Päättymätön tarina

Kirjoitan. Luen. Oleskelen.

Urbaania fantasiaa!

Nyt olisi taas tarjolla sen verran kiinnostavaa kirjoitusprojektia, että täytyy katkaista blogihiljaisuus. 🙂 Stk eli Suomen tieteis- ja fantasiakirjoittajat on juuri julkistanut uuden antologiakutsun. Tällä kertaa etsitään urbaania fantasiaa vuonna 2016 julkaistavaan antologiaan, jota toimittavat Shimo Suntila, Camilla Kantola, Olli Lönnberg ja Arren Zherbin. Lisätietoa täällä.

Urbaani fantasia… Siinäpä genre, joka kiehtoo minua ja jota olen lukenut ja varmaan kirjoittanutkin, mutta silti genren määritelmä on minulla hieman hakusessa. Ehkä tyhjentävää määritelmää ei olekaan saatavilla? Äkkiseltään sanoisin, että kyse on kaupunkiympäristöön sijoittuvasta fantasiasta. Antologiakutsussa esitetään muutamia muitakin pointteja:


– Ympäristönä nykyaikainen kaupunki, ajankohta noin 1900-luvun alusta nykyaikaan.
– Maailma on enemmän tai vähemmän meidän oma maailmamme, mutta modernin kaupunkiympäristön kanssa voi limittyä jopa vieraita maailmoja.
– Fantasiaelementti on tarinassa oleellinen.
– Mukana voi olla romanttisia elementtejä, mutta sen ei pitäisi olla koko tarina.

Toisaalta tuodaan esille, ettei kaikenkattavaa määritelmää ole tarkoituskaan esittää, ja tälle lajityypille on tosiaan olemassa monenlaisia määritelmiä.

Tänä vuonna olen perehtynyt tieteellisen kirjoittamisen opetuksessa siihen, miten tärkeää käsitteiden määrittely on tieteellisissä teksteissä. Nyt kun mietin asiaa, niin on se muuten spefin kirjoittamisessakin. 😀 Steampunk, paranormaali romantiikka, korkeafantasia, urbaani fantasia ja 50 muuta alalajia… Plus kaikki ne, joita aktiiviset kirjoittajat jatkuvasti keksivät lisää, kuten vaikkapa rillumapunk

Olenko minä ainoa, joka meinaa joskus mennä solmuun kaikkien näiden erilaisten alalajien kanssa? Onko genren mukaan kirjoittaminen lopulta helpotus vai kirous? Entä jos on vaikeaa mahduttaa tarinaa jonkin alalajin ”muottiin”?

Tällaisia ajatuksia toisinaan tulee mieleen, mutta uskon kuitenkin, että jonkin spefin alalajin ottaminen antologian (tai kilpailun) teemaksi on hyvä lähtökohta. Kuten tässäkin antologiakutsussa, ei alalajin ”sääntöjen” tarvitse olla kiveen hakattuja ja juuri tietynlaisia. Se, että kirjoittajalle annetaan jonkinlaiset raamit, usein helpottaa kirjoittamista. Yksi omista miellyttävimmistä kirjoituskokemuksistani on ollut Murhaajan kasvot -novelli, joka ilmestyi Murhamystiikkaa-kokoelmassa. Silloin ”tehtävänantona” oli kirjoittaa okkulttinen etsivätarina. Kun minulle tuli mieleen idea tuohon genreen sopivasta novellista, kirjoittaminen oli sen jälkeen hauskaa, jopa kevyttä. Ilman tuota valmista genreideaa en varmaan olisi kirjoittanut kyseistä novellia koskaan, koska ajatus ”etsivätarinasta” ei ollut minulle niin läheinen. Mutta varmaan juuri se etsivätarina, hiukan itselle vieraalla genrellä leikittely, teki kirjoittamisesta niin kivaa!

Ehkäpä tällaisissa antologioissa kyse ei ole minkäänlaisesta rajoittamisesta tai muotin mukaan kirjoittamisesta vaan siitä, että annetaan jokin alalaji ja sitten kirjoittajat saavat luoda jotain sen pohjalta. Kirjoittaja itse päättää, minkä muotin mukaan tekee oman tekstinsä. Antologiasta muotoutuu kirjoittajiensa näköinen, ja valmis kirja kuvastaa sitä, millaisia käsityksiä kirjoittajilla itse genrestä on. Ehkäpä antologia suorastaan luo tietyn genren tai ainakin muokkaa sitä omaan suuntaansa. Lukijalle tällaisen antologian lukukokemus on yleensä antoisa, koska on hauskaa nähdä, miten eri tavoin kirjoittajat ovat voineet käsitellä samaa genreä. Harvoin olen törmännyt siihen, että antologian novellit olisivat liian samanlaisia keskenään!

Juuri nyt en tunne urbaania fantasiaa kovin hyvin. Mutta uskon, että sen jälkeen kun olen itse yrittänyt kirjoittaa sitä — ja sen jälkeen, kun olen lukenut tulevan antologian — tunnen genren jo paremmin.

Kirjoitusaikaa on 31.10. asti, joten nyt sitten virittämään ajatuksia urbaanin fantasian taajuudelle ja kehittelemään ideoita. Lukuvinkkejä tähän genreen sopivista kirjoista otan mielelläni vastaan. 🙂

Ps. Enää 5 viikkoa, ja sitten suunnittelen urbaanifantasioitani Wienissä!!

 

Advertisements

Single Post Navigation

6 thoughts on “Urbaania fantasiaa!

  1. Onpa kiva antologian aihe. 🙂 Urbaani fantasia on lempigenrejäni. En kyllä osaa sitä tyhjentävästi määritellä (eihän näitä genrejä ikinä!) mutta lasken siihen itse Harry Potteritkin, vaikka en tiedä lasketaanko niitä yleisesti. Mutta meidän maailmaanhamme ne sijoittuu, loppujen lopuksi, vaikka niissä on toinenkin maailma, mutta se sijaitsee meidän maailmamme sisällä… ja Helena Wariksen Vuori varmaan sopisi esimerkiksi? (Siinä on hieno kirja!) Hienoa, että pääset Wieniin! 🙂

    • Hei hyvä muistutus, Vuori on minulta vielä lukematta! Täytyy katsoa, löytyisikö e-kirjana, Wienin-reissua varten täytyy ladata tabletille niitä… 🙂

  2. Heh! Kiitos blogihiljaisuuden katkaisusta, sillä sen ansiosta minulle selvisi eräs aprikoimani asia: kuinka kuvailisin erästä tuoretta tekstiäni. Badabing – sehän on urbaania fantasiaa! Muutenkin olen iloinen tästä antologiakutsun aiheesta, se tuntuu sopivan minulle hyvin. Aion siis tarjota tekstiäni mukaan 🙂

    Olen miettiny itsekin spefin alalajeja, joita löytyy laaja skaala, enkä ole aina pysynyt perässä. Tutustumalla alalajeihin asia kuitenkin selviää, luotan siihen. Ja pidän siitä, että spefi uusiutuu koko ajan ja luo uusia uomia. Se muuttuu maailman mukana, on joustavaa ja huumonrintajuista – voiko rillumapunk olla jotain muuta kuin huumorintajuinen yläotsikko? 🙂

    • Niin, sehän kertoo paljon spefin elinvoimaisuudesta, että uusia ”haaroja” ja alalajeja syntyy. Kirjoittajat haluavat kokeilla uusia ja erilaisia juttuja ja lajien yhdistelmiä… Spefi-kirjoittajat ovat varmasti keskimääräistä uteliaampaa porukkaa. 😀 Ja itsekin suhtaudun mm. tähän kirjoituskutsuun uteliaisuudella. Minulla on jonkinlainen hämärä idea urbaanifantasiasta, ja nyt voisin lähteä kokeilemaan sitä ja katsomaan, mitä syntyy.

  3. Päivi on said:

    ”Olenko minä ainoa, joka meinaa mennä joskus solmuun kaikkien näiden erilaisten alalajien kanssa?”

    Et. Minusta tuntuu useinkin, etten ole ollenkaan kärryillä kaikista lukuisista spefin alalajeista, varsinkin kun ne tuntuvat välillä menevän limittäin ja lomittain. En ole aina edes perillä siitä, mihin alagenreen omat tarinani kuuluvat, varsinkin kun ne eivät useinkaan tunnu sopivan selkeästi yhteen tiettyyn alagenreen. Esim. olen määritellyt oman keijumaailmani urbaaniksi fantasiaksi, koska ko. maailma muistuttaa suuresti nykymaailmaa, tarinoissa ollaan suurelta osin kaupunkiympäristössä ja niissä on myös paljon chick lit sävyjä. Mutta tuon kirjoituskutsumääritelmän mukaan kyseessä ei olisikaan urbaani fantasia, sillä kyseessä on kuitenkin suljettu fantasiamaailma, joka ei liity millään tavoin reaalimaailmaan, vaikka sitä paljon muistuttaakin. Ja yks kaveri oli sitä mieltä, kun kuvailin hänelle keijutarinoiden maailmaa, että kyseessä on enemmän uuskumma kuin fantasia. Ota näistä nyt selvää. 😀

    Ihanaa, että pääset Wieniin. 🙂

    • Parhaimmillaan Wien voisi tarjota vaikkapa virikkeitä urbaaniin fantasiaan… Olisi hauskaa sijoittaa tarina johonkin tunnettuun eurooppalaiseen kaupunkiin, hmm hmm.

      Joo, tuo mietityttää minuakin: eikös urbaania fantasiaa voisi olla suljettuun fantasiamaailmaankin sijoittuva tarina, jos kyseessä vain on kaupunki? Ehkä sitä sitten kutsutaan enemmän jollain muulla termillä.

      Ehkäpä kirjasi on kaikkia noita. 🙂

      Onneksi loppujen lopuksi nimitykset ovat vain nimityksiä, tärkeintä on aina teksti ja varmaan näitä genrerajojakin on mahdollista venyttää moneen suuntaan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: