Päättymätön tarina

Kirjoitan. Luen. Oleskelen.

Novellien synty #1: Kulkija

Edellisessä postauksessa lupailin blogiin juttusarjaa kesän ja novellikokoelman kunniaksi, joten tästä lähtee! Käsittelyssä on 10 kappaletta novelleja, jotka ovat syntyneet vuosien varrella ja jotka nyt muodostavat Älä riko pintaa -kokoelman. Aika muistella varhaisimpia vaiheita ja sitä, miten homma lähti liikkeelle vuonna 2009.

Ensinnäkin se oli merkittävä vuosi monella tavalla. Sen huomaa vasta näin jälkikäteen. Juuri vuonna 2009 sain Karnin labyrintin ekan version valmiiksi (se oli silloin ihan vain nimellä Mustien ruusujen maa). Aloin suunnitella ja hiljakseen kirjoittaa KK:ta, laajaksi projektiksi paisunutta kässäriä, joka tällä hetkellä on vaiheessa ”mitähän tämän kanssa tekisi”. Kesällä 2009 vietin viikon norjalaisella purjelaivalla nimeltä Sørlandet, ja se oli ehkä elämäni suurin Ihan Oikea Seikkailu. Ja juuri vuonna 2009, purjelaivareissun jälkeen, aloitin kirjoittamisen opinnot Jyväskylän avoimessa yliopistossa JA kirjoitin ensimmäisen version Kulkija-novellista. Se kertoo purjelaivasta. Sen alkuperäinen nimi oli Etelänkulkija, omana väännöksenäni Sørlandet-nimestä, joka tarkoittaa eteläistä maata tjsp. Ja novelli sijoittuu Kesäsaarille, fantasiamaailmaan joka silloin oli vasta kehitteillä, koska Mustien ruusujen maassa sitä maata tarvitsisin vasta kakkososassa.

Monimutkaista?? Minusta ainakin, hiukan. Kulkijan syntytarinasta on haasteellista aloittaa, koska tuntuu että tähän liittyy niin paljon. Kaikki kietoutuu yhteen. Mutta olennaisinta on ehkä se, että asiat tapahtuivat sattumalta samana vuonna ja kuitenkaan eivät ihan pelkästään sattumalta. Se on varmaa, että ilman purjelaivareissua Kulkija ei olisi sellainen kuin siitä tuli, ei olisi myöskään kokoelman päätösnovelli Rubiinilaiva, eikä Mustien ruusujen maa -trilogiakaan.

6572_1079621597612_1438466665_30179441_313249_n

Eli mikä ihmeen purjelaivareissu? No, tarina on melko pitkä ja vuosien aikana vielä varmaan vääristynytkin, enkä osaa oikein pukea koko matkakertomusta sanoiksi. Mutta koetan tiivistää olennaisen, ja pahoittelen jo etukäteen sekavuutta ja ajatusten poukkoilevuutta. Kyseessä oli osallistuminen Tall Ships Race -tapahtumaan, ja Sørlandet-laivasta taas voi lukea lisää täältä. Minulle, ikäni Keski-Suomessa asuneelle, meri on ollut suht kaukainen elementti enkä tiennyt tällaisesta purjelaivahommasta mitään ennen tätä täydellistä ex tempore -reissua. Olin Ärrällä kesätöissä sinä kesänä, ja yhtenä perjantaina silloinen poikaystäväni lähti Turkuun katsomaan purjelaivoja, sen verran ymmärsin. Kesken työvuoron tuli tekstiviesti: Täällä myydään puoleen hintaan lippuja purjelaivalla Liettuaan, lähdetäänkö? Seuraavana aamuna otin molempien passit, hyppäsin junaan, suunnilleen tyhjensin tilini (opiskelijabudjettireissailua, ah), ja lauantain ja sunnuntain välisen yön yövyimme jo Sørlandetilla.

Tall Ships' Races Baltic 2009 040

Silloin, kun kävelin reppu selässä ihmisvilinän läpi laivalle, jota en ollut edes nähnyt enkä yhtään tiennyt mitä oli edessä, kuumana kesäpäivänä Turussa….. Silloin oli LÄHTEMISEN FIILIS vahvempi kuin varmaan koskaan muulloin, ja siitä olen koettanut sen jälkeen monesti kirjoittaakin.

6572_1079613197402_1438466665_30179427_1349862_n

Luulin ensin joutuvani jonkinlaiselle ”purjeveneelle” ja olin ehkä vähän kauhuissani. Ilmeni kuitenkin, että Sørlandet oli ihan kunnon kokoinen purjelaiva, aito, vanhanaikainen, tunnelmallinen…. Kolmemastoinen täystakiloitu purjelaiva. No, voisin kehua loputtomiin, mutta tietenkin aika kultaa muistot.

 

20160623_130802.jpg

Laivalla emme olleet ainoastaan matkustajia, vaan kuten makuuhuoneen seinällä säilyttämäni diplomi (paras työtoditukseni ikinä!! :D) näyttää, myös teimme töitä eli olimme harjoittelijoita. Matka Turusta Klaipedaan, Liettuaan, kesti noin viikon. Meidän lisäksemme laivalla oli muutama suomalainen ja muutama liettualainen matkustaja/harjoittelija, ja silloin kun saavuimme Liettuaan, laivalle saapui eräs sitä varten paikalle lentänyt britti. Suurin osa väestä oli kuitenkin norjalaisia noin 15-vuotiaita teinejä, jotka oli lähetetty kesäksi merelle kasvamaan. 🙂 Kuka tahansa voi varata paikan näiltä matkoilta, ja Tall Ships Race järjestetään joka vuosi eri reiteillä Euroopassa ja mukana on paljon erikokoisia laivoja. Turusta lähdettiin liikkeelle moottoreilla, mutta varsinainen lähtö kisaan tapahtui merellä , ja silloin laskettiin purjeet alas: huikea näky, jotain ihan muuta kuin mitä olisin voinut nähdä jos olisin jäänyt rannalle.

Tuonne.

Tuonne.

Meillä oli 8 tuntia työvuoroa päivässä, aina 4 tuntia kerrallaan. Minulle osui kaikkein mukavin vuoro eli 8-12 aamulla ja 8-12 illalla: ei tarvinnut valvoa yöllä. Työvuorojen aikana pitelimme ruoria, tähystimme keulassa, harjoittelimme solmujen tekemistä, kuuntelimme oppitunteja erilaisista purjelaivoista, opettelimme köysien ja purjeiden nimiä. Ja kiipesimme mastoihin!!!! Se oli pelottavinta mitä olin ikinä tehnyt. Ei varmaan ehkä kuulosta niin pelottavalta, mutta korkein eli viides purje oli KORKEALLA, eikä turvavaijeria voinut pitää kiinni silloin kun kiipesi ja siirtyi esim. tasanteelta purjeelle. Vasta sitten kun löysi hyvän paikan, vaijerin sai naksautettua kiinni. Mastoissa nostimme ja laskimme purjeita. Alhaalla kannella piti porukalla kiskoa köysistä. Silloin kun laivaa käännettiin, kaikkien piti tulla kannelle, myös niiden jotka olivat päiväunilla tms., koska kaikki tarvittiin vetämään köysistä. Käsieni iho kovettui ja paksuuntui oudosti reissun aikana, ja myöhemmin kotona iho lähti suikaleina irti. 😛

Kallistuma. Ja köysiä.

Kallistuma. Ja köysiä.

Kieliä olivat englanti ja ”skandinavia”: norjaa, ruotsia ja tanskaa puhuvat ymmärsivät hienosti toisiaan. Opin siis paljon purjelaivan osien nimiä, mutta valitettavasti vain englannin ja skandinavian sekoituksella, joten siitä ei ollut suoraan apua purjehtimisesta kirjoittaessa suomeksi. Koetin saada kokemuksesta muutenkin paljon irti kirjoittamista varten, ihan tietoisesti, koska olin jo suunnitellut että Mustien ruusujen maan jatko-osissa seikkailtaisiin merellä. Katselin merta paljon. Laivan liikettä, keinuntaa, kallistumaa on ollut haasteellista kuvailla jälkikäteen. Se liike oli oikeasti jännä, mutta ei sitä enää ihan oikein muista. Suuri osa matkasta oli myös yllättävän ”arkista”, jopa tylsääkin, ja laiva liikkui suht hitaasti koska oli aika tyyntä. En siis päässyt kokemaan myrskyä, mutta ONNEKSI. Nimittäin nytkin jotkut olivat merisairaana, joillain saattoi mennä koko reissu melkeinpä ohi sängyssä maatessa. Laivalla oli tiukka kuri ja tietyt säännöt, mitään ei saanut jättää lojumaan, piti olla aivan siistiä. Pelasimme korttipelejä kannen alla aika paljon.

6572_1079613397407_1438466665_30179432_6438868_n

Seikkailu jatkui Klaipedaan, pikkukaupungissa tuntui olevan melkeinpä festaritunnelmat purjelaivatapahtuman päättyessä sinne. Sitten vähän juhlimista, bussilla Tallinnaan ja perinteisellä laivalla Suomeen ja kotiin.

Eipä tiennyt tyttö. Nimittäin vielä Turussa, että mihin oli ryhtymässä.

Eipä tiennyt tyttö. Nimittäin vielä Turussa, että mihin oli ryhtymässä.

Niin, tuota… Pitikö minun kirjoittaa jotain siitä novellista???!!?? Tämä eksyi nyt sen verran syvälle muisteluihin, että ehkä tämä riittää. Todettakoon lyhyesti, että kirjoitin ”Etelänkulkija”-nimisen rykäisyn syksyllä 2009 ja se oli oikeastaan ensimmäinen kirjoittamani novelli. Teini-iän heppatarinoita lukuun ottamatta siis. Olin ajatellut laittaa sen avoimen yliopiston kirjoituskilpailuun, mutta muistaakseni lopulta se kilpailu ei toteutunutkaan tjsp. Novelli kävi Portissa mutta ei menestynyt. Tarjosin sitä Usvan äänikirjaan, ei menestynyt sielläkään, mutta sain viisasta palautetta ja itsekin aloin ymmärtää, että tekstistä puuttui vielä jotain. Kesäsaarten maailma kehittyi sitten hiukan eteenpäin, ja Kulkijaan tuli mukaan eräs idea, joka näkyy Mustien ruusujen maa 2:ssakin. Ja lopulta Kulkija ilmestyi Usvassa 1/2013. Se on melko lyhyt novelli (ainakin moneen muuhun novelliini verrattuna), siihen purin joitakin ajatuksiani ja kokemuksiani purjelaivareissusta, mutta en kaikkea, ja se jätti sellaisen fiiliksen että halusin kirjoittaa purjelaivasta vielä lisää. Suoraan sanoen se ei minusta ole kokoelman paras novelli, kyllä ainakin itse siitä huomaan että se on ”alkuvaiheen” novelleja, vaikkakin alkuperäisestä muutettu. Minulle se edustaa kuitenkin tärkeää alkua ja tärkeää kehityksen paikkaa, ja aiheen ja sisällön puolesta se kuuluu novellikokoelmaan ehdottomasti mukaan.

Jos joku jaksaa näitä höpötyksiä kuulla vielä lisää, niin Rubiinilaiva-novellin kohdalla sitten. 😛

Aurinkoista juhannusta kaikille! Tai myrskyistä, kummin vain. Mutta olkaahan varovaisia vesillä jos vesillä liikutte!

Advertisements

Single Post Navigation

12 thoughts on “Novellien synty #1: Kulkija

  1. Olipa mahtava kokemus tuo purjelaivalla seilaaminen! Itsekin keskisuomalaisena maakarapuna voin vain kuvitella, millaista se on ollut 😀 Siitä kokemuksesta voi varmasti ammentaa pitkään aineksia tarinoihin 🙂 Mielenkiintoista kuulla novellien taustatarinat eli seuraavaa odotellesa!

    • No kyllä, tuo on ollut niitä harvoja kokemuksia, joiden pohjalta on ollut suorastaan pakko kirjoittaa… Vaikka yleisesti ottaen en ole kovin innostunut omaelämäkerrallisesta kirjoittamisesta tms. Pelkäänpä, että muiden novellien taustalta ei ehkä löydy ihan näin erikoista tarinaa, mutta katsotaan mitä saan niistä muisteltua. 😀

  2. Wow! Tuli sellainen fiilis, että minäkin haluan! 😀

    • Suosittelen ihan kaikille..! Olen joskus miettinyt uudestaan lähtemistä, mutta siinä saattaisi käydä niin, että uusi kokemus jäisi jotenkin vaisummaksi. Kuitenkin tässä myös aika kultaa muistot, ja jotenkin vain tuo reissu on jäänyt mieleen niin merkityksellisenä… Osittain just koska se tapahtui niin yllättäen ja suunnittelematta, ja muutenkin siitä jäi sellainen itsensä ylittämisen fiilis.

      Ei ole todellakaan tapana lähteä tuollaisille reissuille ihan joka käänteessä. 😀

  3. Päivitysilmoitus: Novellien synty #3: Tee minulle syksy | Päättymätön tarina

  4. Päivitysilmoitus: Novellien synty #4: Rubiinilaiva | Päättymätön tarina

  5. Päivitysilmoitus: Novellien synty #5: Ei poikasi ole kuollut | Päättymätön tarina

  6. Päivitysilmoitus: Novellien synty #6: Narvaranin linnut | Päättymätön tarina

  7. Päivitysilmoitus: Novellien synty #7: Susiveli | Päättymätön tarina

  8. Päivitysilmoitus: Novellien synty #8: Jos seinät voisivat tuntea | Päättymätön tarina

  9. Päivitysilmoitus: Novellien synty #9: Talviyön tarina | Päättymätön tarina

  10. Päivitysilmoitus: Novellien synty #10: Unien puutarhat | Päättymätön tarina

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: