Päättymätön tarina

Kirjoitan. Luen. Oleskelen.

Mahdottomia

Vuosi on vaihtunut. Lähes 30 asteen pakkaset ovat ilmaantuneet jostain, ja näiden päivien iloja on a) katsella ikkunasta kaunista talvimaisemaa, b) lämmittää taloa ihan oikeilla puilla ja kuunnella ja katsella tulta, c) olla viltin alla ja lukea. Apurahakauteni on päättynyt, opetushommat jatkuvat, uudet kurssit starttaavat ihanjustnyt. Taitaa olla aika kirjoitella kuulumisia siis tänne blogiinkin.

Mitä jäi käteen apurahakaudesta, ja mitä ihmettä olen touhunnut koko syksyn, kun ainakaan tänne en ole kirjoitellut? No. Kaikenlaisten normaalien vuoristoratojen jälkeen täytyy todeta, että kaikki meni juuri niin kuin pitikin. KK:n intensiivinen kirjoituskausi alkoi Wienissä kesäkuussa. Residenssiin pääseminen tuntui etukäteen epätodelliselta… Ja nyt, puolisen vuotta myöhemmin, koko residenssiaika tuntuu epätodelliselta!! Olinko minä todella tuolla? Olen iloinen, että olen dokumentoinut reissua tänne blogiin (katso kategoria Wien 2015). Muistot säilyvät paremmin. Kai tuo tuntuu niin epätodelliselta, koska se oli niin kaukana normaalista arjesta. Eri ympäristö, eri ihmiset, osittain erilainen päivärytmi (vaikka sielläkin kirjoitin aina aamupäivällä, niin kuin ihateellisessa tilanteessa kotonakin). Näin jälkikäteen voisi sanoa, että residenssijakso toimi aivan täydellisesti, koska sain siellä kirjoittamisen käyntiin. Oli sopivasti painetta kirjoittaa, kun kerran sinne asti oli raahautunut sitä varten, eikä häiriötekijöitä ollut liikaa.

Kotona sitten jatkoin. Kesällä keskittymiskykyä koeteltiin lomareissujen tms. takia. AINA tulee jotain. Aina kun periaatteessa voisi olla kotona kirjoittamassa, ilmaantuu sitä ja tätä ja tuota. AINA olisi helpompi vain antaa olla… Olla vain kirjoittamatta… Se olisi aina helpompaa kuin raivata kalenterista se kirjoitusaika, varata tämä aamupäivä tai tuo viikko tai nuo pari tuntia kirjoittamiselle. Hämmentävää kyllä, edes apurahakausi ei välttämättä ole pelastus, koska itse kuitenkin on tehtävä itselleen aikataulu ja sitten noudatettava sitä.

Lisäksi tein apurahan ohessa pieniä sivutoimisia töitä ja yhdistyshommia. Ja silloin kun tuntuu olevan ”jotain pientä vain”, niin yhtäkkiä siihen sitten käyttääkin paljon enemmän aikaa kuin oli ajatellut. Silloin kun on oikeasti kiire ja paljon töitä, toimii ehkä tehokkaammin… Ehkä.

KK:n kirjoittaminen joka tapauksessa eteni tasaisella tahdilla, ja mikä ihmeellisintä, kässäri valmistui juuri silloin kun olin ajatellutkin. Pysyin aikataulussa, jonka itse olin määritellyt!! Siitä ainakin olen ylpeä. Epätoivon hetkiä oli paljon, ja uutena ilmiönä sellaisia ajatuksia, että ”tähänkö minä nyt apurahani tuhlaan”. Olinko varmasti valinnut oikean tarinan, oliko tässä mitään järkeä, ”kannattiko” tätä tehdä. Voi huoh. En tiedä auttaako mikään noihin ajatuksiin. En ole vielä keksinyt muuta keinoa kuin antaa vain noiden ajatusten olla ja KIRJOITTAA ETEENPÄIN. That’s it. Kirjoittaa kaikesta huolimatta. KK:sta paisui 500 liuskan mittainen pläjäys JOTAIN. Pituus ahdisti minua kirjoittaessa. Tai ei niinkään itse pituus, koska saahan kirja olla pitkä jos sen kuuluu olla. Mutta tuohon liittyi lisää epävarmuutta ja vaikeuksia: laajan kokonaisuuden hallinta, rakenteen hallinta, laajan juonen pitäminen päässä, fokus (tai sen puuttuminen kaiken levitessä joka suuntaan), epätietoisuus siitä jaksaisiko kukaan ikinä lukea tätä, epätietoisuus siitä pitäisikö kässäriä tiivistää / jakaa 2 tai 3 osaan / antaa olla yhtenä tiiliskivenä… Oli miten oli, kässäri valmistui marraskuun lopussa, joulukuussa tein kevyen muokkauskierroksen, ja sitten lähetin sen esilukijoille.

Tähän asti homma tehty ja juuri siinä vaiheessa kuin pitikin. 🙂

Kustantajaa en ole vielä lähestynyt enkä heti aiokaan. Joulukuussa huomasin, että nyt tarvitsen kunnollisen tauon tästä tekstistä, koska on aika ahdistava tunne, kun 500 liuskan juttu vain vilisee silmissä ja mistään ei saa enää otetta. Taukoa siis nyt, ja esilukijoiden kommenttien odottelua. Ja sitten niin sanotusti uuteen nousuun.

Ja nyt…. Nyt…. Minunhan pitäisi oikeasti pitää kirjoittamisesta taukoa muutenkin. Keskittyä hetki noihin opetushommiin ja keräillä voimia. Mutta…. NO ON tässä uusikin kirjoitusprojekti. Niin kuin viime vuosi alkoi KK:n kanssa, tämä vuosi alkaa uuden idean kanssa. Kutsuttakoon sitä nimellä projekti C. Ja siitä lisää myöhemmin.

Ennen joulua sain Kirjainunelmia-blogista taas hauskan haasteen eli mahdottomien joululahjojen toivelistan. Tässä pitää listata 3–5 toivetta, joiden toteutuminen voi olla vähintäänkin kyseenalaista. Koska pikkujoulutkin voi pitää tammikuussa, niin tokihan joululahjalistankin saa laatia tammikuussa, vai mitä? Tässä siis mahdottomat toiveeni:

  1. Tahtoisin matkustaa ajassa taaksepäin ja mennä katsomaan alkuperäinen, ensimmäinen Star Wars leffateatteriin. Jotenkin tämä tuli mieleen uutta leffaa nostalgiafiiliksissä katsoessani. Miettikää, että ekasta elokuvasta on aikaa kohta 40 vuotta..! En ollut syntynyt vielä silloin. 🙂 Voisi olla jotenkin hauskaa kokea tuo ihan alkuperäinen kokemus. Ps. Samalla olisi kiva tavata aina ihailemani Harrison Ford, käy kyllä myös hänen tapaamisensa nykyajassa.
  2. Haluaisin löytää sellaisen tasapainon päivätyön ja kirjoittamisen kanssa, että en ottaisi liikaa stressiä päivätyöstä enkä uppoutuisi siihen niin, että kirjoittaminen sitten kokonaan unohtuu. Tämä voisi olla uudenvuodenlupaus-materiaalia, mutta pelkään, että lupaukset osoittautuisivat kuitenkin yhtä mahdottomiksi pitää kuin mitä nämä toiveet ovat saada… En siis harrasta uudenvuodenlupauksia, vaikka tavoitteita onkin.
  3. Haluaisin lahjaksi monta rasiaa simpukkasuklaita (niin kuin nyt sainkin), mutta sellaista simpukkasuklaata, joka ei lihota. Ei kai tämä ole liikaa vaadittu???
  4. Ilmainen ja automaattinen kodinhoitopalvelu, joka pyyhkisi pölyt, imuroisi, pesisi pyykit ja etenkin pesisi ikkunat! (Ei ikkunanpesussa sinänsä mitään vikaa, se on ihan kivaa, mutta kun asuu talossa jossa on nuo pienet typerät ruudut…) Olen surkea kodinhoitaja. Tajusin sen taas mm. jouluna. Mitkä joulukoristeet, mikä joulusiivous??? Kodin laittamisen sijasta ihan vain luin opiskelijoiden tekstejä, istuin koneella & muokkasin kässäriä. Olen todennut, että jokaisen pitää tinkiä jostain, jotta ehtii tehdä jotain muuta.
  5. Haluaisin matkustaa….. Skotlantiin. 🙂 Tämä ei tainnut olla ihan mahdoton toive kuitenkaan, toivottavasti ei?

Koska en tee uudenvuodenlupauksia, en myöskään lupaa päivittää blogia yhtään sen useammin kuin tähän asti. Saatan kuitenkin päivittää, koska ehkä kirjoitusinto voi suuntautua tähän nyt, kun KK kaikkine käsiin leviävine liuskoineen on valmis ja seuraava tarina ei vielä ole kirjoitusvaiheessa. Saa nähdä…

Valoisaa ja tuotteliasta uutta vuotta kaikille! Toivottavasti kelit suosivat ja stressi ei palaa liian pian lomien jälkeen. Toivottavasti tänä vuonna mahdottomat toiveennekin käyvät toteen! 😉

Mainokset

Single Post Navigation

2 thoughts on “Mahdottomia

  1. Uusi kässäri, siistiä! Minusta on sinänsä hämmentävää, että suurin osa suomalaisesta fantasiasta on ’lyhyttä’, ei paksuja eepoksia, eikä ylieeppisiä tarinoita, tai ainakaan ne, jotka ovat minust hyviä. Siihen voisi tulla muutos. *vink vink* 😀 Tsemppiä editointiin ja kouluhommiin!

    Ilmainen siivous kyllä kelpaisi tännekin, ja tasapaino kaiken välillä.. Ja skotlanti! ^^

    • Viime viikot kuluivat taas muualla kuin blogissa, äh! Mutta pakko tulla vastaamaan vielä näin jälkikäteen. Eli olen ihan samaa mieltä, kyllä niitä paksuja eepoksia saisi suomalaiseenkin fantasiaan tulla. Miksipä ei? 🙂 On aina tavallaan harmillista, kun jotain genreä tuodaan maailmalta (tai luetaan alkuperäiskielellä), mutta kotimaista tuotantoa ei jostain syystä ole.

      Kiitokset tsemppauksesta! Kyllä tämä tästä taas liikkeelle lähtee!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: