Päättymätön tarina

Kirjoitan. Luen. Oleskelen.

Novellien synty #8: Jos seinät voisivat tuntea

Nyt kun lokakuusta on jotenkin selvitty, niin aloitetaanpas marraskuu reippaasti Novellien synty -sarjan viimeistelyllä. Loppusuoralla ollaan! Jos seinät voisivat tuntea oli viides ja sen myötä viimeinen Kesäsaarten puolelle kirjoittamani novelli. Outoa kyllä: vaikka tuo on yksi tuoreimmista novelleista siis, en muista kauheasti sen kirjoitusprosessista. Piti käydä ihan Portin sivuilla katsomassa, että minä vuonna se pääsi BU-listalle. 2013. No niin, siitä voi olettaa, että novelli tuli varmaan kirjoitettua aika lailla kesällä 2013. (Outoa sekin, että muistin Portin kisan nimimerkkini.)

Muistan kuitenkin pari hyvin keskeistä juttua tästä novellista. Ensinnäkin tämän biisin.

Bastillen Pompeii näyttäisi Googlen mukaan olevan julkaistu vuonna 2013, joten aika täsmää! Novellien kirjoitusprosessit ovat yleensä sen verran lyhyitä, ettei niille ehdi kerääntyä kokonaista soundtrackia. Mutta saattaa tulla oma biisi. Niinpä aina kun kuulen tämän biisin, minulle tulee mieleen Jos seinät voisivat tuntea -novellin nuori nainen Siria, joka saapuu vanhaan ja kauniiseen Homlunin kaupunkiin ja lähtee tavoittelemaan haaveitaan. Siria pestautuu kaupungin wanhaan kirjastoon ja päättää (hyvinkin itsepäisesti) etsiä sieltä oikeaa taikuutta. Juu, aika perinteisiä fantasian elementtejä… Ajatuksena minulla tässä oli se, että Siria kurkottelee vähän liiankin korkealle. Henkilöhahmossa tuli käytettyä omia luonteenpiirteitä (niitä ikävämpiä ja ärsyttävämpiä….) ja paisuteltua niitä. Siinä miten Siria tavoittelee taikuutta on jotain samaa kuin siinä, miten minä olen tavoitellut kirjailijuutta…. Ja halusin purkaa tekstiin jotain siitä, mihin liiallinen kunnianhimo ja itsekkyys voi johtaa.

Ehkä se johtaa asioiden romahtamiseen ja tuhoutumiseen — mistä tuleekin taas mieleen Pompeiji.

Tarinan tapahtumapaikka, Homlunin kirjasto, mainitaan sivulauseessa muuallakin novellikokoelmassani ja myös Mustien ruusujen maa -sarjassa. Tähän liittyykin vielä sellainen jippo, että Sirian tarinaa ei pitänyt alun perin syntyä ollenkaan. Sen sijaan Mustien ruusujen maan 3. osassa piti olla osio, jossa Dinja kumppaneineen matkustaa Homlunin kirjastoon etsimään erinäisiä vanhoja ja salaisia tietoja. Se oli mukana romaanin suunnitelmassa, mutta leikkasin sen sitten pois jo ennen sellaisen matkan kirjoittamista. Onneksi. Onneksi KERRANKIN osasin poistaa juonesta jotain. Muutoin kirjaan olisi tullut varmaan lopulta aika irrallinen sivujuonne ja kokonaispituus olisi paisunut.

Niinpä Dinja ei koskaan matkustanut Homlunin kirjastoon, mutta minua miljöö oli sen verran jo alkanut vaivata, että tuli kirjoitettua tämä novelli. Jos seinät voisivat tuntea ei tosiaan menestynyt Portissa BU-listaa korkeammalle, enkä sitä sitten yrittänyt saada julkaistuksi missään erillisenä. Se löysi paikkansa Älä riko pintaa -kokoelmasta, ja samalla kesänovellien ”kiintiö” tuli tavallaan täyteen.

Onko outoa, että joku biisi muistuttaa vanhasta novellista? Eikö *normaalisti* biisien kuuluisi muistuttaa niin kutsutun oikean elämän tapahtumista???

Ei voi mitään, mutta näin on. Tätä bloggausta kirjoittaessa tuli kuunneltua Pompeii muutaman kerran. Hauskaa palata tarinan fiiliksiin ja muutaman vuoden takaisiin ajatuksiin: musiikki vie sinne tehokkaasti. Ja minulle henkilökohtaisesti Jos seinät voisivat tuntea on tärkeä ja opettavainen novelli.

Se on opetus, jonka olen kirjoittanut itse itselleni.

***

Aiemmat sarjassa:

Susiveli

Narvaranin linnut

Ei poikasi ole kuollut

Rubiinilaiva

Tee minulle syksy

Älä riko pintaa

Kulkija

 

Mainokset

Single Post Navigation

8 thoughts on “Novellien synty #8: Jos seinät voisivat tuntea

  1. ”Onko outoa, että joku biisi muistuttaa vanhasta novellista? Eikö *normaalisti* biisien kuuluisi muistuttaa niin kutsutun oikean elämän tapahtumista???”

    Heh, mä oon miettinyt samaa, koska mulla on paljonkin biisejä, joista tulee mieleen tietty tarina tai jokin sen yksittäinen kohtaus, tietty hahmo tai kahden hahmon välinen (useimmiten rakkaus)suhde. On mulla toki myös biisejä, jotka muistuttavat oikean elämäni tapahtumista ja tärkeistä ihmisistä, mutta tarinoihini liittyviä biisejä on kuitenkin nykyään enemmän. Toisaalta luulen, että tää on aika tyypillistä kirjailijoilla.

  2. Totta, tuskinpa me olemme ainoita kirjoittajia, joille on käynyt näin. Toisinaan vain pistää mietityttämään, että kuinkas paljon valveillaoloajastani noin niin kuin muutenkin vietän ”muissa maailmoissa” ja kuinka paljon tässä. 😀 No, sitä se kirjailijaelämä on.

    Monista biiseistä tosiaan tulee mieleen joku henkilöhahmo. On se vain niin, että kun vaikka monta vuotta viettää jonkun henkilöhahmon parissa, niin kyllä niistä väkisinkin aika todentuntuisia tulee. Kirjoittajalle itselleen ainakin.

  3. Kiitos näistä valotuksista novellien taustoihin! Niitä on ollut tosi mielenkiintoista lukea 🙂

    • Kiitos kommentista! Kivaa, että näistä on ollut lukijoille iloa. 🙂 🙂 Itsellenikin on ollut hyödyllistä palata näihin juttuihin. Kun näitä novelleja pohtii jälkeenpäin, tulee sellainen kiva fiilis, että on sitä ainakin jotain saanut aikaiseksi kun näitä on kirjoittanut.

  4. Ilmoittaudun myös samaan kerhoon, kyllä moni biisi liittyy mielessäni johonkin tarinaan, omaan tai toisten. Ilmeisesti tämä on tosiaan aika yleistä, koska olen julkaissut parikin kirjaa, joihin kirjoittaja on ympännyt mukaan jonkinlaisen biisilistan. Nyt olen tosin viime ajat käyttänyt editointi- ja taittomusiikkina Youtubesta löytyvää videoa, johon on miksattu ekan Terminatorin tunnusbiisiä 10 tuntia putkeen (se on sellainen tasainen äänimatto, joka ei haittaa keskittymistä mutta peittää liikenteen ja naapurit yms. häiriöäänet), eli mielikuvat vähän sekoittuvat keskenään. Suurin osa musiikista taitaa myös yhdistyä johonkin tiettyyn henkilöön tai kohtaukseen, jota olen suunnitellut työmatkalla istuessani bussissa kuulokkeet korvilla, eli useimmiten ainakin tärkeimpien juttujen tunnusmusiikki on vakiintunut jo ennen varsinaista kirjoitusprosessia (kirjoittaessa saatan tosin sitten taas kuunnella jotain muuta).

    Taustamusiikkiin liittyy sitten vielä sellainen juttu, että aikanaan olin pitkään työpaikassa, jossa oli ihan pomon lupa puuhata omia juttuja oman läppärin kanssa (työ oli lähinnä päivystämistä, ja säännönmukaisesti kului pitkiä aikoja niin ettei tapahtunut mitään – minua suoraan kehotettiin keksimään tekemistä itselleni, koska jotkut edeltäjäni olivat tylsistyneet niin pahasti että olivat ryhtyneet kaikenlaiseen häiriökäytökseen). Varsinaiseen uuden tekstin tuottamiseen ympäristö oli lopulta liian levoton, mutta omien tekstien editointia ja lehtien/antologioiden toimittamista ja taittoa tein siellä paljon. Harmi kyllä taustalla soi työnantajan vaatimuksesta koko ajan Radio Nova, jonka soittolistat eivät ihan hirveän hyvin istuneet musiikkimakuuni ja olivat myös aika suppeat, eli joidenkin tarinoiden taustamusiikiksi saattoi tätä kautta vahingossa päätyä jotain suhteellisen kamalaa.

    • Apua, pakotettuna taustamusiikkina radio Nova, nyt ei käy kateeksi. 😀

      Mä en yleensä kuuntele musiikkia varsinaisesti kirjoittamisen aikana, vaan nimenomaan suunnittelu- ja inspiroitumisvaiheessa. Tosin nyt olen huomannut uuden kässärin kanssa, että tätä omaa soundtrackia voi käyttää myös sellaisena viimeisenä keinona: jos ei lähde kirjoittaminen käyntiin, niin musiikki soimaan ja sitten vain väkisin kirjoittaa. Jos aivot ovat jo jotenkin tottuneet yhdistämään sen musiikin tiettyyn tarinaan, niin se auttaa edes vähän…

      Mjoo, yleistä tämä tuntuu kyllä olevan.

      Itse nautin musiikista suuresti siksi, että en ole itse mitenkään musikaalinen enkä osaisi itse musaa tehdä. Silloin sitä ei myöskään osaa liian syvällisesti analysoida/eritellä (toisin kuin kirjoja…), siitä voi vain nauttia ja ottaa vaikutteita omiin juttuihin. Eli voi vain rauhassa olla musiikin ”kuluttaja”. Sama homma visuaalisen taiteen kanssa.

  5. Päivitysilmoitus: Novellien synty #9: Talviyön tarina | Päättymätön tarina

  6. Päivitysilmoitus: Novellien synty #10: Unien puutarhat | Päättymätön tarina

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: