Päättymätön tarina

Kirjoitan. Luen. Oleskelen.

Hajanaisia yhdistysajatuksia

Olen mukana Suomen tieteis- ja fantasiakirjoittajien hallituksessa tänä vuonna, ja viikonloppuna varmistui, että niin myös ensi vuonna. Tänään yhdistyksemme laittoi liikkeelle tiedotteen, jonka voi käydä lukemassa julkisessa Facebook-ryhmässä sekä Netticolosseumilla. Tiedote sinänsä on suunnattu yhdistyksen jäsenille, mutta linkitän sen tähän, koska mieleeni tuli sanoa yhdistyshommista pari sanaa näin julkisemmin ja yleisemminkin. Saman asian voi siis soveltaa mihin tahansa muuhunkin yhdistykseen. Lyhyesti tiivistettynä tiedotteessa todetaan, että yhdistykseltämme puuttuu puheenjohtaja — muuten menee oikein hyvin. 🙂

Yhdistyshommat ovat toisaalta oikein kivoja ja toisaalta hankalia. Hankalaksi ne tekee se, että nämä ovat vapaaehtoishommia, ja jos lähtee yhdistyshommiin mukaan, niin täytyy olla asioissa jonkinlainen tärkeysjärjestys. Yleensä siis esim. perhe, terveys, palkkatyö ja muut sellaiset täytyisi laittaa vapaaehtoishommien edelle. Toisaalta hankaluus on se, että samoille tyypeille kasaantuu paljon vapaaehtoishommia, eli usein liikaa, ja ihanteellinen ajatus siitä että hommat jakautuisivat tasaisesti monelle (pieni nakki vaikka jokaiselle yhdistyksen jäsenelle? :D) ei oikein toteudu. Yhdistykset toisaalta toteuttavat kivasti kaikenlaista, kirjoittaja- ja kirjailijayhdistykset esim. kirjoituskursseja ja tapahtumia ja muuta mukavaa.

Vielä muutamia vuosia sitten en todellakaan ollut mikään ”yhdistysihminen”. Sittemmin näihin juttuihin on vain ajatunut, nyt on ehkä jo liikaakin, ja jostain tarvitsisi vähentää. Mutta kun on kiva olla kiinnostavissa jutuissa mukana! Hallituksessa oleminen tai puheenjohtajana oleminen ei automaattisesti tarkoita miljoonaa hoidettavaa nakkia. Etenkin tällaisena johtokunnan ”rivijäsenenä” pystyy hyvin rajoittamaan sitä, mihin projekteihin lähtee mukaan ja mitkä jättää väliin. Toisinaan yhdistyshommat ovat väsyttäviä, mutta parhaimmillaan minulla on kokemusta siitä, että yhdistysten kautta pääsee toteuttamaan oikeasti itseä kiinnostavia juttuja, saattaapi joskus saada palkattuja työhommia, ja saa olla vaikuttamassa siihen mikä itseä kiinnostaa.

Tarkoitus ei missään tapauksessa ole syyllistää ketään, joka ei yhdistyshommista innostu tai jolla ei ole aikaa lähteä tällaisiin hallituksiin mukaan!! Useimmiten pois jäämisen syy on se, että ihmisellä on muutenkin jo noin tuhat rautaa tulessa. Edellä mainittu tärkeysjärjestys on hyvä muistaa. Yhdistyshommia voi halutessaan ottaa sitten, jos elämästä löytyy niille sopiva kolonen. Ketään ei pidä näihin hommiin pakottaa.

Halusin oikeastaan vain sanoa ääneen yhden jutun, jota monesti yksin tai pienemmässä porukassa on miettinyt: Ei kannata ainakaan turhaan pelätä jonkin yhdistyksen johtokuntaan lähtemistä! Se ei ole niin kammottavaa tai kiireistä kuin voisi etukäteen ehkä luulla. Mukaan lähtemiselle ei myöskään yleensä ole liian suuria vaatimuksia. Eli esimerkiksi spefi-yhdistyksessä toimiakseen (johtokunnassa tai sen ulkopuolella) ei tarvitse olla kaikkien alojen asiantuntija, tosifani joka tietää kaikesta scifistä kaiken, budjettinero, kokenut tapahtumajärjestäjä tai yhtään mitään muutakaan. Jokaisen panos on +++++++ ja tekijöitä ei ikinä ole liikaa.

Hiukkasen epäröin näin ”saarnaavan” ja kantaaottavan viestin laittamista blogiin, mutta toivottavasti tämä ei tuntunut saarnalta eikä aiheuta kovin suurta paheksuntaa. Haluan korostaa, että yhdistystoiminta on yleensä ihan rentoa ja mukavaa!!! Oikeasti.

Eihän tätä muuten tekisi yhtään kukaan.

 

 

Mainokset

Single Post Navigation

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: