Päättymätön tarina

Kirjoitan. Luen. Oleskelen.

Novellien synty #4: Rubiinilaiva

Ensinnäkin: Aavetaajuudella on äskettäin julkaistu arvostelu novellikokoelmasta. Siinä käydään kivasti läpi kommentteja jokaisesta novellista. Kiitokset arvioijalle!

Ja nyt jatkan omaa läpikäyntiäni…

Hempeilymusiikkivaroitus! Jostain syystä, en muista miksi, tästä biisistä tuli minulle Rubiinilaivan tunnari. Viittaukset  uskonnollisuuteen eivät sovi novelliin ollenkaan, mutta jotenkin näin vain pääsi käymään. Keväällä ja kesällä 2011 kirjoitin tätä novellia, ja kuuntelin kyllä muutakin, mutta tämä jäi mieleen.

Tammikuussa 2011 aloitin ensimmäiset työt valmistumisen jälkeen: pääsin kevätlukukaudeksi opettamaan yläkouluun. Olin innostunut, opin paljon, mutta tuo kevät oli myös todella, todella raskas. Opetusta oli paljon, ja vaikka se näkyi mukavasti palkkapussissakin, niin aikataulu oli lopulta aika mahdoton. Ravasin viikonloput kotona, viikot toisella paikkakunnalla, ja hevonenkin olisi jotenkin pitänyt hoitaa. Yläkoulussa opettaminen osoittautui minulle vaikeaksi. Don’t get me wrong, teinit ovat aivan mahtavia ja fiksuja ja ihania ihmisiä!!! Mutta siinä on syynsä, miksi yliopisto-opettaminen sopii minulle paremmin. Olen todella onnellinen, jos voin kirjoittaa nuorille, kertoa tarinoita, ja kohdata heitä kirjailijana. Auktoriteettina, opettajan roolissa osaan huonommin olla.

Mutta siis — se kevät oli loppujen lopuksi tosi raskasta aikaa. En kirjoittanut mitään moneen kuukauteen. Toukokuun tienoilla Rubiinilaiva alkoi syntyä. Se oli minulle toivon pilkahdus, ripaus omaa aikaa ja omaa juttua. Kirjoittamiselle varastettua aikaa. Kirjoittamisesta olen aina saanut voimaa ja silloin erityisesti. Kerta kaikkiaan tarvitsin sitä novellia silloin. Kirjoitin sen loppuun kesäkuussa, ja silloinkaan en ollut lomalla vaan opetin eräässä kesälukiossa. Asuin asuntolassa lukiopaikan yhteydessä, opetuksen jälkeen jäi tyhjää ja yksinäistä aikaa ja sehän sopi minulle silloin.

Rubiinilaivassa käytin kokemuksiani purjelaivareissulta, kuten Kulkijassakin. Siitä tuli jonkinmoinen kauhuseikkailutarina. Mutta erityisesti seikkailutarina, omassa mielessäni ainakin. Sen kirjoittaminen edusti minulle vapautta ja seikkailua. Se pääsi novellikokoelmaan kunniapaikalle eli viimeiseksi, koska itse halusin sen siihen. Mutta voi hyvinkin olla, että se miten tärkeä tämä novelli minulle oli ja miten nautinnollista sen kirjoittaminen (oikeasti! Se tuli helposti ja niiiin nautinnollisesti!!!), ei välttämättä välitykään lukijalle. En tiedä, en ole juurikaan kuullut vielä kommentteja juuri tästä novellista. Olen vain huomannut kirjoittajana, että joskus hämäävästi käy näin: ne, joiden kirjoittaminen oli itselle tuskaa, ovatkin lukijalle parhaita, ja ne jotka itselle olivat yhtä riemua, eivät nin hyvin pärjääkään.

Mistä syntyi novellin idea? Mistä kaikki lähti? No, mitä tulee ideoiden kierrättämiseen ja vanhojen ideoiden kaiveluun (pohdin näitä edellisen novellin kohdalla), niin sama homma jatkuu Rubiinilaivassakin… Niin, tässä novellissahan siis rakennetaan rubiinilaivaa. Joskus vuonna 2007 tai 2008 löhösin sohvalla ja katsoin Willow-elokuvaa (!!??!!), kun yhtäkkiä mieleeni tuli alkukuva. Tyyppi herää/makaa maassa, katsoo ylös ja näkee punaisen rubiinilaivan. Aloin suunnitella, siitä olisi pitänyt tulla osa Mustien ruusujen maa -sarjaa, periaatteessa Mustien ruusujen maahan keskelle ylimääräinen osa. Mutta sitten suunnitelmat muuttuivat, henkilöt vaihtuivat, ja Rubiinilaivasta tuli juuri sellainen itsenäinen tarina kuin siitä oikeasti pitikin tulla.

Syksyllä 2011 lähetin novellin sekä Portin kisaan että jälleen avoimen yliopiston kirjoittamisen opettajalle. Muistaakseni juuri tuolloin kokosin itsenäistä kurssia varten eräänlaisen ”kokoelman” eli siihenastiset novellit, ja sain sitten kokoelmasta palautetta. Valitettavasti en ollut taaskaan osannut aikatauluttaa hommaa kunnolla, vaan siis lähetin novellin kilpailuun ennen kuin olin saanut siitä palautteen. Rubiinilaiva pääsi bubbling under -listalle mutta ei löytänyt julkaisupaikkaa. Alkuperäinen novelli oli lähelle 50 liuskaa pitkä, ja siitä se tiivistyi hiukan, useammassa vaiheessa palautteen ja kustannustoimituksen kautta. Pitkä se on silti edelleen. 😀 Liian pitkä? Sytyttääkö lukijoita yhtään niin kuin minua kirjoittajana? Se jää nähtäväksi. Voi olla, että sijoittuminen kokoelman loppuun myös syö novellista jotain; en ole varma, tuoko se oikeasti lisää uutta kokoelmaan, vai onko osa jutuista tullut jo eri muodoissa käsiteltyä muuallakin.

Oli miten oli, Rubiinilaiva on minulle yksi kokoelman tärkeimmistä novelleista. Koska purjelaivareissu. Ja koska oli se muun elämän tuska kirjoittamisen aikana, ja koska tämän novellin kirjoittaminen oli vain yksinkertaisesti niin kivaa ja hauskaa. Vastaavaa nautinnontunnetta odotellessa……

Aiemmin novellien synty -sarjassa:

Kulkija

Älä riko pintaa

Tee minulle syksy

Advertisements

Single Post Navigation

11 thoughts on “Novellien synty #4: Rubiinilaiva

  1. Päivitysilmoitus: Novellien synty #5: Ei poikasi ole kuollut | Päättymätön tarina

  2. Päivitysilmoitus: Novellien synty #6: Narvaranin linnut | Päättymätön tarina

  3. Päivitysilmoitus: Novellien synty #7: Susiveli | Päättymätön tarina

  4. Päivitysilmoitus: Novellien synty #8: Jos seinät voisivat tuntea | Päättymätön tarina

  5. Nyt kun tässä blogin ääressä olen, niin pitää mainita, että syksyllä 2012 luin Anne Leinosen käsikirjoitusleirillä varhaisen version kokoelmasta (siitä taisi puuttua vielä ainakin Unien puutarha, Talviyön tarina ja Jos seinät voisivat tuntea). Sitä minulla ei ole enää tallessa, eli en voinut tehdä vertailua, mutta olen melko varma että siinä oli aika erilainen versio Rubiinilaivasta. Perustarina oli luullakseni suunnilleen sama, mutta tämä lopullinen versio oli paljon synkempi, ja olisiko loppukin ollut hyvin erilainen? Se versio ei muistaakseni oikein istunut muiden tarinoiden tyyliin, mutta nythän tämä oli oikein oivallinen lopetus kokoelmalle!

    • Jännää! En oikein tarkasti itsekään muista, mutta luulen, että Rubiinilaiva lähinnä lyheni siitä versiosta. Lopussa ainakin viimeinen ”luku” oli paljon selittelevämpi ja pidempi. Samoin alkupäästä lähti jotain jaaritteluja pois. Eli mun mielestä siitä vain tiivistyi asioita, mutta hyvin mahdollista että tämä vaikutti sävyynkin, koska ehkä painotus muuttuu kun jotain poistaa.

      Ja jee, kiitos, kiva että pidit!

      • Mun hämärä muistikuvani oli, että vanha versio olisi ollut tyyliltään ya-henkisempi ja lopussa päähenkilöiden kohtalo olisi ollut ratkaisevasti erilainen (sen enempää spoilaamatta). Oletin itse asiassa, että olisit kirjoittanut tarinan kokonaan uusiksi – mutta kun et olekaan niin tehnyt, ei ole muuta selitystä kuin että muistan väärin. 🙂

        Nyt kirjasta luettuna tykkäsin kyllä kovasti! En osaa laittaa kokoelman tarinoita oikein suosikkijärjestykseen, kun ne ovat keskenään aika erilaisia, mutta Rubiinilaiva kosketti tunnetasolla ehkä eniten.

      • Joo ei, mun mielestä se on muuttunut aika vähän (suurten muutosten tekeminen ei oo koskaan ollut vahvuuteni..), mutta ehkä tosiaan jotenkin painotus on muuttunu silleen että jää synkempi mielikuva. Mutta hienoa kuulla, että ainakin joku muu kuin minä itse tykkää tästä novellista..!

        Ja joo tää heittää noita hymiöitä oudosti…

  6. (Miksi tuo hymiö meni rivin alkuun eikä loppuun…?)

  7. Päivitysilmoitus: Novellien synty #9: Talviyön tarina | Päättymätön tarina

  8. Päivitysilmoitus: Novellien synty #10: Unien puutarhat | Päättymätön tarina

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: