Päättymätön tarina

Kirjoitan. Luen. Oleskelen.

Joka päivä jotain

Älä tee niin kuin minä teen vaan niin kuin minä opetan… Heh, kyllähän tällainen tunne joskus tulee. Esimerkiksi silloin, kun painotan opiskelijoille, että kirjoittakaa sitä raakatekstiä, antakaa mennä, älkää jumittuko liikaa suunnitteluvaiheeseen! Samalla kyllä yleensä myönnän omat perisyntini eli mm. sen, että olen kirjoittajana pitkälti suunnittelijatyyppiä… (Mutta silti en kuvittele, että ensimmäinen versio olisi täydellinen ja valmis!)

Ja sitten on eräs toinekin opetus, jonka noudattamisessa olen huono: ”Kirjoita joka päivä jotain.” Kirjoita myös silloin, kun on vain pieniä pätkiä aikaa. Älä odota ”täydellistä” kirjoituspäivää, joka koittaa joskus ensi kuussa. Opi käyttämään lyhyetkin ajat hyödyksi ja hae sitä kautta kirjoittamiseen rutiinia.

Joo… Tuossa olisi takuulla itsellänikin kehittämistä. Olen kyllä mielestäni jo aika hyvä varaamaan kirjoittamiselle aikaa: teen sen konkreettisesti, merkkaan aikaa kalenteriin. Mutta kelpaako kirjoitusajaksi esim. puolituntinen illalla töiden jälkeen? Yleensä ei… Enkä koskaan ole kirjoittanut ihan joka ikinen päivä. Joka toinen on jees, tai vaikkapa 4 päivää putkeen ja 3 lomaa ja sama homma seuraavalla viikolla. Hatunnostoni jokaiselle ”raapale päivässä” -kirjoittajalle ja Nanowrimo-osallistujalle, joka oikeasti saa aikaiseksi tekstiä jatkuvasti.

Viime viikkoina olen tehnyt uuden romaanin suunnittelu- (Haa! Kappas!) ja taustatyötä. Saattaa kuulostaa kirjoittamisen välttelyltä (osittain totta), mutta minusta tämä on myös perusteltua, koska tällä kertaa haluan oikeasti perehtyä tiettyihin taustamateriaaleihin ja lukea mm. historiaa. Pitäisi luoda uusi fantasiamaailma. Ei tapahdu hetkessä. Ja tähänastiset maailmat ovat AINA minusta jääneet jotenkin puolitiehen, olisi voinut taustoittaa niitä enemmän ja nimenomaan oikeasti miettiä etukäteen ennen kuin alkaa vain heittää päästään mitä tahansa. Maailman luominen kun ei kuitenkaan tule vain ”omasta päästä”, vaan koen tosi hedelmälliseksi sen, että käyttää esim. oikeaa yhteiskuntaa tai oikeaa historiaa siinä jollain tavalla hyödyksi. Näin toivon saavani fantasiamaailmaan vielä enemmän syvyyttä ja persoonallisuutta kuin aiemmin.

Jospa nyt viimeinkin pääsisin otsikon asiaan… ”Joka päivä jotain.” Se on nyt mottoni, oma sovellukseni ”Kirjoita joka päivä”-ohjeesta. Miksi en antaisi itselleni aikaa vähän kypsytellä ideoita ja oikeasti pitää taukoa kässäreiden välissä? Niinpä tavoitteeni on nyt tehdä joka päivä jotain uuden projektin eteen, mutta sen ei todellakaan tarvitse olla kirjoittamista. Joka päivä ”jotain” voi olla esim.

synopsiksen kirjoittamista

taustakirjallisuuden lukemista

inspiraatiobiisin kuuntelemista

muutamien hajanaisten rivien / dialoginpätkien kirjaamista muistiin

rakenteen hahmottelua

tms. tms.

Ideana on kuitenkin se, että pitäisin tarinan mielessä. Tavallaan koetan antaa alitajunnalle ärsykkeitä, jotain mistä kehitellä taas lisää ideoita & oivalluksia. Ja kun tekee joka päivä jotain kirjoittamisen eteen, ei myöskään ahdista muut työt / kiireet / esteet jne. niin paljon. Jää päivästä sellainen fiilis, että edisti kirjoitushommaa kuitenkin.

Eikä aikaakaan tarvita kuin 15 minuuttia, puoli tuntia, tunti… Parissa tunnissa tekee taustatyöhommia jo kivasti!

Ehkä tällä tavoin voin myös vähitellen siedättää itseäni ”Kirjoita joka päivä” -ajatukseen.

 

 

Mainokset

Single Post Navigation

12 thoughts on “Joka päivä jotain

  1. Mustakin tuntuu, että joko elämä tai verukkeet tulevat monesti kirjoittamisen eteen. Nyt olen opetellut ajattelemaan, että ajatustyö ja hauduttelukin ovat yhtä arvokkaita asioita kuin itse tekstin nakuttelu (toki onhan sitä raakatekstiä oltava, että pääsisi joskus editointivaiheeseen!). Useimpina päivinä ainakin hipaisen tekstiä mielessäni, järjestän sitä loogisempaan kokonaisuuteen, keksin kokeiltavia kohtauksia, repliikkejä, hahmoja – hipaisen ajatukset käsin paperillekin. Ja sitten ne siirtyvät tiedostoonkin 🙂 Tällä hetkellä näin. Mutta hipaisustakin tulee tunne, että on edistänyt tekstiä 🙂

    • Kiitos kommentista, Pirja! Nämä ovat lohduttavia ajatuksia itsellenikin. Juuri näin, ”hipaisukin” riittää (hauska ilmaus tässä, ja kuvastaa omia ajatuksianikin kyllä!). Ideointi- ja suunnitteluvaiheessa minulle tulee joskus yllättäviä oivalluksia, esim. jonakin päivänä yhtäkkiä saan jonkn oivalluksen ja homma lähtee rullaamaan, isot linjat selkiytyvät. Näitä ”oivalluksia” en mitenkään pysty pakottamaan, mutta varmaan niiden syntymistä edesauttaa se, että teksti ylipäätään on mielessä ja koetan herätellä inspiraatiota moninaisilla keinoilla…

  2. Päivi on said:

    Mä jäin miettimään, että miksi ylipäänsä pitäisi kirjoittaa joka päivä? Miksi on tavoiteltavampaa kirjoittaa esim. joka päivä sivu kuin kerran viikossa seitsemän sivua?

    Itse en kirjoita joka päivä mutta kirjoitan kyllä suht. säännöllisesti. Mulle sopii paremmin, että silloin kun kirjoitan, minulla on siihen aikaa vähintään pari tuntia. Kokemus on osoittanut, että tulen lähinnä kiukkuiseksi, jos minulla on aikaa kirjoittaa vain puoli tuntia ja sitten pitääkin lähteä luennolle tms, vaikka kirjoitusvire olisi parhaimmillaan ja ajatukset toisessa maailmassa.

    • Hyviä pointteja! Ja ylipäätään näitä oppeja on hyvä tarkastella kriittisesti… Siis minusta tuntuu, että joissakin kirjoittamisoppaissa korostetaan tätä ”kirjoita joka päivä”-ajatusta tai ainakin ilmaistaan se ajatuksena ”kirjoita säännöllisesti, jopa päivittäin”. Esim. Julia Cameron vannoo jokapäiväisten aamusivujen nimeen ja kehottaa kirjoittamaan kaikissa pienissäkin väleissä. Ehkä tässä on pohjimmiltaan se idea, että kirjoittaja ei jäisi odottelmaan täydellistä ”sitten kun” -kirjoitushetkeä, ja että ylipäätään koettaa kehitellä itselleen rutiinia kirjoittamiseen. Mutta jos kirjoittajalla EI ole sen kummempia blokkeja, joiden avaamiseen tarvitsisi esim. aamusivuja, niin ehkäpä silloin ajatus jokapäiväisestä kirjoittamisesta on turha? Tai ainakaan se tapa ei sovi kaikille. Hmm. Voisin pohtia tätä aihetta vaikka kuinka. 😀

  3. Kirjoittaminen on prosessi, jonka kaikki vaiheet ovat yhtä tärkeitä: ideointi, taustatutkimus, kehittely, suunnittelu, raakatekstin luominen (se varsinainen kirjoittaminen, joka on n. 30 %:a koko prosessista), editointi, lepuuttaminen, esilukijoiden kommenttien sulattelu ja muokkaaminen, kustannustoimittajan kommettien sulattelu ja uusi muokkaaminen, muokkaaminen, editoiminen, viilaus, panikointi, editointi….julkaisu.
    En voi allekirjoittaa tuota: kirjoita jotain joka päivä, jos se tarkoittaa vain puhdasta koneen takomista. Mitä hyötyä siitä on, jos ei ole mitään sanottavaa? Näin ainakin minulla. Jokainen omalla tavallaan, toki. Minä ”kirjoitan” koko ajan, mutta enimmäkseen se on uneksimista, liitelyä mielikuvituksen ja vaikka jonkun tosi jännän historian merkkihenkilön muistelmien parissa. Kirjoittaa voi niin monella tavalla ;))).

    • Kiitos kommentista — jäin miettimään tätä prosessin kuvausta. Tosi hyvin kuvattu mielestäni, näin se juuri menee! 😀 Kuinka paljon siinä onkin kaikkea muuta kuin varsinaista kirjoittamista… Joskus unohdan sen, kun vaadin itseltäni liikaa. Tämä oli tärkeä muistutus siis. Ja on kiinnostava huomata, että ehkä jokapäiväisen kirjoittamisen kannattajia ei löydykään niin paljon kuin kuvittelin..?

  4. Kuulostaa hyvältä! Olet ihan asian ytimessä: sekin että on henkisestä läsnä kässärin maailmassa, on arvokasta ja auttaa eteenpäin.

    En itse kirjoita joka päivä, koska kaikki työ vaatii välillä taukoja. Mutta pohdin kyllä kässäreitä ja kirjoittamista aktiivisesti. Se puolestaan auttaa minua hyödyntämään varsinaiset kirjoitushetket tehokkaammin, sillä olen jo puinut ongelmia ja mahdollisuuksia ennakkoon.

    Maailman luomiseen kannattaa varata aikaa, se on todella iso projekti. Olen yrittänyt monta kertaa ja todennut, että sijoitan mielummin omat tarinat tuttuun maailmaamme, mutta arvostan valtavasti ihmisiä, jotka ovat valmiita näkemään tämän vaivan.

    Kaikki kässärin ajatustyö on arvokasta. Etköhän sinä pääse jossain vaiheessa myös ajatuksista tekoihin. 😉

    • Maailman luomisessa olisi viisasta, että sitten oikeasti sijoittaisi monta tarinaa samaan maailmaan. Tai viihtyis samassa maailmassa vaikka koko ”uransa”, kuten jotkut fantasiakirjailijat. Mutta kun mulle tulee (joskus harvoin) uusi romaani-idea, niin tietenkin se sitten sattuu olemaan sellainen, ettei se istu edellisen tarinan maailmaan… vaan vaatii jotain muuta. En myöskään pidä itseäni mitenkään esimerkkillisenä maailman luojana, koska jossain vaiheessa tarina alkaa viedä niin että en vain jaksa enää nyhrätä sen maailman kanssa ja se saa jäädä vähän keskeneräiseksi. 😀

    • Mutta niin, tähän meidän tuttuun maailmaan sijoitetuissa tarinoissa on kyllä todellakin hyvät puolensa!

  5. Tuttu aihe, on jatkuva päivittäinen tahtojen taistelu, tekeekö vapaa-ajalla jotain hyödyllistä kuten kirjoittamista vai uppoaako selaamaan nettiä zombina. Olen huomannut hyväksi tehdä päivittäisen muistilistan, jotta saan kirjoittamiseen liittyviä juttuja tehtyä, mutta sekään ei toimi joka päivä.

    • Muistilistat on minullakin ahkerasti käytössä! Mitä tulee zombina olemiseen, niin olen taas viime päivinä huomannut, että välillä sekin on tarpeellista… Siis ei vain mitenkään jaksa olla tehokas ja tehdä jotain hyödyllistä koko ajan (esim. lukemisestakin tulee helposti rentoutumisen sijaan suorittamista, jos luettavat kirjatkin liittyvät koko ajan johonkin ”hyödylliseen”, esim. taustatyöhön tai arvostelujen kirjoittamiseen tms.) Oma keinoni viettää täydellisen aivotonta aikaa on esimerkiksi katsoa Salkkareita. 😀

      • Krhm, tunnustan, että mä nollaan päätäni tekemällä käsitöitä ja katsomalla samalla boxilta tosi-tv:n täydellisiä naisia & mafiavaimoja… 😀

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: