Päättymätön tarina

Kirjoitan. Luen. Oleskelen.

Kirjailijat kiertueella

Tällä viikolla kirjailijat ovat kiertäneet Suomea keikkabussilla kuin suuren maailman tähdet: käynnissä on nimittäin ollut ihan oikea kirjailijakiertue. Kiertueella on ollut mukana 8 kirjailijaa eri maakunnista, eivätkä esiintymispaikatkaan ole rajoittuneet ihan tyypillisiin Helsinkiin, Turkuun ja Tampereeseen, vaan kiertue on pysähtynyt mm. Rovaniemellä, Kuopiossa, Vaasassa… Ja nyt perjantaina Jyväskylässä. Täytyipä siis itsekin lähteä kuuntelemaan kirjallista ohjelmaa Vakiopaine-baariin.

Maanantaina ja tiistaina kiertue käväisee vielä Kouvolassa, Turussa ja Laitilassa. Vielä ehtii mukaan kiertuefiilikseen. ;)

Maanantaina ja tiistaina kiertue käväisee vielä Kouvolassa, Turussa ja Laitilassa. Vielä ehtii mukaan kiertuefiilikseen. 😉

Kun kahdeksan kirjailijaa pääsee lavalle kertomaan omista teoksistaan ja kirjoittamisesta, kuuntelen tietysti mielenkiinnolla: mitä he kertovat työskentelytavoistaan, millaisia taustoja teoksilla on? Vaikka valitettavasti kirjailijoiden teokset olivat minulle (ainakin toistaiseksi…) aika vieraita, kiinnostuin monesta. Kivaa oli se, että haastattelun lomassa jokainen kirjailija myös luki pienen näytteen omista teksteistään. Tietenkään mihinkään syvähaastatteluihin ei nyt ollut mahdollisuutta yhden kirjailijan kohdalla, koska kaikki kahdeksan pääsivät (pareittain) estradille, mutta kyllä esiintymisistä silti tarttui mieleen monia ajatuksia. Ja lukuvinkkejä.

Esimerkiksi Mervi Heikkilän uutuusromaani Louhen liitto herätti kiinnostukseni, onhan kyseessä nuortenfantasiakirja, joka ammentaa mm. suomalaisesta mytologiasta. Heikkilä kertoi, että idea romaanin oli lähtenyt mm. silloista (!) ja alakulttuureista. Nykyään yhtenäiskulttuuri on tietyllä tavalla hajonnut. Alakulttuureja on ollut aina, ja lopulta jokainen yksilö elää omassa maailmassaan ja näkee asiat omasta näkökulmastaan. Esittelyssä romaani jätettiin juuri sopivan mystiseksi eikä liikaa paljastettu, ja tähän voisi tosiaankin jossain välissä tarttua.

Runoilija Juha Kulmala taas selitti mielenkiintoisesti Pompeijin iloiset päivät -teoksen nimeä. Nimi tulee runon säkeestä ”Nämä eivät ole Pompeijin iloiset päivät” (tjsp). Tämä viittaa siihen, että siinä missä Pompeijin tuho tuli yllättäen ja odottamatta, nykymaailmassamme taas kaikki tietävät, mihin ollaan menossa, mutta kukaan ei reagoi. Jep. Kiinnostava kannanotto nykyaikaan, ja herätti huomioni.

Ehkä eniten kiinnostuin Jukka Behmin romaanista Lahjoja norsujumalalle. Kirjan pohjalta syntyi pohdintoja dekkarigenrestä: periaatteessa romaani edustaa dekkaria/jännitysromaania, mutta ei sitten kuitenkaan. Behmin mukaan perinteisessä dekkarissa pitäisi olla salapoliisi ja rikos, kun taas tässä romaanissa on intialainen polkupyöräkorjaaja, joka selvittelee eteen tulevia asioita, jotka eivät välttämättä edes ole rikoksia. Intialainen polkupyöräkorjaaja! Tämän on pakko olla hyvä henkilöhahmo, olen heikkona Intia-aiheisiin juttuihin, eikä perinteinen dekkari oikein ole minua sytyttänyt… Ehkä tässä siis kirja minulle? Behm ei oikein osaa sanoa, miksi on sijoittanut romaanin Intiaan, vaikka hänellä itsellään on kokemusta maasta vain lyhyehkön reissun verran. Yksi syy oli ainakin se, että jostain kumman syystä ”kouvolalainen polkupyöräkorjaaja” ei vain toiminut niin hyvin… Joo. Jotkut asiat vain kuulostavat paremmilta kaukaisessa maassa (tai fantasiamaailmassa!) kuin vaikkapa Kouvolassa.

20150508_192816

Vesa Lahden haastateltavana Miki Liukkonen ja Mervi Heikkilä.

Oli hauskaa nähdä livenä Miki Liukkonen, koska olen ymmärtänyt hänen olevan jonkinlainen julkkis kirjailijaksi — sopiva henkilö kiertueelle siis. 😉 Liukkonen, kuten moni muukin kiertueella ollut kirjailija, on monilahjakkuus: hän ei ole keskittynyt vain kirjallisuuteen vaan on myös muusikko. Esikuvista kysyttäessä hän mainitsi klassikot, Eino Leinon, prosaistit, kuvataiteilijat, jazz-muusikot… Lisäksi kolme runokokoelmaa julkaissut runoilija totesi, ettei hän kauheasti lue runoutta eikä ”välitä siitä”. Hänen mukaansa runouden lukeminen on välillä raskasta. No hitot, ainakin on kiva kuulla suoraa puhetta asiasta runoilijan suusta. Eipä se runous aina mitään kevyintä ja kivointa luettavaa ole. Liukkonen totesi myös olevansa mieluummin naistenlehdissä kuin Parnassossa haastateltavana, koska naistenlehtien lukijat lukevat sitten kirjojakin. Hmm, arvostan tätäkin lausumaa. On ihan ok kirjailijan ajatella omaa julkisuuttaan. Ja vaikka en oikeastaan koskaan lue naistenlehtiä ja Parnassoa luen, niin pakko on myöntää, että suuri osa Parnasson jutuista menee reippaasti yli hilseen.

Jyrki Heikkisen tuotannossa taas sekoittuvat kuva ja sana: hän on kuvataiteilija, sarjakuvantekijä sekä runoilija. Tällaiset ihmiset aiheuttavat minussa väkisinkin pientä kateutta, heillä on niin vahvasti jotain muutakin kirjoittamisen rinnalla. Itse voin musiikin ja kuvataiteen kohdalla olla vain katsoja/kuuntelija, joka ehkä saa virikkeitä omaan kirjoittamiseensa (toisaalta kiva rooli sekin, kun ei tarvitse itse tehdä, voi vain nauttia)… Heikkinen totesi, että kirjoittamisessa on aina jonkinlainen ”älyllinen kynnys”. Kirjoittaminen on pakertamista tavu kerrallaan, ei erityisen hauskaa. Mutta kun jotain saa valmiiksi, sitten se on hauskaa. Allekirjoitan. Ja on aina ihanaa, kun joku sanoo, ettei kirjoittaminen ole erityisen hauskaa. Aivotyötä vaativaa hommaa se on, ja AINA olisi helpompi vain löhötä sohvalla.

Ihanaa oli myös kuulla Markku Ropposen (Jyväskylän oma kiertuetähti) puhuvan luontevasti ”työpäivistä”. Uusia henkilöhahmoja kirjoittaessaan hän antaa hahmojen tulla tekstiin aika vapaasti, mutta seuraavana työpäivänä voi sitten ryhtyä terävöittämään hahmoja. Työpäivä. Miksi, miksi minä en edelleenkään osaa käyttää tuota sanaa kirjoittamisesta? Vähitellen olisi aika oppia. Se on oman työn, kirjoittamisen, arvostamista. Kuulostaa varmaan aika hassulta, että kiinnitin huomiota yhteen ihan tavalliseen sanaan haastateltavan puheessa. 🙂 Mutta ehkä jotenkin pienesti nämä asiat ovat pyörineet minulla mielessä (Onko kirjoittaminen työtä? Kun lähden residenssiin, olenko työmatkalla??? Kun jään apurahakaudelle, teen TÖITÄ enkä ole lomalla, kuten muu maailma helposti ajattelee, ja sitten se muun maailman ajatus tarttuu itseenkin…….Krääh.)

20150508_191534

Juha Kulmala luki Vakiopaineessa runoja.

Yksi toinenkin kirjailijan työhön liittyvä ajatus tarttui illasta mukaan. Runoilija Aki Luostarinen siteerasi Maria Jotunia, joka on kuulemma sanonut jotenkin niin, että kirjailijalla on vain aikaa. Se kuulosti minusta oudolta. Pitäisi selvittää, mitä Jotuni tuolla tarkalleen tarkoitti. Ööh. Ai että kirjailijalla on vain aikaa? Toisinaan tuntuu, että kirjailijalla on kaikkea muuta kuin aikaa. Että kirjailijalla pitäisi olla aikaa, mutta kirjailijalta puuttuu aikaa. Kirjoittaminen ja kokonaisen teoksen kirjoitusprosessi vaatii aikaa, mutta sitä ei ole saatavilla tai se pitää jostain varastaa. Olen hiukan hämmentynyt, ehkä en kuunnellut tarpeeksi tarkasti tässä kohtaa. Ehkä ihannetilanne on, että kirjailijalla on vain aikaa, mutta kuinka moni käytännössä pystyy elämään niin? Eikä kaikille kirjailijoille todellakaan sovikaan se, että eläisi täyspäiväisenä kirjailijana, olisi vain loputtomasti aikaa, ja sitten pitäisi jotenkin ryhtyä kirjoittamaan.

Mutta nyt mieleeni tuli ihan oma viisaus: kirjailija ei saa kiirehtiä, vaikka koko ajan on kiire.

Olkoon siinä siis illan opetus.

20150508_200528[1]

Haastatteluvuorossa kuopiolainen Jyrki Heikkinen ja Jukka Behm Kouvolasta.

Kivaa oli. Käykäähän vielä alkuviikon aikana vilkaisemassa kiertuetta, jos liikutte samoissa maisemissa (Turussa kahden kirjailijan kirjastovierailu, Kouvolassa ja Laitilassa kirjallisuusklubi-illat). Vieläkö kirjailijat jaksavat vetää viimeiset keikat, vai alkaako kiertueväsymys painaa? Mitkähän ovat fiilikset rundin päätteeksi? Se selvinnee Laitilassa tiistaina.

Ja muuten! Käykää tapahtuman Facebook-sivulla katsomassa videopätkä, jossa Jorma Koski päättää illan kertomalla tositarinan erään kirjailijan esiintymisestä… Se kertoo kaiken oleellisen kirjailijaesiintymisistä. Plus tuolta sivulta löytyy muutakin kuva- ja videomateriaalia kiertueen varrelta.

Mainokset

Single Post Navigation

2 thoughts on “Kirjailijat kiertueella

  1. Hyvä raportti! Kirjailijat, joilla on vain aikaa, keitä he ovat! Joskus kyllä haaveilen sellaisesta romanttisesta kirjailijuudesta, joka hoidetaan viehättävissä residenssiympäristöissä käyskennellen, kahviloissa istuskellen ja ihmistä pohtien. Todellisuus on sitten ihan muuta.

    • Jep! Ja pitemmän päälle, jos ei olisi minkäänlaisia aikatauluja/velvollisuuksia ja elelisi tuollaista elämää, ehkä ei edes saisi kirjoitettua paljoa… Huoh, löytyisipä joskus tasapaino. Hiukan pakollisia hommia ja muuta elämää, mutta riittävästi aikaa kirjoittaa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: