Päättymätön tarina

Kirjoitan. Luen. Oleskelen.

Julkaisun huuma ja harvinaisuus

Wuhuu! Tällä viikolla on postista tullut kaksin kappalein erityiskivoja juttuja. Ensin Teräskoura ja muita sivuja Stepanin koodeksista (Kuoriaiskirjat), jossa on mukana minulta novelli. Mahtavaa päästä mukaan Stepanin koodeksiin, molemmat aiemmat antologiat olen lukenut ilolla (ja asiaan kuuluvalla kauhulla). Ja sitten huipennus eli Älä riko pintaa, oma novellikokoelmani joka sisältää aikuisille suunnattuja, Kesäsaarille & Talvilaaksoon sijoittuvia fantasianovelleja.

Tällaisia saa omaan hyllyyn harvoin.

Tällaisia saa omaan hyllyyn harvoin.

Omia julkaisuja ei ihan tappotahdilla tule. Jo ennen kuin olin julkaissut yhtäkään kirjaa, kuulin eräältä kirjailijalta ajatuksia siitä, miten harvinaista herkkua julkaisu on ja miten lyhyt hetki se julkaisemisen riemu aina on. Varsinainen kirjailijan / kirjoittajan työn ilo täytyikin hänen mukaansa löytää muualta, ihan siitä tavallisesta arjesta eli kirjoittamisesta. Edelliset omat julkaisuni ovat vuodelta 2014: trilogian lopetus Kevääntuoja ja novelli Alienisti-lehdessä kesällä 2014. Onhan siitä hetki vierähtänyt jo, ja voisi näyttää siltä että olen elänyt hiljaiseloa kirjoittamisen suhteen pari vuotta, mutta ehei. Itselleni asia näyttäytyy aika eri tavalla: viimeiset pari vuotta olen itse asiassa kirjoittanut paljon, omalla mittapuullani jopa tuotteliaasti! Ja uusia ideoita on enemmän kuin ehdin toteuttaa. Mutta ulospäin ne näkyvät hyvin hyvin jälkijunassa, jos milloinkaan.

Älä riko pintaa -kokoelman novellit on kirjoitettu vuosina 2009-2014. Olen iloinen siitä, että olen antanut novellien kypsyä sopivasti, ja toisaalta nyt olen saanut valmiiksi sen kokoelman, jota tietoisesti aloin suunnitella ainakin jo vuonna 2010. Halusin koota yhtenäisen kokoelman, joka sijoittuisi samaan maailmaan ja ehkä käsittelisi joitain samoja aiheitakin. Erityisesti on mahtavaa saada nyt julki 5 kpl novelleja, jotka eivät ole vielä ilmestyneet missään muualla. Tästä tulee sellainen kiva tunne, että olen tehnyt työtä jolla on ollut tarkoitus. Kirjoitin ja julkaisin. Se on huikeaa eikä todellakaan mikään itsestäänselvyys!!!

Vaikka ajatukset juoksevat jo niissä uusissa ideoissa (tai sitten muissa kiireissä, jotka syövät kirjoittamista…), ajattelin viivähtää ÄRP:n seurassa vielä hetken. Nyt jo tiedän, kuinka harvinaista herkkua kirjan julkaisu on, joten aion pitkittää tätä iloa, mikäli mahdollista. Eli aion fiilistellä näiden novellien kanssa hetken enkä unohtaa niitä ihan tuosta vain. Ajatuksenani on kirjoittaa tänne blogiin kesän aikana Novellien synty -sarja, kymmenen kirjoitusta eli oma jokaiselle novellille. Hiukan muisteluita (muistanko enää edes kaikista, miten ne oikein syntyivät???), hieman taustoja, inspiraatiobiisejä, mahdollisimman vähän spoilausta itse sisällöstä. Tällaista saa siis seurailla tulevina viikkoina… Ihan ensimmäisenä täytyy tulla novellin nimeltä Kulkija, jonka ekan version kirjoitin silloin 2009 erään erittäin merkityksellisen matkan jälkeen. Purjelaivareissu kesällä 2009…

No, nostalgiaa lisää myöhemmin.

Älä riko pintaa -kokoelman voi hankkia itselleen vaikkapa Kirjapuodin verkkokaupasta, e-kirjana Elisa Kirjasta tai parin viikon päästä Finnconissa Vaskikirjojen pöydästä!

Advertisements

Single Post Navigation

9 thoughts on “Julkaisun huuma ja harvinaisuus

  1. Isot onnittelut novellikokoelmasi julkaisun johdosta, ja myös antologiasta! 🙂

    Tuo taitaa kyllä olla kovin yksilökohtaista, miten lyhyt/pitkä hetki julkaisun riemu on, ja riippua myös siitä, missä vaiheessa uraansa kirjailija on. Minusta kun tuntuu siltä, että olen ollut enemmän tai vähemmän kirjanjulkaisutäpinöissä viime syksystä asti, jolloin sain kustannussopimuksen. Sain valmiin kirjan käteeni reilu kolme viikkoa sitten, ja vieläkin katson Dionnen tyttöjä joka päivä sillä tavoin, että tuossa se nyt todella on Ihan Oikeana Kirjana. 😀

    • Kuulostaa mahtavalta. 🙂 Parempi ainakin noin kuin että julkaisu ei tuntuisi missään! Luulen, että kirjoittajaurani alussa en ehkä oikeastaan osannut arvostaa esim. novellijulkaisuja tarpeeks. Nyt jotenkin paremmin jo tajuaa ensinnäkin millainen työ novellienkin toimittamisessa on, ja kuinka kiven alla julkaisujen saaminen on. Mitä tulee tähän kokoelmaankin, niin olen superkiitollinen kaikille jotka ovat nähneet vaivaa ja käyttäneet omaa aikaansa mun tekstien saattamiseen kirjaksi. Toimitus, taitto, e-kirjan teko… Ja erityisen kiitollinen olen ihanan kannen tekijälle Jarno Kanteliselle.

      Tämä nyt rönsyili vähän, mutta tulipahan ainakin kiiteltyä!

      Huomasin muuten sen haasteen, se on niin sanotusti työn alla..! 😀

  2. mariacalendula on said:

    Onnittelut julkaisuista! Kokoelmassasi on ehkä tän vuoden kaunein kansi! (Taisin sanoa tän aiemminkin.)

    Mitä julkaisutahtiin tulee, niin täällä ihan sama homma. Edelliset julkaisut v. 2014, nyt tänä syksynä multa tulee novelli Marraskedessä. Kun cv:tä katsoo, niin tuntuu kuin en olisi tehnyt mitään, vaikka tässä on tullut häärättyä sitä sun tätä. Kaikki ei näy ulospäin.

    • Näin on. Ja aina vaan tajuaa paremmin, kuinka motivaation tähän hommaan täytyy löytyä itsestä koko ajan, ja itse pitäis tietää mitä on tekemässä… vaikka ulkopuolelta ei välttämättä tukea koko ajan tulisikaan. 🙂

      Kiitos onnitteluista ja kannen kehuista!! 🙂

  3. Kyllä kirjoittajan työ tuntuu juuri tuolta: se mikä on nyt iholla ja sisäelimissä, on ajankohtainen lukijoille vasta pitkän ajan päästä jos silloinkaan. Aikamoista itseensäkäpertymistä. Erityisesti novellien pitkä syntytarinat tulivat minulle aikanaan yllätyksenä.

    Novellikokoelma näyttää hienolta ja odotan Novellien synty juttusarjaa innoissani! 🙂

    • Jee, koetanpa tosiaan saada sen juttusarjan aikaiseksi! Etenkin novellien kanssa oon huomannu pitkässä syntyprosessissa sen hyvän puolen, että editointi helpottuu jos joutuu syystä tai toisesta seisottamaan novellia pitkään. Nytkin mulla olisi editoitavana yksi juttu, jonka kirjoitin yli 2 vuotta sitten ja jonka kirjoittamisesta en muista kauheasti. Jotenkin ei ole nyt vaikeaa deletoida toimittajan ehdottamia turhia kohtia, eikä muutenkaan suhtaudu hommaan liikaa tunteella! Mutta oon huomannu, että novellien julkaisuun vaikuttaa ulkopuoliset seikat tosi paljon (toimittaja, kustantamo, kaikenlaiset viivästykset).

      Ei haittaa vaikka julkaisussa kestää kauan, jos se vain lopulta tapahtuu. 🙂

  4. Oo, näyttää hyvältä! Tykkään ÄRP:n kannesta. Onneksi olkoon! ^^
    Syntytarinat ovat kiinnostavia, vaikka kirja ehkä pitäisi lukea ennen niitä. Mielenkiinnolla odotan niitä.

    • Kiitos!! Jes, katsotaan osaanko kirjoittaa prosesseista niin että joku muukin saa siitä jotain irti kuin minä, ja toisaalta ilman spoilausta.

      • 😀 Se onkin vaikeaa, mutta mielenkiintoista. Samasta syystä, olen halunnut lukea luokkalaisteni tunneomaelämänkertoja: En niinkään siksi, että oppisin tuntemaan heidät paremmin, vaan siksi, että näkisin miten he ovat sen rakentaneet.
        Minua kiinnostaa, mistä kaikki on lähtenyt, vaikka se olisikin vain yksi kappale tai huomaus.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: