Päättymätön tarina

Kirjoitan. Luen. Oleskelen.

Wien #4: Sadetta, käärmeitä ja ”arkea”

Päivät ovat kadonneet jonnekin, tai oikeammin, päivät ovat edelleen olleet täynnä kirjoittamista sekä kaikenlaisia mielenkiintoisia ja jännittäviäkin juttuja. Pidin viimeiset workshopit kouluissa (hyvin meni!), tapasin monia uusia ihmisiä, kävin siellä ja täällä… Sitten iski väsymys. Tajusin, että olin ehkä yrittänyt tehdä täällä liikaakin (ei kai kukaan jaksa olla kuukautta turistina). Workshopeissa ym. huomasin myös, kuinka aivoja rasittavaa voikaan olla vaihdella kielestä toiseen! Englanti opetuskielenä, suomea kääntäjän kanssa (hän oli paikalla kertomassa kääntämisestä ja lukemassa katkelman LKS:sta saksaksi :)), ja tietysti koko ajan saksaa, jota yritän ymmärtää edes hiukkasen… Tuo muuten väsyttää aivoissani joitain piuhoja, jotka yleensä eivät joudu niin suurelle rasitukselle! Ei mennyt kauaakaan, kun jo vahingossa aloin puhua kääntäjälle englantia, kun piti puhua suomea.

wpid-20150618_184147.jpgIski sellainen jännä mielihalu, että halusin viettää vähän normaalimpaa arkea. Ainakin jotain arkeen viittavaa. Helteetkin katosivat täältä jonnekin ja tuli jopa sadepäiviä, joten oli täydellinen keli ihan vain möllöttää asunnolla. Kävin myös uudestaan elokuvissa, tällä kertaa katsomassa Jurassic Worldin. Leffassa käymisessä on jotain ihanan tavallista ja arkimaista. Huomasin, että kaiken kaikkiaan vierailustani Wienissä on tullut omannäköiseni. Juu, olen käynyt museoissa, olen nähnyt mm. todella inspiroivaa ja ihmeellistä videotaidetta (Pipilotti Rist), mutta toisaalta olen tehnyt kaikkea ei-niin-korkeakulttuuriin liittyvää. Kuten normaalistikin.

wpid-20150621_154914.jpg

Viimeisen viikon aikana olen vielä havahtunut tekemään taustatyötä, koska huomasin, että täältä löytyy äärettömän hyviä mahdollisuuksia siihen. Niin, mitä nämä käärmekuvat oikein ovat olevinaan? KK liittyy mm. käärmeisiin ja aavikoihin. Tehokkana taustatyön tekijänä (ja varsinaisen kirjoittamisen välttelijänä) kävin jopa kahdessa eri eläintarhassa kurkkimassa käärmeitä. Toiseen menin tarkoituksella ruokinta-aikaan. Nyt olen sitten livenäkin nähnyt käärmeiden nielaisevan hiiriä, jos siitä vaikkapa jotain iloa olisi kirjoittamiselle. Huvittavaa kyllä, alan jo jopa tunnistaa muutamia käärmelajeja. Asioita, joihin en ikinä olisi uskonut perehtyväni, mutta kirjoittaminen… 🙂

wpid-20150618_183844.jpg

Anakonda lojuu vedessä mutta hengittelee pinnalla.

wpid-20150618_183205.jpg

Pytonit läjässä.

wpid-20150618_183338.jpg

Vihreä mamba on jotenkin aika… voiko sanoa kaunis? 😀 Oikeasti, sellainen sulavalinjainen ja tyylikäs käärme. Ilmeisesti kosketusetäisyydelle ei kannata mennä.

Nam nam.

Nam nam.

Käärmeiden tutkailun ohessa tuli muutenkin pyörittyä Schönbrunnin eläintarhassa, josta löytyi toki monenlaisia karvaisia ja karvattomia otuksia. Schönbrunnin aluetta voin muutenkin ehdottomasti suositella Wienissä vierailevalle. Linna nyt on sellainen linna, mutta puutarha ja puisto ovat se juttu. Ei kannata mennä keskellä päivää, kun turisteja on miljoona, vaan mielummin jonain aurinkoisena iltapäivänä / illalla, kun paikka rauhoittuu ja sinne tulee turistimassojen sijaan lenkkeilijöitä.

Yksihaarainen kieli? Ei, hiiren häntä.

Yksihaarainen kieli? Ei, hiiren häntä.

Tämä kaveri haukotteli leveästi ja tyytyväisesti syömisen jälkeen. Kyllä! Ja useamman kerran.

Tämä kaveri haukotteli leveästi ja tyytyväisesti syömisen jälkeen. Kyllä! Ja useamman kerran.

Schönbrunnissa kävin myös ”Desert housessa” tutkailemassa kaktuksia, aavikon kasveja, pikkueläimiä yms. Ja sen vastakohtana ”Palm housessa”, jonka trooppiseen huoneeseen olisin voinut jäädä asumaan. Sademetsät!! Olisipa sitä ollut enemmän kuin joitakin kymmeniä neliöitä.

Kaktuksetkin kiemurtelevat.

Kaktuksetkin kiemurtelevat.

Ruokailkaa vain rauhassa, pikku sirkuttajat. Olkaa onnellisia, ettei ole mamboja lähistöllä.

Ruokailkaa vain rauhassa, pikku sirkuttajat. Olkaa onnellisia, ettei ole mamboja lähistöllä.

Lisäksi tuli käytyä museossa, jossa oli esille Australian aboriginaalien taidetta. Siinä on jotain todella kiehtovaa. Ja niin, aboriginaaleilla on aika kiinnostava myytti sateenkaarikäärmeestä... ”Sateenkaarikäärme on yksi tarinoiden keskeisiä hahmoja. Sen kulkiessa ympäri Australian kuivaa ja polttavan kuumaa mannerta syntyivät joet, purot ja järvet. Käärme myös suojelee maata ja sen asukkaita.”

Käärmeet, nuo piiloutumisen mestarit.

Käärmeet, nuo piiloutumisen mestarit.

Siellä se vaanii.

Siellä se vaanii.

Kaiken kaikkiaan, jonkinlaisesta matkaväsymyksestä huolimatta, nämäkin päivät ovat siis olleet hyvin elämyksellisiä. Kohta kotiin sitten! Olen kirjoittanut ~50 liuskaa tekstiä ja suunnitellut jatkoa. En tiedä, onko se muille kirjoittajille paljon tai vähän, mutta minulle se on paljon. Se on enemmän kuin esimerkiksi tänä vuonna tammi-toukokuun aikana kirjoitin yhteensä… Residenssikuukausi on täyttänyt tarkoituksensa ehdottomasti. Ja ihan tämän viimeisen viikonlopun kokemuksista yritän muistaa vielä blogata. Kotiinpaluuta odotellessa siis… Onneksi se aurinko aina jossain vaiheessa paistaa sateen jälkeen. Niin täällä kuin siellä Suomessakin!!

wpid-20150624_202301.jpg

Advertisements

Single Post Navigation

2 thoughts on “Wien #4: Sadetta, käärmeitä ja ”arkea”

  1. Käärmeet ❤ Matkasti näyttää mahtavalta! En voi muuta sanoa. Ehkä joku päivä pääsen itsekin tekemään jotain tällaista. ^^

  2. Kaikki on mahdollista! En olisi ikinä osannut arvata esim. pari vuotta sitten, että voisin päästä tällaiseen mukaan. Ja nyt residenssin aikana olen useamman kerran joutunut muistuttamaan itseäni: ”Hei nauti nyt, olet oikeasti täällä.” 😀

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: