Päättymätön tarina

Kirjoitan. Luen. Oleskelen.

Ei aina mene niin kuin suunnittelee

Nih. Viimeiset kaksi kuukautta ovat menneet hujauksessa. Yhtäkkiä havahtuu siihen, että kas, vuosi on vaihtunut; pysähtyy ehkä miettimäänkin sitä hetkeksi; ja sitten meno jatkuu. Ainoa tavoitteeni vuodelle 2017 on koettaa hidastaa tahtia edes hiukan. Ihan Oikeasti. Muun muassa kirjoittaminen ei nimittäin pidemmän päälle onnistu, jos ei ikinä muista pysähtyä. Sen huomasin, kun joulun ja uudenvuoden aikaan vietin kaksi viikkoa ihan oikealla lomalla. Kaksi viikkoa ihanaa olemista, löhöilyä ja kirjojen lukemista ihan muuten vain ja viihteen vuoksi, ah. Ja kas kummaa, sen kahden viikon aikana mielessä kehittyi myös uusi romaani-idea. Kun aivoille antaa hetken lepoa ja tyhjyyttä, niin silloin on idealla tilaa tulla.

Mutta mistä kaikesta tämä ”hujaus” nyt on johtunut, ja miten suunnitelmat ovat muuttuneet? No, osa kiireistä on ollut suunniteltua ja odotettua, osa yllättävämpiä. Toimittamaani goottiantologiaan tuli tarjolle 5o novellia (enemmän kuin uskalsin odottaa), ja siitä seurasi paljon lukemista ja vaikeita valintoja. Vielä jossain vaiheessa syksyä minulla oli selvät sävelet mielessä oman kirjoittamisen kanssa: kirjoitan C:n ensimmäisen version loppuun sillä raivokkaalla vauhdilla, johon olin kiihdyttänyt jo toukokuun alusta alkaen. Enää ei puuttunut paljoa, ehkä viitisenkymmentä liuskaa. Se piti saada loppuun vuodenvaihteeseen mennessä! Koska se oli Suunnitelma, ja jos jostain pidän kiinni niin suunnitelmista!!

Mutta ei. Kävikin toisin. Ja tämä ei ollut huono uutinen vaan päinvastoin erinomainen uutinen! Eräs toinen kirjaprojekti nimittäin nytkähti eteenpäin. Tästä lisää myöhemmin!!! Sain ensimmäiset kommentit kustannustoimittajalta. Muistan, kuinka eräällä junamatkalla minun oli tarkoitus kirjoittaa C:tä eteenpäin, oli oikein työskentelyhyttikin sitä varten. Ja kalenteriin merkittynä että tämä ja tämä luku kirjoitetaan nyt, ja nämä ja nämä luvut sitten seuraavalla ja seuraavalla viikolla… Ja nimenomaan näistä suunnitelmista minä pidän aina kiinni, koska muuten mikään kirja ei valmistu. Mutta ei, silloin tuli stoppi. Tajusin, että kaiken muun pikkuhässäkän keskellä en pysty keskittymään näihin kahteen projektiin yhtä aikaa. Kustannustoimittajan kommentit polttelivat mielessä. Oli projekti C:n vuoro jäädä tauolle ja odottamaan parempia aikoja. En oikein osaa kirjoittaa tekstejä päällekkäin, ainoastaan vuorotellen.

(Toisaalta, khrm, mm. parin viikon päästä olen menossa romaanileirille saamaan palautetta C:stä… Ja juuri tänään harhauduin lueskelemaan sitä läpi… Ei sitä täysin osaa syrjään työntää, eikä kai kannatakaan. Se saa pysyä vähän vireillä ja mielessä koko ajan. Editointivaiheessa olevat tekstit aiheuttavat kuitenkin aika paljon tuskaa ja ahdistusta. Tekee hyvää vilkaista välillä C:tä, joka on vielä ihanan kesken ja uusi ja josta ei edes muista, mitä kaikkea siellä lukee.)

Mutta niin. Suunnitelman muutos oli siis lähinnä se, että en saanut C:n ensimmäistä versiota valmiiksi silloin kun olisin halunnut. Big deal. Pitäisi oppia antamaan itselleen vähän anteeksi. On tässä aikaa.

Ehkä C:n ensimmäinen versio valmistuu tänä vuonna.

Ja se toinen kirjaprojekti…. Huh, sen pitäisi ILMESTYÄ tänä vuonna!! 🙂 🙂

Bring it on, 2017, minä olen valmis.

 

Advertisements

Single Post Navigation

9 thoughts on “Ei aina mene niin kuin suunnittelee

  1. No näin se tuntuu useimmiten menevän eli ei mene niin kuin suunnittelee! Ja vaikka kuinka suunnittelisi, aina tulee joku tekijä x hämmentämään soppaa. En tiedä olenko itsekään oppinut vielä jättämään x:lle väljyyttä, mutta yritän ehkä mahdollisesti koittaa sitä tänä vuonna. Hienoja uutisia julkaisurintamalta! Ja tsemppiä antologian kokoamiseen!

  2. PH on said:

    Jännittäviä kirjaprojekteja sulla! Goottiantologiaan liittyy monenmoisia mielenkiintoisia kysymyksiä, kuten onko goottifiktio vahvasti feminiininen taiteenlaji. Jos ns. kova scifi on erityisen miehekästä, niin onko gotiikka perustaltaan sitten enemmän naisellista? Siinä sitä olisi paneloitavaa johonkin kirjallisuustapahtumaan.

  3. Mielenkiintoinen kysymys tuo, onko goottilainen kauhu naisten laji. Alkuaikoinaanhan se ei ollut, vaikka mukana oli naisiakin, Mary Shelley etunenässä. Mutta nykyään voi olla eri juttu… Itselleni tämä goottilainen kauhukirjallisuus on erityisen läheinen juttu.

    Mutta tuosta kirjoittamisesta vielä. Kyllä se tosiaan tarvitsee sitä vapaata aikaa aivoille, muuten ei synny mitään. En tarkoita, että pitää jäädä odottelemaan inspiraatiota mutta kyllähän aivot nyt paremmin toimivat, jos ne eivät ole ihan tukossa jostain muusta kuin teksti-ideoista. Sitten kun on idea, sitä on varmaan helpompi kehitellä, vaikka olisi vähän kiireempikin, kuin yrittää kehitellä suurta tai pienempääkään ideaa hirveän kiireisen arjen keskellä.

  4. PH on said:

    Jos halutaan painottaa sanaa ”kauhu”, niin ehkä miehinen perintö on vahvempi. Goottilaisten kauhuromaanien parhaimmistoon kuuluu Stephen Kingin Hohto, jossa ei pahemmin ole romantiikkaa. Mutta kuinka paljon on kauhua Bronten sisarusten tuotannossa – tai Daphne du Maurierin romaanissa Rebecca?

  5. Minun ymmärtääkseni tuo goottilaisuus liitetään kirjallisuudessa useimmiten kauhuun, toisella nimellä sitä on nimitetty kauhuromantiikaksi. Itse olen ymmärtänyt sen tavalla, joka esitellään esim. täällä:

    https://koppa.jyu.fi/avoimet/taiku/kirjallisuuden_aikajana/romantiikka/englanti/goottilainen-kauhu

    Mutta tokihan samankaltaisia elementtejä voi olla teksteissä, jotka eivät ole kauhua sinänsä. Niin, ja genrerajat ovat aikamoisen häilyviä usein.

  6. PH on said:

    En erityisemmin pidä tuosta Suomessa paljon käytetystä termistä kauhuromantiikka, koska goottifiktio (gothic fiction) on laajempi käsite sisältäen kirjallisuutta, jossa on vaihteleva määrä kauhua ja romantiikkaa. Vastaavasti goottilainen kauhu on goottifiktion alagenre.

    Genrerajat ovat tosiaankin häilyviä, ja ne kehittyvät/muuttuvat kaiken aikaa. Frankensteinia pidetään myös ensimmäisenä scifi-romaanina, mutta aikalailla scifi on muuttunut sitten niistä päivistä.

    eNotes’in määritelmää: ”Gothic literature, a movement that focused on ruin, decay, death, terror, and chaos, and privileged irrationality and passion over rationality and reason, grew in response to the historical, sociological, psychological, and political contexts of the late eighteenth and early nineteenth centuries. … In its attention to the dark side of human nature and the chaos of irrationality, the Gothic provides for contemporary readers some insight into the social and intellectual climate of the time in which the literature was produced.”

    Antologian myötä näemme sitten millaista settiä on suomalaisilla kirjoittajilla tarjota!

  7. Taitaa tuo kauhuromantiikka olla tosiaan vanhentunut termi. Itseäni se viehättää, vaikka hieman harhaanjohtava sana onkin ihan senkin takia, miten eri tavoin romantiikka ymmärretään eri yhteyksissä. Tässähän tuo romantiikka ei taida viitata oikein osuvasti sen paremmin rakkausasioihin kuin kirjallisuuden romantiikan kaltaisiin elementteihinkään – joskin yhdistyy paremmin jälkimmäisiin, onhan goottilainen kirjallisuus osa romantiikan ajan kirjallisuutta.

    Itsekin odotan tuota antologiaa. Toivottavasti sinne tulee mahdollisimman laaja näkemys goottilaisesta kirjallisuudesta ja joku on osannut painottaa muutakin kuin tuota kauhunäkökulmaa.

  8. Goottilainen romaani on kyllä vahvasti romantiikan tuote, omasta mielestäni oikeastaan jonkinlainen ”peak Romanticism” jossa kaikki romantiikan övereimmät piirteet vedetään vielä enemmän överiksi. Goottilainen romaani voi siis olla vailla romanssia (ainakin omissa gotiikan inspiroimissa tarinoissani ei ole ollut romanssia ollenkaan) mutta ei vailla romantiikkaa genrenä tai estetiikkana.

    Ensimmäinen goottilaisen romaanin kirjoittaja oli toki mies, mutta jo seuraavan (Old English Baron, 1770-luvulla) kirjoitti Clara Reeve ja siinä vaiheessa kun genre nousi oikeasti suosituksi, oli se aika pitkälti Ann Radcliffen dominoima (en ole itse ikinä ymmärtänyt miksi, ehkä Udolpho oli oman aikansa Twilight, jonkinlainen sukupolvikokemus) Goottilaisen kirjallisuuden jakaminen miehiseen ja naiselliseen on ehkä väkisin väännetyin ero ikinä, koska genressä vaikuttivat 1700-luvulta asti sekä sedät että tädit. Omasta mielestäni kiinnostavampi ero on tunnelmoivampi ja romanttisempi tyylilaji sekä saksalaisvaikutteinen shokkiefekteihin luottava provosoivampi tyyli (josta löytyy myös sekä mies-ja naiskirjailijoita, Lewis ja Charlotte Dacre) joka pilasi lopulta koko goottilaisen genren maineen aikalaisten silmissä.

  9. PH on said:

    Lucilla Lin, olen lukenut sinulta goottityylisen novellin ja pidin paljon.

    Gotiikka on tietenkin laaja genre, jota ei voi survoa ahtaaseen muottiin. Enkä tarkoita feminiinisillä piirteillä jakoa mies- ja naiskirjailijoihin. Ehkä minulla on vanhanaikainen käsitys siitä mikä on feminiinistä. Tai asian voi esittää niinkin päin, että mies voi olla hyvinkin feminiininen. Ehkä heijastaen goottifiktion piirteitä on goottialakulttuurissa paljon naisellisia sävyjä mukaan lukien pukeutumisessa ja musiikissa. Goottipojalle ei ole häpeäksi meikata ja käyttää huulimustaa : )

    Tekstiä Wikipediasta: Guided by the works of authors such as Ann Radcliffe, Mary Shelley and Charlotte Brontë, the Female Gothic permitted the introduction of feminine societal and sexual desires into Gothic texts. It has been said that medieval society, on which some Gothic texts are based, granted women writers the opportunity to attribute ”features of the mode [of Gothicism] as the result of the suppression of female sexuality, or else as a challenge to the gender hierarchy and values of a male-dominated culture”.[70] Significantly, with the development of the Female Gothic came the literary technique of explaining the supernatural.

    With the rise of feminist literary criticism in the 1970s, Mary Shelley’s works, particularly Frankenstein, began to attract much more attention from scholars. Feminist and psychoanalytic critics were largely responsible for the recovery from neglect of Shelley as a writer.[161]

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: