Päättymätön tarina

Kirjoitan. Luen. Oleskelen.

Wien #2: Töitä

Hups. Viime päivinä on tullut huomattua, että ihan oikeasti olen täällä reissussa töissä. EN lomalla. Olkoonkin, että työ on sitä hauskinta mahdollista. Ja vapaa-aikaakin ehtii välissä viettää reilusti.

Näkymiä Prater-huvipuiston maailmanpyörästä.

Näkymiä Prater-huvipuiston maailmanpyörästä.

Miten työpäivä kirjoittajaresidenssissä sitten sujuu? No, eipä täällä mitään lukujärjestystä ole. Itse luotan kirjoitustyössä nyt rutiiniin (mikä on sinänsä hupaisaa juuri tässä ympäristössä ja tilanteessa, joka on kaikkea muuta kuin rutiininomainen). Kun herään aamulla, keitän teetä ja istun koneen ääreen. Prokrastinaatiossa menee aikansa, mutta lopulta kirjoittamattomuus alkaa ahdistaa sen verran, että aloitan. Kirjoitan yhden luvun eli sellaiset 2-6 liuskaa. KK:ssa nämä luvut ovat olleet tällaisia aika lyhyitä, ja jokaisessa on aina oma näkökulmahenkilönsä. Kun olen kirjoittanut sen, olen tyytyväinen. Ensimmäisenä aamuna täällä heräsin kuudelta ja päivän luku oli jo kirjoitettu kahdeksalta. (!!! Oikeasti en ole mikään aamuvirkku. Noh, silloin tunnin aikaerokin vaikutti vielä.) Normaalisti menee myöhempään.

wpid-20150607_164628.jpg

Sitten kun olen kirjoittanut, lukaisen tekstin pikaisesti ja korjailen jotain pikkujuttuja. Ja sitten siirryn seuraavan päivän luvun suunnitteluun. Tämä on osoittautunut tosi tärkeäksi siinä, että oikeasti saan sitten kirjoitettua joka päivä, hyvässä putkessa. Suunnittelu tapahtuu koneelle, jos maltan vielä istua sisällä, tai sitten muistikirjaan/ruutupapereille ulkona. Olen huomannut, että kahviloissa tms. en osaa vain istuskella ja kirjoittaa rennosti. Sen sijaan Wienin puistot, ah! Täällä on niiin paljon vihreitä paikkoja (veden äärellä tai ilman), että ei urbaani ympäristö pääse liikaa ahdistamaan. Olenkin siis käyttänyt ajan tehokkaasti menetelmällä ”ota aurinkoa + kirjoita”.

Itse suunnittelu lipsahtaa välillä luonnostelun puolelle, mikä ei haittaa minua ollenkaan. Dialoginpätkiä tulee luonnosteltua ikään kuin vahingossa, ja monesti keksin luvun ensimmäiset pari lausetta valmiiksi. Pystyisin kirjoittamaan ilman näitäkin sitten seuraavana päivänä, mutta jotenkin tämä on kai sellaista varmistelua: jos minulla on ainakin jotain jo olemassa, pystyn pakostikin jatkamaan luvun loppuun… Toisinaan taas suunnitelma on vain suunnitelma, muutaman lauseen tiivistys siitä mitä luvussa tapahtuu. Joskus kirjoitan itselleni ajatuksen siitä, mikä on tämän luvun tärkein asia: ehkä jokin juttu joka täytyy näkyä henkilön persoonasta, ehkä jokin tieto, jonka täytyy tulla esille tässä kohdassa. Oli miten oli, suunnitelmia ja luonnoksia kertyy paljon.

Loppupäivä kuluu taiteilijatreffeillä yms. Tällä viikolla huomasin, että taiteilijatreffeissä voi tosin olla sama ongelma kuin siinä, kun lukee ihan superhyvää kirjaa omien epätoivoisten kirjoitusjuttujensa keskellä. Toinen teos on niin vahva, että oma fiilis latistuu väkisinkin… Näin kävi Mad Max -elokuvan kanssa. (Jep, täältä löytyi helposti leffateatteri, jossa pääsi katsomaan originaaliversion.) Krääh.

No. Seuraavana aamuna (myös Mad Maxin jälkeisenä) sitten taas keitän teetä, istun alas ja kirjoitan sen luvun koneelle… Ja sitten taas sama uudestaan.

wpid-20150607_164615.jpg

Olen myös ehtinyt hiukan hahmotella kirjan kokonaisuutta. Tämän kanssahan olen todellakin välillä pulassa, ja välillä epäilen että olen ottanut itselleni liian ison haasteen. Siinä missä Mustien ruusujen maa oli kolmesta kirjasta koostuva trilogia, KK tuntuu välillä siltä kuin yhdessä kirjassa oli kolme kirjaa… Ja silti, hitot, en minä nyt aio luovuttaa ennen kuin näen tämän kertaalleen läpi kirjoitettuna! Nyt olen saanut tehtyä pari olennaista juttua kokonaisuuden kannalta: hahmottelin astetta paremman kartan ja listasin Exceliin tähän mennessä kirjoitetut luvut. Mustien ruusujen maassa tein lukulistan etukäteen ja kirjoitin sen pohjalta. Nyt kirjoitan ja yritän järjestellä rakennetta sen jälkeen… Sain nyt joitakin selkeimpiä ongelmia ratkottua, lukuja siirrettyä ja järjesteltyä kohdilleen. Sain myös merkattua selkeästi ne luvut, jotka pitää kirjoittaa, jotta kirjan 1/3 on jokseenkin kasassa. Jess.

wpid-20150604_134446.jpg

Puistossa. On sitä huonompiakin työmaita ollut.

Eikä työnteko muuten tähän lopu. Itse asiassa nyt en edes ehdi kirjoittaa KK:ta joka päivä. Tällä ja ensi viikolla minulla on yhteensä kolme workshopia paikallisissa kouluissa. Olen valmistellut kaiken, kai, mutta JÄNNITTÄÄ. Eikä vähiten siksi, että koko homma täytyy tietysti vetää englanniksi ja mieluiten niin, että itävaltalaiset teinit ymmärtäisivätkin jotain. Lisäksi edessä on muutama residenssivierailuun liittyvä tapaaminen kirjallisuusihmisten kanssa sekä eräs hyvin pelottava video, jossa minua haastatellaan ja johon pitäisi valita luettava tekstipätkä. Olenko muistanut mainita, että urbaanifantasia-novelli on edelleen suunnitteluasteella ja todellakin jäänyt KK:n jalkoihin? Olin toivonut kirjoittavani sitä täällä. Lisäksi on olemassa vielä Supernova-projekti.

Laiska töitään luettelee, mutta yritän vain kertoa, mistä se puistoissa löhöilyni täällä koostuu. Kirjallisista töistä, joita tekee enemmän kuin mielellään. Toinen toistaan kiehtovimmista. Ja silti, on sellainen pieni kaiherrus, että kun yhteen keskittyy niin toinen jää tekemättä. Päivässä on nyt enemmän kuin riittävästi tunteja, mutta kuitenkin koen, etten voi olla luova 24/7.

(No, olen sentään saanut aikaiseksi enemmän liuskoja kuin huhti-toukokuussa yhteensä!!)

Jos kaikki menee niin kuin on suunniteltu, seuraava postaus on sitten otsikolla ”Huvia”. Stay tuned… 😉

Advertisements

Single Post Navigation

6 thoughts on “Wien #2: Töitä

  1. Kiva, että olet päässyt hyvään työrytmiin! Olen huomannut itsekin, että luonnostelu on hyvä keino pitää aivot vireillä ja työstää tekstiä ennakkoon. Onhan sitten ”apupuita” jos kirjoittaminen ei suju.

    Uusin Mad Max oli muuten aivan loistava! Tuntuu kuin en olisi nähnyt yhtä intensiivistä toimintaleffaa vuosiin. Ja no… Charlize Theron ei pahemmin epäonnistu roolivalinnoissaan. Leffan jälkeen on tullut kuunneltua soundtrackkiakin loopilla (lähinnä ”Brother in arms”).

    Ei siis kannata hätääntyä, fanityttömaista ”mä en koskaan osaa tehdä mitään näin hyvää” paniikkia on liikkeellä. 😉

    • Hienoa kuulla, että en ole ainoa saman asian kanssa tuskaillut, ja fanityttöyttä on liikkeellä! Siinä oli tosiaan myös vaikuttavaa musiikkia. Täytyypä ottaa kuunneltavaksi.

  2. Hienoa että homma luistaa ja tarina etenee. Wien varmasti inspiroi ja saa kirjailijan aivot sauhuamaan. Onneksi osaat myös antaa aikaa rentoutumiselle ja nautit kirjoittamisesta. Mielenkiinnolla luin selostuksesi rutiinista. Itse en tiedä kuinka tuollainen kokopäiväinen kirjailijuus onnistuisi. Varmaan prokrastinoinnista pois opettelu olisi se vaikein. Tuo sinun tapa työskennellä : ensin kirjoitat, sitten korjaat ja lopuksi suunnittelet seuraavan session varmaan sopisi minullekin.
    Jatka samaan malliin ja onnea esiintymisiin!

    • Kiitokset! 🙂

      Suunnittelu on just itselleni ollut tässä tärkeää. Ja myös sellainen tietty kiireettömyyden tuntu, jonka ”normielämässä” on harvinaista. Se, että kun aamulla menee koneen ääreen, tavallaan tietää että tarvittaessa aikaa on vaikka kuinka; tulee sellainen olo, että kyllä minä nyt tämän päivän aikana saan sen yhden pikku kohtauksen kirjoitettua! Jos aikaa olisi rajoitetusti vaikkapa vain parin tunnin ajan, sitten olisi helppoa ensin vältellä kirjoittamista tunnin verran ja sitten todeta, että oho, no eipä enää kannata aloittaa…

      Jollain toisella tuo voi varmaan toimia ihan päinvastoin, lyhyt aika voi ”pakottaa” kirjoittamaan. 😛

  3. Tää kuulostaa niiiiin hyvältä!
    En edes osaa olla kateellinen, kun olen niin tyytyväinen ja onnellinen puolestasi 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: