Päättymätön tarina

Kirjoitan. Luen. Oleskelen.

Joskus vain…

ei homma toimi, ei vaikka kuinka yrittäisi. Vaikka kuinka suunnittelisi etukäteen, suunnitelmat eivät pädekään lopulta ollenkaan. Jonain päivänä kaikki tuntuu masentavalta, vaikka aurinko paistaa ja on kevät ja kiire helpottaa hiukan ja kaiken pitäisi periaatteessa olla hyvin. Useampi pieni asia menee päin p:tä ja sitten ketuttaa. Opetustunti, jonka piti olla helppo ja selkeä homma, muuttuukin kaaokseksi. Teksteistä tulee kielteistä palautetta, joka ahdistaa sitä suuremmin, kun tajuaa sen osuvan oikeaan. Romaanikässäri velloo pään yläpuolella kuin jättikokoinen musta pilvi, jonka sisälle ei tee mieli kurkistaakaan… Ja kun yrität blogata, saat aikaiseksi vain mitä onnettomampia kielikuvia.

(Huom. tällä kirjoituksella ei ole mitään pointtia. Tulipahan vain mieleen tässä koneella istuessa ja asioita pyöritellessä, josko auttaisi kirjoittaa tänne muutama rivi.)

Kevätväsymyksen (???) keskellä on ilon pilkahduksiakin. Eilen kävin esiintymässä Korpilahden kirjastolla. Nimestä voi varmaan jo päätellä, että kyseessä on oman paikkakuntani pieni ja sympaattinen lähikirjasto. Oli kivaa esiintyä, kun yleisöltä tuli koko ajan hyviä kysymyksiä! Siinä ei paljon tarvinnut miettiä, miten saisi ajan kulumaan. Mustien ruusujen maan syntytarinasta kertominen oli jotenkin rennompaa ja vapautuneempaa kuin aiemmin. Trilogiahan on nyt valmis, ja olen saanut teksteihin jo etäisyyttä. Huomattavasti helpompi puhua! Mutta olen varma, että kun aikaa kuluu vielä hetki, puhuminen muuttuu taas hankalaksi, koska yksinkertaisesti unohdan jo yksityiskohtia! Ehdin jo lipsauttaa, että Kevääntuoja oli se, johon muokkausvaiheessa tuli uusi ensimmäinen luku, kun muistin, että ei kun sehän oli Laulu kadonneesta saaresta.

Toinen ilonaihe tällä viikolla löytyi Kirsin kirjanurkan arvostelusta. Suuret kiitokset!

Miksi osaan iloita hyvistä jutuista vain hetken, mutta vastoinkäymiset vaikuttavat 10x pidempään? Miksi se päivän viimeinen, huonosti mennyt tunti pyyhkii mielestä ne edelliset, jotka itse asiassa onnistuivat tosi hyvin? Millä tästä perussuomalaisesta negatiivisuudesta pääsisi eroon???

Näissä mietteissä uuteen kevääseen, joka välillä tuntuu siltä kuin se oikein tahallaan houkuttelisi minua luovuttamaan, mutta en en en en….. Jos ei muusta, niin itsepäisyydestä löytyy aina voimaa.

Mainokset

Single Post Navigation

8 thoughts on “Joskus vain…

  1. Olen miettinyt itsekin tuota, että miksi aivot painottavat negatiivista. Se on kuuleman biologinen juttu. Luolamiesaikana negatiivisten huomioiden oli jäätävä kalloon tai kuoli. Positiivisen sivuuttamisesta tuli vähemmän vahinkoa.

    Hankalia kausia on varmasti kaikilla, eikä aina voi paahtaa tasaisesti. Kyllä se kirjoitusrytmi vielä löytyy! 🙂

    • Kiitos tsemppauksesta! Joo-o, tuo kuulostaa ihan loogiselta. Ihminen ei ole voinut ns. tuudittautua hyviin juttuihin. Joskus toivon, että olisin silti luonteeltani enemmän huoleton kuin stressaaja. 🙂

      • Joo, ei se kuulemma johdu suomalaisuudesta vaan ihmisen perusluonteesta kuten Vaarna sanoi. Pitää ajatella niin, että me murehtijat selviämme hyvin, kun olemme panikoineet ja stressanneet jo kaiken valmiiksi 😉 Vaikka väsyttäähän se, onneksi sentään paistaa aurinko…

      • Niin no, usein kieltämättä käy niin, että on stressannut ja panikoinut jotain, ja sitten lopulta se sujuu ihan loistavasti. 😀 Ainakin lopputulos on silloin positiivinen.

  2. Itsellä kevät on lähes aina pahinta aikaa (koska silloin kaikki loppuu. Mikä lie kaiku kouluajoista), joten ymmärrän kevätväsymyksen täydellisesti. Ohjeeni on siihen, että nukkuu paljon ja tekee sen, minkä pystyy: jos se tänään on 11 h yöunta ja jonkin tv-ohjelman katsomista kaiken tärkeän sijaan, so be it. 🙂

    • Erittäin hyvä ohje! Tää väsymykseni iski nyt, kun itse asiassa kiire ja työt vähän helpottivat. Ehkä aivot vaatii lepoa, nyt kun on mahdollisuus…

      • Jep. Yleensä myös flunssa puhkeaa juuri, kun stressi vähän hellittää. Tavallaan keho hellittää ja antaa luvan olla sairas/väsynyt/yms. :>

      • Heh, no joo, itse asiassa hiukan flunssaakin on ollu tässä viimeisen viikon. 😛

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: