänestäjiä, sitä demokraattisempi äänestystulos, eikö niin?

Tällä hetkellä sekä Kultakuoriainen että Usva ovat tauolla, joten tänä vuonna lehdissä tulee ilmestymään vähemmän novelleja. Se varmaan hiukan hillitsee novellimäärien paisumista. Antologiat taas varmaan porskuttavat eteenpäin samalla innolla tänäkin vuonna. Mielenkiintoista seurata, miten novellien julkaisukanavat tässä muuttuvat ja kehittyvät.

Lokacon-raporttia

Lauantaina oli taas se aika vuodesta: Lokacon, Jyväskylän sf-seuran järjestämä scifi- ja fantasiatapahtuma. Kahtena edellisenä vuonna olen itse ollut esiintymässä Lokaconissa. Nyt oli mukavaa lähteä ihan vain yleisöksi, ilman jännitystä omista esiintymisistä. Puolivälissä päivää iski jonkinlainen väsymys, että en jaksanutkaan enää lähteä seuraamaan ohjelman jälkimmäistä puoliskoa. Mutta tässä kuitenkin pientä ja varsin vajavaista raporttia siitä, mitä päivän ohjelma tarjosi.

Saavuin paikalle ajoissa, jotta ehtisin varmasti kuulemaan Pasi Ilmari Jääskeläisen haastattelun (haastattelijana Anne Leinonen). Aiheena oli Jääskeläisen uunituore romaani Sielut kulkevat sateessa, jonka olen tainnut mainita täällä blogissani jo pariinkin kertaan. Varmaan on tullut selväksi, että kyseessä on kovasti odotettu teos. Haastattelu vain lisäsi kiinnostustani, etenkin kun tuli puhetta erikoisesta kerrontaratkaisusta (romaanissa on ilmeisesti jonkinlainen ulkopuolinen kertoja, joka välillä kommentoi tapahtumia ironisesti, ja lopussa paljastuu tästä jotain olennaista). Tällaiset erilaiset rakenteet ja kerrontatekniikat kiinnostavat minua kovasti.

Sielut vaikuttaa varsin monikerroksiselta romaanilta. Olikin kiinnostavaa kuulla, että Jääskeläisellä on tapana laittaa aina useita ideoita samaan teokseen (sen sijaan, että esim. kirjoittaisi jokaisesta ideasta oman kirjansa). Jokseenkin lohduttavaa taas oli kuulla, että kirjailijan ei välttämättä tarvitse lukea valtavia kirjapinoja taustatietoa, vaan googlettamallakin pääsee jo aika pitkälle. Jääskeläinen on romaanissaan tarvinnut taustatietoa mm. filosofiasta, uskonnoista, ateismista ja agnostikoista. Luvassa on jonkinlaista pohdintaa uskomisesta ja kuolemasta. Ja paljon sadetta. Ja niin, tuli myös todettua, että tämä romaani sopii kaikille, joilla on jonkinlainen ”suhde homeeseen”.

Jääskeläisen haastattelun jälkeen vuorossa oli Ekoscifi-keskustelu. Osuuskumma-kustantamon Saara Henriksson, Tarja Sipiläinen ja J. S. Meresmaa lukivat katkelmia Huomenna tuulet voimistuvat -antologiasta, kertoivat teoksesta ja puhuivat suomalaisesta ekoscifistä laajemminkin. Pohdittiin hiukan ekoscifin käsitettäkin ja sitä, mitä kaikkea se pitää sisällään — oikeastaan kaikki dystopiat taitavat jollain tavalla olla myös ekoscifä. Onko Suomessa kuitenkaan kovin laajasti kirjoitettu juuri ekoscifiä? Ehkä on enemmänkin niin, että tämä ekologisuus, luonto ja metsät jne. ovat niin sulautuneita suomalaiseen spefiin kaiken kaikkiaan, ettei teoksia ole juuri ”ekoscifiksi” luokiteltu.

Sanasta voi myös syntyä mielikuva jotenkin kovin vakavasta ja valistavasta kirjallisuudesta — myönnän, että itselleni helposti tulee tällainen mielikuva, vaikka en oikeasti tiedä ekoscifistä juuri mitään. Ei ekoscifin tarvitse olla valistavaa ja saarnaavaa. Eikä sen myöskään tarvitse aina liittyä valtaviin aiheisiin, kuten ilmastonmuutos, vaan ekoscifin kirjoittajana voi lähteä liikkeelle myös pienemmistä, läheisimmistä asioista, kuten omasta kodista; näin J. S. Meresmaa huomautti kertoessaan Lintukoto-novellistaan ja sen syntymisestä. Lintukodossa aiheena on tulevaisuuden koti. Loppujen lopuksi ekoscifi onkin paljon laajempi genre, kuin ehkä ensin luulisi.

Kiinnostava kysymys tuli myös esille liittyen dystopioihin: kirjoittaako kukaan nykyään utopiaa? Voisiko sellaista kirjoittaa, voisiko vastineeksi syntyä utopia-buumi? Ajatus herätti epäilyjä, mutta no, ainakin utopia olisi vaihtelua, kun tuota dystopiaa tuntuu olevan niin paljon. Se on sitten eri asia, voisiko mikään utopia tällä hetkellä tuntua realistiselta…

Seuraava esiintyjä oli australialainen, tällä hetkellä Jyväskylässä asuva Rjurik Davidson. Davidson kertoi tulevasta Unwrapped sky -romaanistaan, sen syntymisestä, esikuvista ja omasta tiestään kirjailijaksi. Davidson oli hyvä esiintyjä, ja hänen puhettaan seurasi mielellään. Unwrapped skyn Davidson luokittelee uuskummaksi. Romaani sijoittuu kuvitteelliseen Caeli-Amurin kaupunkiin, jonka luomiseen kirjailija on selvästi käyttänyt paljon vaivaa. Caeli-Amurissa on vaikutteita mm. antiikin ajasta, Pariisista, Venäjältä ja monesta muustakin paikasta ja ajasta; tästä olisi pitänyt tehdä muistiinpanot! Niin, ja Caeli-Amurissa on minotaureja.

Davidsonin romaanin miljöö herätti suuresti kiinnostukseni. Olen nimittäin alkanut haaveilla oman fantasiakaupungin luomisesta. Minuun ovat tehneet vaikutuksen esimerkiksi Jeff VanderMeerin Ambergris-kaupunki ja Scott Lynchin Locke Lamoran valheiden miljöö, joka on eräänlainen maaginen versio muinaisesta Venetsiasta. Millaista olisikaan itse luoda jotain tuollaista, tai edes jotain sinne päin? Ainakin vaihtelua perinteiseen fantasiaan… Mutta ongelmani on se, että en tiedä mistä lähtisin liikkeelle kaupunkini kanssa. Kaikki on avointa. Davidsonin yleinen ohje kirjoittamiseen oli, että kannattaa kirjoittaa siitä mistä on innostunut, ja hänen kaupunkinsa muotoutui sen mukaan, mistä asioista historiassa hän itse on innostunut. Jos kirjoittaja on itse innoissaan tarinastaan, se myös näkyy tekstissä positiivisesti. Täytyy pitää mielessä tämä neuvo, niin maailmojen luomisessa kuin muutenkin.

Davidsonin jälkeen lavalle nousivat Osuuskumman steampunkkarit, jos näin voi sanoa. J. S. Meresmaa, Magdalena Hai ja Jani Kangas keskustelivat genrestä sekä uudesta antologiasta Höyryä ja helvetinkoneita. Osuuskumman ensimmäisen steampunk-kokoelman olen lukenut, joten tällä kertaa olin ehkä hiukan paremmin perillä siitä, mistä keskusteltiin. Keskustelunaiheita oli paljon, eikä ihme, koska steampunk on kovasti pinnalla ja se on herättänyt erinäistä keskustelua blogeissakin viime aikoina. Paneelissa todettiin, että mahdollisesta arvostelusta huolimatta steampunk ei ole vain ”tuotesijoittelua”, jossa hammasrattaita ja korsetteja ripotellaan tekstiin koristeeksi. Steampunk on asennetta, kapinaa, ja steampunk on kapinaa myös siinä mielessä, että se on vaikeaa määritellä. Höyryä ja helvetinkoneita on varmasti kiinnostava katsaus siihen, mitä kaikkea steampunk voi olla.

Jos höyrykeskustelu kiinnostaa laajemmin, suosittelen vilkaisemaan näitä Tuomas Salorannan ja Magdalena Hain kirjoituksia aiheesta.

Tällaista kaikkea mahtui Lokaconin alkupuoleen Jyväskylän kaupunginkirjastolla. Samaisella kirjastoreissulla onnistuin hakemaan muutaman teoksen S2-opintojani varten, ja tässä ja ensi kuussa olisi luvassa hyvinkin aktiivista opiskelua, jotta saan suunnittelemani kurssit hoidettua kunnialla ja ajallaan.

Opiskeluista seuraa toisinaan myös positiivisia yllätyksiä: ensi viikonloppuna minulla on lähiopetusjakso Helsingissä, ja sehän osuu yllättävän hyvin yhteen kirjamessuviikonlopun kanssa. Suunnitelmissa on nyt siis ahkeraa luennolla istumista pe-la, ja sen jälkeen sunnuntaina kirjamessut, kun kerran olen jo valmiiksi Helsingissä. Lokakuu on kirjallisten elämysten kulta-aikaa.

Sinustako mesenaatti?

Varoitus! Sisältää runsaasti häikäilemätöntä mainostusta (mutta hyvän asian puolesta).

Nyt on tekeillä jotain hyvin jännää ja hiukan yliluonnollistakin. Tulossa on nimittäin Murhamystiikkaa — okkulttisia etsivätarinoita -niminen novelliantologia, jossa on minulta yksi novelli.  Kokoelman olisi tarkoitus ilmestyä tammikuussa 2014. Eikä tässä vielä kaikki, vaan juttuun liittyy muutakin jännää. Nyt on nimittäin kenellä tahansa mahdollisuus tulla mukaan tukemaan pienkustantamista ja ryhtyä mesenaatiksi.

Käytännössä kyseessä ei ole mikään monimutkainen homma. Voit valita sopivan summan, jolla haluat tukea, ja saat myös vastinetta rahoillesi. Esim. 10 eurolla saat tulevasta antologiasta e-kirjan, 30 eurolla painetun kirjan + julisteen. Voisi sanoa, että kaikenpaksuisille lompakoille löytyy jotain. Varoja kerätään kirjan painatus- ja muihin kuluihin, palkkioihin jne.; tarkka budjetti ja kaikki muut lisätiedot ovat näkyvissä palvelun sivuilla.

Tässä linkki keräyssivulle: http://mesenaatti.me/murhamystiikkaa-okkulttisia-etsivatarinoita/.

Rahoituskampanjalla on myös fb-sivut.

Keräyssivulla ja Youtubessa on myös esittelyvideo, mukana katkelmia novelleista:

Siinä se. Ei muuta kuin kaikki mukaan, ja kutsu kaverisikin. Ja jos juuri nyt ei ole varaa ryhtyä mesenaatiksi, niin saa tässä muutenkin olla hengessä mukana ja jännittämässä, miten keräyksessä käy. 🙂

Post Navigation