Päättymätön tarina

Kirjoitan. Luen. Oleskelen.

Kirjailijana Kreikassa

Kirjailijan toimeentulo on puhuttanut paljon viime aikoina. Esimerkiksi Kirjailijaliiton uusi puheenjohtaja Jyrki Vainonen puhui juuri Helsingin Sanomissa kirjailijan työstä ja painotti mm. sitä, että kirjailijan kuuluisi aina saada palkkio työstään. Kirjailija Juha-Pekka Koskinen taas on raportoinut mielenkiintoisesti kirjailijan tuloista jo puolen vuoden ajan blogissaan. Tällaisia pohdintoja on kiinnostava lukea. Entä millaistakohan kirjailijan elämä ja toimeentulo on muualla maailmassa?

Olen käynyt kirjallisissa tapahtumissa raivostuttavan vähän viime aikoina, mutta viime viikolla sain aikaiseksi osallistua erääseen melko harvinaislaatuiseen iltaan. Jyväskylässä Kirjailijatalolla oli vierailulla viisi kreikkalaista kirjailijaa, ja Keski-Suomen Kirjailijat oli mukana tapahtumaa järjestämässä. Illan aikana kreikkalaiset keskustelivat kirjoittamisesta, kirjailijan elämästä ja Kreikan tilanteesta Oskari Rantalan johdolla, ja sitten saimme kuulla jokaisen tekstejä luettuna niin kreikaksi kuin suomennettunakin. Seuraavassa lyhyttä, muistiinpanoihin pohjautuvaa mutta ei todellakaan aukotonta raporttia paneelikeskustelusta. Mahdollisista virheistä saa syyttää hidasta ajatuksenjuoksuani ja putteellista englannin kielen ymmärrystä.

Ensinnäkin ”kirjailija” ei ole Kreikassa laillisesti ammatti, vaan kirjailijalla täytyy olla jokin muu ammatti, jotta hänellä on oikeus esim. sosiaaliturvaan. Muiden töiden tekeminen on ollut välttämätöntä, ja nämäkin kirjailijat ovat toimineet ja toimivat mm. kääntäjinä, toimittajina sekä opettajina (kuulostivat varsin ahkerilta ja tuotteliailta). Mutta nyt, kun maassa on talouskriisi, näiden oheistöiden saaminen on muuttunut hyvin vaikeaksi. Eräs kirjailijoista kertoi tehneensä toisena työnä maalaamista, mutta vuodesta 2010 alkaen kukaan Kreikassa ei yksinkertaisesti ole ostanut maalauksia. Jos taas toimii kääntäjänä, voi olla, että teet jonkin käännöksen, kustantamo menee nurin etkä koskaan saa palkkiota.

Apurahoja kirjailijoille ei ole oikein koskaan ollutkaan, joten ei voi sanoa, että tilanne olisi tässä asiassa huonontunut – se on ollut huono aina. Esittäviä taiteita, kuten elokuvia, on kyllä tuettu, mutta jostain syystä kirjoittamista ei.

Katsojia kiinnosti kovasti se, miten kirjailijat (ja ihmiset muutenkin) käytännössä selviävät Kreikassa. Tästä tulikin yleisöltä kysymyksiä. Kreikkalaiset vieraat tiivistivät, että käytännössä nykyään ihminen tekee Kreikassa samaa työtä kuin aiemmin, mutta palkka on aiempaa pienempi – tai sitten työtä ei ole lainkaan. Monet muuttavat pois maasta tai esim. nelikymppisenä takaisin vanhempien luokse asumaan.

 

wpid-20150131_194231.jpg

Kreikkalaiset kirjailijat Vasilis Amanatidis, Petros Golitsis, Dimitra Kotoula, Katerina Iliopoulou ja Christos Chrysopoulos sekä haastattelijana Oskari Rantala.

 

Luonnollisesti paneelissa pohdittiin myös sitä, onko Kreikan kriisi vaikuttanut kirjailijoiden omaan tuotantoon. Tähän ei ehkä ihan selkeää vastausta tullut. Keskustelijat totesivat, että heidän on vielä vaikea kirjoittaa tai kertoa kriisistä, koska he ovat sen sisällä ja elävät sitä juuri nyt. Esimerkiksi nuorilla kirjoittajilla Kreikassa kriisin vaikutus kuitenkin jotenkin näkyy teksteissä. Ehkä esimerkiksi 10 vuoden päästä osataan selkeämmin sanoa, miten talouskriisi vaikutti omiin teksteihin vai vaikuttiko. Vasilis Amanatidis kertoi, että hänen kohdallaan Kreikan talouskriisi on vaikuttanut omaan kirjoittamiseen siten, että hän ryhtyi kirjoittamaan omasta suhteestaan äitiin ja perheeseen (ja sitä kautta Kreikkaankin). Hänen uudessa runokokoelmassaan (2014) aiheena on juuri äiti.

Ehkä runouden keinot käsitellä yhteiskunnan muutoksia ovat usein tällaisia epäsuoria ja hyvin henkilökohtaisia? Aloin myös miettiä, tarvitseeko kenenkään kirjailijan tuotannon ylipäätään kommentoida oman valtion kriisejä, vaikka kuinka suuriakin. Eihän minuakaan kiinnosta (ainakaan tällä hetkellä) kirjoittaa suoraan yhteiskunnallista tekstiä Suomen tilanteesta vuonna 2015.

Paneeli loppui mukavasti ja positiivisesti pohdintoihin siitä, voisiko kriisissä olla jotain hyvääkin. Yllättäen hyviä puolia nimittäin löytyi. Kirjailijat (siis käytännössä kaikki kreikkalaiset kirjailijat) ovat marginaalissa, mutta samalla he ovat vapaita. Apua ei tule instituutioilta tms. ulkoapäin, mutta juuri siksi kreikkalaiset kirjailijat ovat oppineet saamaan asioita aikaiseksi itse. ”Make things happen on their own.” Nyt talouskriisin keskellä on syntynyt mm. uusia kollektiivisia taiteilijoiden ryhmiä sekä pieniä kirjallisuuslehtiä. Kaikkeen tällaiseen pystyy marginaalissa oleva suomalainenkin kirjoittaja samastumaan. Miltäs tämä kuulostaa verrattuna esimerkiksi spefin kirjoittajien toimintaan Suomessa?

Kiinnostava (ja Suomesta poikkeava) havainto oli vielä se, että Kreikassa ei ole enää isoja kustantamoja. Ala on tavallaan romahtanut niin pahasti. Mutta  tästä seuraa oudolla tavalla jotain hyvää niille ihmisille, jotka ovat muutenkin marginaalissa. Kun isoja kustantamoja ei ole, kaikki kustantamot ovat pieniä. Kaikki tekijät ovat enemmän samalla viivalla, ja nyt pieni toimija voi selvitä aivan yhtä hyvin kuin muut. (Tai olla selviämättä.)

Onhan Suomessakin putkahtanut esille paljon uusia pieniä kustantamoja, osuuskuntamuotoisia kustantamoja jne. Onko mahdollista, että suurten kustantamojen ”suuruus” joskus murenisi täysin, ja mitä hyviä ja huonoja seurauksia sillä olisi?

wpid-20150131_210813.jpg

Laura Lindstedt lukee Petros Golitsisin runoja suomeksi.

Loppuilta kului runoja kuunnellessa. Kun runoja luettiin, tunnelma Kirjailijatalolla oli tavanomaiseen tapaan tiivis ja keskittynyt. Yleisöltä tuli kiittävää palautetta, ja ilmeisesti myös kreikkalaiset vieraat viihtyivät. Minäkin uppouduin kuuntelemaan runoja ja mietin, kuinka eri tavalla runot ylipäätään taipuvat esitettäväksi kuin proosa (ainakaan pitkä sellainen) ja kuinka kiehtovaa oli kuulla kirjailijan esittävän tekstejä kielellä, jota itse en ymmärtänyt. Kirjailijat itse pitivät siitä, että saivat tällaisessa tilaisuudessa tarkkailla lukijoiden reaktioita omiin teksteihinsä, kun niitä luettiin suomeksi. Yleensä, jos itse lukee ja esittää tekstiään, ei niinkään ehdi katsomaan yleisöä ja saamaan sillä tavalla palautetta omasta tekstistään.

Mukaan tapahtumasta tarttui vielä Nuoren Voiman uusin numero, jossa on suomennettuna tekstejä kaikilta kreikkalaisilta vierailta – niin illan aikana kuultuja tekstejä kuin vielä lisääkin. Suosittelen vilkaisemaan, jos kiinnostaa, mitä siellä Kreikassa tällä hetkellä tosiaan kirjoitetaan.

Nuori Voima 5/2014 esittelee kreikkalaisten kirjailijoiden tekstejä.

Nuori Voima 5/2014 esittelee kreikkalaisten kirjailijoiden tekstejä.

 

 Lohduttaudun ajatuksella, että ainakin on

niin paljon asioita joista emme tiedä ja joita emme osaa edes aavistaa.

(Vasilis Amanatidis: Puolustuspuhe, suom. Reija Tanninen)

 

 

 

Advertisements

Single Post Navigation

2 thoughts on “Kirjailijana Kreikassa

  1. Pekka H on said:

    Blogisi on vakioluettavaa, koska osaat alustaa mielenkiintoisia aiheita todella hyvin!

    Koulussa opin, että länsimainen kulttuuri rakentuu pääasiassa kreikkalaiselle esittävälle taiteelle ja heidän horjuvalle käsitykselle demokratiasta. Plus roomalainen oikeusjärjestelmä ja kristillinen humanismi (liittyen maalliseen vallankäyttöön).

    Runot, novellit ja romaanit ei ole parasta mahollista kauppatavaraa nykyäänkään, vaikka kirjallisuudella on ollut niin tärkeä merkitys meille. Toisaalta tuntuu myös siltä, että maailmamme kaupallistuu, pinnallistuu ja ohenee yhä enemmän.

    • Oi, kiitokset kehuista! Mahtavaa, jos näistä höpötyksistä on muillekin iloa. Tällaisista tapahtumista raportoisi mielellään useamminkin, kun vain tulisi käytyä.

      Ja joo. Nykyään eletään niin ”tässä ja nyt”, ettei millään menneiden vuosisatojen perinnöllä tunnu enää olevan arvoa, valitettavasti. Eikä kaunokirjallisuutta tosiaan kovin helposti voi rahassa mitata. Kunpa myös muut asiat kuin kaupallisuus pitäisivät vielä pintansa…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: