Päättymätön tarina

Kirjoitan. Luen. Oleskelen.

Kirjoittaminen ja tekniikka

Viime aikoina olen törmännyt keskusteluihin tekstinkäsittelyohjelmien käytöstä, oikeanlaisesta muotoilusta ja taittamisen kiemuroista. Aiheesta kirjoitti blogissaan J. Pekka Mäkelä, joka taittaa itse kirjansa julkaisukuntoon. Keskusteluja sivusta seuraamalla tulin oppineeksi uutta, mm. sen, että tekstinkäsittelyohjelmalla ei saisi tehdä kappaleen alun sisennystä tabulaattorilla. Tämä hankaloittaa taittovaihetta turhaan. Melkeinpä häpeillen tulin myöntäneeksi, että itse käytän juuri tabulaattoria. Eikä siinä vielä kaikki, oppilaillekin olen neuvonut sen käyttöä, niin että olen siirtänyt huonoa tapaa eteenpäin. Minä kun olen aina ajatellut, että se on helppo ja selkeä tapa tehdä sisennys (monet oppilaat käyttävät muuten välilyöntejä).

En varmaan muutenkaan ole tekstinkäsittelyohjelmien käyttäjänä mitään huipputasoa, enkä osaa pysytellä tekniikan kehityksen mukana. Älypuhelin on, mutta mies on sen joululahjaksi ostanut. Roikun netissä ja koneella paljon, mutta suhtaudun koneeseen paljolti samalla tavalla kuin autoon: kunhan sillä pääsee tarvitsemiini paikkoihin ja perustoiminnot toimivat, muuten ei väliä. Käytän Windows 8:a, koska se sattui tässä koneessa olemaan. Käytän Wordia, koska sitä olen aina käyttänyt. Latasin kokeiluversion Scriveneristä, mutta toistaiseksi sen kokeilu on jäänyt vähäiseksi. Välttelen muutoksia enkä halua kokeilla itselleni outoja asioita, kuten Applea, Macia, Linuxia tms. Olisiko kirjoittajaelämäni helpompaa, jos ymmärtäisin enemmän erilaisista laitteista, käyttöjärjestelmistä ja ohjelmista? Olenko sukupolveni ainoa tekniikkaurpo, jolla ylipäätään on tällaisia ongelmia??

Enpä tiedä. Loppujen lopuksi tärkeintä on laittaa sanoja paperille, muoto on toissijaista. Suhtautumiseni teknologiaan on ristiriitainen: toisaalta tosiaan käytän nettiä ja esimerkiksi sometan paljon (liikaakin?), toisaalta joskus tekisi mieli irtautua koko hommasta (ellen olisi jo jollain tasolla nettiriippuvainen?). Ihailen suuresti Raisa Marjamäkeä, jonka uusi runoteos Ei kenenkään laituri on tuotettu täysin ilman tietokoneita. Kirja ladotaan käsin, sivu kerrallaan. Poesian sivuilla kirjan sidosasuksi ilmoitetaan ”kovakantinen, irtosivuja”, mikä kuulostaakin jo kiehtovan erilaiselta. Irtosivuja voi periaatteessa lukea eri järjestyksessä kuin tavallista kirjaa. Huikeaa. Taas häpeäkseni täytyy myöntää, etten vielä omista kyseistä kirjaa, mutta hankintalistalla se on ehdottomasti. Mahtavaa, kun joku kulkee todella omaa polkuaan nyt e-kirjojen ja ties minkä nousukautena.

Itsestäni ei kuitenkaan olisi Marjamäen valitsemalle tielle. Ei, vaikka jonkinlainen ärtymys ja osaamattomuus tästä bloggauksestani varmaan välittyykin. Kyllä minä koneella enimmäkseen kirjoitan. Scriveneriä tai ei, haluan järjestää asiat tiedostoihin. Tuntuisi hurjalta kirjoittaa kokonaista romaania käsin, vaikka toki jotkut romaanikirjailijatkin tekevät niin ensimmäisen version kanssa. Käsin kirjoittaminen on minulle enemmän luonnostelua, töhertelyä, asioiden selvittelyä ja suunnittelua. Haluan saada tekstin siistiin muotoon koneelle. Haluan seurata sana- ja sivumäärää. Vaikka 95 % tekstinkäsittelyohjelman erilaisista toiminnoista jäisi käyttämättä, sillä ei ole mitään merkitystä. Romaanitekstin naputtelu nyt on kuitenkin aika yksinkertaista, enkä ole kaivannut sen tekemiseen enempää toimintoja.

Mutta entä taittaminen ja muu sellainen teknisempi työ? Osaisinko joskus itse tehdä sellaista? Ehkä senkin tarvittaessa oppisi. Täytyy myös nostaa hattua ihmisille, jotka taittavat kirjoja ja kokoavat yhteen mm. lehtiä ja novelliantologioita. Siinä on homma, jota moni kirjan lukija ei välttämättä tule ollenkaan ajatelleeksi mutta joka vie kuitenkin taittajalta paljon aikaa. Esimerkiksi eri tavoin muotoiltujen novellien kasaaminen yhdeksi antologiaksi ei varmasti ole yksinkertaista. Kirjan taitto, viimeistely ja muotoilu vaikuttaa paljon kirjan luettavuuteen. Minunlaiseni junttikin huomaa räikeät mokat, mutta sen sijaan hyvä ja sujuva taitto jää helpommin huomaamatta: parhaimmillaan tekstin lukeminen on niin helppoa, ettei taittoa pysähdy ajattelemaan. Taittaja on taas yksi esimerkki siitä, kuinka kirja ei todellaan synny pelkästään kirjailijan työn tuloksena, ja on varmasti reilua arvostaa taittajaa sen verran, että tekee oman tekstinsä muotoilut mahdollisimman helpolla tavalla… Ja jos ei osaa, niin opettelee.

On joko sanouduttava irti koko teknologiasta tai sitten opeteltava elämään sen kanssa. Ei kai tässä auta kuin edelleen yrittää roikkua mukana kehityksessä.

Mainokset

Single Post Navigation

8 thoughts on “Kirjoittaminen ja tekniikka

  1. Pekka H on said:

    Kirjailijan kannattaa keskittyä siihen missä on parhaimmillaan. Taittaja hoitaa visuaalisesti tasapainoisen lopputuloksen, joka miellyttää silmää. Tavallaan paljolti samanlaista kuin siivoojan työ: kun teet sen hyvin, kukaan ei kiinnitä siihen huomiota. Mutta jos teet sen huonosti, niin voi tulla sanomista.

    Taittajalta vaaditaan mielestäni samoja kykyjä kuin ees kohtuullisen hyvältä piirtäjältä. Taitto ei näytä hyvältä, jos tönkkö peukalo on keskellä kämmentä.

  2. Totta, siihen tarvitaan varmasti sellaista ”visuaalista silmää”. Onneksi löytyy ihmisiä, joille tuo tekninen homma on luontevampaa kuin minulle. 😉 Mutta joskus mietin, että olisi kiva kokeilla tästä kirjoittamisen ympäriltä muitakin hommia ja tehdä jotain hyödyllistä.

  3. Kyllä minäkin turhaudun uusien asioiden opettelusta, mutta samalla pidän uusiin toimintatapoihin ja ohjelmiin tutustumista tärkeänä. Omaa osaamista pitää tuulettaa aika ajoin ja nähdä tekeekö asioita turhan hankalasti. Onneksi nykyään on niin hyviä ilmaisia ohjeita mistä tahansa, että omin päinkin voi oppia.

    Jokainen aloittaa jostain. Tabulatorilla en ole sentään sisennyksiä tehnyt enää vuosiin, mutta kyllä Wordin tyylien pyörittely ja asetuksien määrittely on ihan perustasolla. Opin aina murusen kerrallaan lisää. Se riittää. 🙂

    Haaveilen myös siitä, että oppisi taittamisen jossain vaiheessa. Olisi nimittäin kiva tilata hyvännäköisiä omakustanteita esim. perheelle tai kavereille ilman sen kummempia myyntiaikeita. Tai tehdä ikivanhoista tarinoista itselle muistokirjanen.

    • Joo, erittäin hyvä neuvo tuo omien tapojen tuulettaminen. Sehän minulla varmaan on suurin ongelma, että teen just asiat samalla kaavalla kuin ”aina ennenkin”. Eikä osaa kaivata sellaista, minkä olemassaolosta ei tiedä. Tulee siis mahdollisesti tehtyä asioita vaikeasti, vaikka voisi tehdä helposti. Aloitan nyt tuosta sisennysasiasta. 😀

  4. Ihanaa tietää etten ole ainut it-tumpelo ;), vaikka tekstinkäsittely kuuluukin ammatilliseen koulutukseeni, mutta siihen se sitten melkein jääkin. Jonkinlaista jatkokoulutusta pitäisi harrastaa koko ajan, että pysyisi ajan hermolla. Toisaalta olen samaa mieltä tuosta, että parempi jokaisen tehdä sitä mitä osaa. Tekniikan mestareille kumarrus.

    • Jes, joku muukin! Välillä tuntuu, että useimmilta kirjoittajilta tulee luonnostaan tietty ”it-nörtteys”, he tekevät koneella paljon enemmän eri asioita kuin minä. Nykyisessä työpaikassani on muuten tarjolla erilaisia koulutuksia, joista voisi mahdollisesti löytyä jotain tähän tekstinkäsittelyynkin, täytyy tsekata.

  5. Päivi on said:

    Mä kuulun myös it-tumpeloiden joukkoon. Vaikka en omistakaan autoa, tämä Katrin lause kuvaa silti hyvin suhtautumistani tietokoneeseeni. ”Roikun netissä ja koneella paljon, mutta suhtaudun koneeseen paljolti samalla tavalla kuin autoon: kunhan sillä pääsee tarvitsemiini paikkoihin ja perustoiminnot toimivat, muuten ei väliä.”

    Muussa elämässä tykkään kyllä kokeilla uusia juttuja, mutta tekniikkaan tämä ei ulotu. Ostan uusia teknisiä laitteita yleensä vasta silloin, kun vanha hajoaa, ja silloinkin ahdistaa lievästi, että pitää opetella käyttämään jotain uutta laitetta/systeemiä. Älypuhelimenkin hankin vasta vuoden vaihteessa, siitä olen kyllä ollut iloinen. Ja tekstinkäsittelyohjelmassanikin (wordissa) on vaikka mitä nippeleitä, joita en ole ikinä käyttänyt, koska en vaan ole kokenut tarvitsevani niitä mihinkään.

    Niin, ja mä tunnustauduin myös häpeillen tabulaattorin käyttäjäksi em. keskusteluketjussa. Mutta tämä johtui siitä, että vaikka olen saanut julkaistua neljä novellia, kukaan ei ollut koskaan kertonut mulle, ettei tabulaattoria saisi käyttää. Nyt toki opettelin sisennysten käytön.

    • Minäkin opettelin nyt, ja toivottavasti sain sen nyt oikein. Ehkä jokin kirjoittajille suunnattu tekstinkäsittelykurssi tms. ei olisi oikeasti huono idea? Vähän niin kuin maalla asuva melkeinpä väkisin tarvitsee autoa, on tekniikkakin kirjoittalle sellainen välttämätön paha.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: