Päättymätön tarina

Kirjoitan. Luen. Oleskelen.

Wien #5: One last time

Tämä blogipäivitys on ainoastaan 2 viikkoa myöhässä. Ei vielä paha, eihän?

Kotiinpaluulla on ihmeellinen voima. Vaikka oli haikeaa lähteä Wienistä ja viihdyin siellä ihan jokaisena päivänä kun siellä olin, oli silti ihanaa tulla kotiin. Ja heti kun kotona on viettänyt vaikkapa vain muutaman päivän, matka alkaa pikku hiljaa hiipua pois mielestä. Onneksi olen räpsinyt kuvia huomattavasti normaaleja tapojani enemmän, ja lisäksi bloggaukset säilyvät. Tässä vielä tunnelmia viimeiseltä viikonlopulta Itävallassa.

wpid-20150626_193621.jpg

Ensinnäkin kävin katsomassa Wienin Espanjalaisen ratsastuskoulun 450-vuotisjuhlanäytöstä. Pakko oli mennä, kun se kerran sattui olemaan sopivaan aikaan siellä ollessani.

wpid-20150626_201428.jpgMukana oli myös muutamia vierailevia tähtiä, jotka olivat oikeastikin espanjalaisia: andalusianhevosia Espanjasta. Sekä andalusialaiset että niiden kaukaiset sukulaiset, Wienin lipizzat, tekivät ainutlaatuisia ”temppujaan” (pystyyn nousemiset) sekä esittivät kouluratsastusta. Ei virheetöntä, ei aivan täydellistä, mutta ehdottomasti katsomisen arvoista. Tarkoitan tässä sitä, että joskus tyyliin ala-asteikäisenä luin Hevoshullusta juttua tästä tallista, ja silloin nämä ratsastajat ja hevoset vaikuttivat minusta aivan täydellisiltä ja heidän ratsastustyylinsä suorastaan mystiseltä. 😀 Ei se nyt sitten, oikeasti nähtynä, ihan niin mystistä ollut kuin lapsuuskuvitelmissani. Mukavaa seurattavaa ja hieno show, johon oli panostettu.

wpid-20150626_194415.jpgErityisesti andalusialaiset (nuo harmaan sävyiset) olivat minusta äärettömän söpöjä.

wpid-20150626_194135.jpgMyös nuoriso pääsi käymään kaupungissa ja esittäytymään yleisölle. Ratsastuskoulu sijaitsee aivan keskellä Wieniä, erittäin urbaanissa ympäristössä siis. Onneksi hevosilla on myös mahdollisuus kasvaa ja lomailla maalla.

wpid-20150626_192121.jpg

Hevosnäytös oli perjantai-iltana, ja seuraavana päivänä lähdinkin sitten viikonlopun viettoon kauemmas Wienistä. LKS:n katkelman kääntäjä, jonka kanssa olimme tehneet yhteistyötä workshopeissa, kutsui minut luokseen ja järjesti todella elämyksellisen viimeisen viikonlopun minulle. 🙂 Kävimme ajamassa maisemareitillä, löysin taas yhden rauniolinnan (tällä kertaa sellaisen, jonka kasvillisuus oli vallannut aika jännästi; ylhäällä seinien päällä kasvaa puita), kävimme pikkukylissä… Pääsin siis lepuuttamaan aivojani Itävallan maaseudulle vielä toisenkin kerran kuukauden aikana.

wpid-20150628_164444.jpg

wpid-20150628_164432.jpgValoja ja varjoja Itävallassa:

wpid-20150628_135523.jpgJa sitten onnellisesti kotona Suomen kesässä:

wpid-20150705_150708.jpgSellaista. Matkaraportti taitaa päättyä tähän. Seuraavat viikot saattavat kulua kesänvietossa, kirjoittaessa ja vähän kesäkurssin opetushommissakin, ehkä vähemmän blogia päivittäen. Ihanaa kesää siis kaikille!! Olittepa sitten töissä tai lomalla, Suomessa tai ulkomailla, satoi tai paistoi. Kaikella on aikansa. Kirjoittaessa on mahtavaa päästä oikein intensiivisesti kässärin kirjoittamisessa vauhtiin… Mutta tärkeitä ovat myös ne tauot ja mietiskelyajat ja uusien ideoiden hakeminen, vaikka monesti nuo ajat tuntuvatkin ”saamattomilta”. Wienin residenssi tarjosi minulle sekä taukoa että intensiivistä kirjoitusaikaa, ja täydelliset puitteet. Mitään valittamista en löydä koko kuukaudesta ja residenssin järjestelyistä. Kiitos siis Wien ja kaikki ihmiset, jotka teitte tämän mahdolliseksi.

 

 

Mainokset

Single Post Navigation

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: