Päättymätön tarina

Kirjoitan. Luen. Oleskelen.

Vuoristoradalla

Tiedättekö sen tunteen, kun kaikki menee niin päin p:tä, että loppujen lopuksi ei voi muuta kuin nauraa? Tai sen tunteen, kun kaikki menee niin käsittämättömän hyvin, ettei tiedä pitäisikö nauraa vai itkeä?

Sellaista vuoristorataa kirjoittaminen on. Tai oikeastaan kirjoittajan elämä. Tai äh, sanotaan nyt vain elämä.

Viime aikoina olen käynyt pohjalla: Se teksti ja idea, jota juuri nyt olen alkanut työstää eteenpäin, tuntuu nyt niiiin hankalalta. Joo, halusin itselleni haasteen. Ja tässä sitä nyt ollaan. En edes viitsi luetella niitä kysymyksiä, jotka pyörivät päässä ja syövät itseluottamusta. Entä jos en pysty parempaan… Entä jos en osaa enää…Hiljaa jo! Pääsisinpä kunnolliseen kirjoitusvauhtiin, niin päässä ei olisi tilaa tuollaisille turhuuksille. Kirjoittaminen on ainoa hetki, jolloin ”omat” ajatukset hiljenevät täysin, koska silloin on niin keskittynyt kirjoittamiseen.

Ja olen käynyt huipulla: Hakemukseni Kirjailijaliiton jäseneksi hyväksyttiin. Olen tästä iloinen, koska kyllähän siitä tulee hiukan sellainen tunne, että kuuluu ”kirjailijoiden porukkaan”, vaikka toki kyse on vain yhdestä jäsenyydestä ja merkinnästä paperilla. En päässyt jäseneksi ensimmäisellä yrittämällä. Olen todennut, että harvemmin mikään onnistuu ensimmäisellä kerralla.

Sitten pohjalla: Vaikka nyt olen jo muutaman kirjan julkaissut kirjailija ja vieläpä Kirjailijaliiton jäsen, tulevaisuus vaikuttaa jokseenkin epävarmalta. Trilogian valmistumisesta on ehkä sittenkin seurannut jonkinlainen kriisi, koska nyt kaikki on todella avointa. Miten homma jatkuu. Mitä kirjoitan. Mikä valmistuu seuraavaksi, valmistuuko mikään. Pitää kai kuunnella itseään ja vaistojaan: pitää lähteä kirjoittamaan sitä, mikä tuntuu oikealta. Mutta epävarmuus… Noh, se nyt on todennäköisesti osa kirjailijan elämää hautaan saakka. Yritän neuvoa opiskelijoita muistamaan kirjoittamisen ilon, kirjoittamaan rennosti ”eteenpäin vain”, mutta osaanko itse noudattaa omia neuvojani?

Huipulla: Tapahtui jotain vielä hullumpaa kuin tuo jäsenyys. Viime kesänä päätin kokeilla jotain uutta. Hain paikkaa taiteilijaresidenssistä, siis sellaisesta, mihin saa mennä kirjoittamaan jonnekin tuonne maailmalle. Paikka oli Wienissä, Itävallassa, missä olen käynyt kerran lapsena. Ajattelin, että voisi olla huikeaa päästä kuukaudeksi ulkomaille, kaupunkiin, uuteen ympäristöön hakemaan virikkeitä. Jonnekin, missä voisi keskittyä kirjoittamiseen ja ottaa ilo irti maisemanvaihdoksesta. Aikoinaan minulla toimi aivan älyttömän hyvin gradun kirjoittamisessa se, kun vietin viikon Tallinnassa yksin kirjoittamassa. Siispä hain paikkaa residenssistä Wienistä. Kesäkuuksi 2015. Ja minä sain sen paikan.

Kesäkuussa lupaan blogata ahkerasti uusista maisemista. Nyt on niin, että kun kesä koittaa, niin puitteita en ainakaan todellakaan voi moittia. Syitä kirjoittamisen etenemiselle tai sen jumittamiselle voin sitten etsiä ihan vain itsestäni. 🙂

Mainokset

Single Post Navigation

6 thoughts on “Vuoristoradalla

  1. Voi mahtavaa, onneksi olkoon! Wien on minun lempikaupunkejani. Odotan innolla bloggauksiasi sieltä! Täytyykin muistaa että siellä on taiteilijaresidenssi, niin että sitten KUN minäkin olen oikea kirjailija, voin myös hakea sinne. 😀

    Ja tsemppiä kirjoitusvaikeuksien kanssa pärjäilyyn!

  2. Kiitos! http://www.kulturkontakt.or.at/html/E/wp.asp?pass=x&p_lcd=en&p_title=6128&rn=203296 Tuolla on lisätietoja siitä paikasta. 🙂 Nimenomaan, KUN! Minäkin yritän muistuttaa itseäni: Kun saan tämän romaanin valmiiksi… Eikä ”Jos…”

    Olen yllättynyt siitä, miten paljon tuollaisia residenssi- ja apurahamahdollisuuksia on kuitenkin olemassa. Ja että niiden saaminen ei olekaan ihan mahdotonta.

  3. Loistavaa, kyllä välillä on rämmittävä, että osaa nauttia liihottamisesta. Residenssissä kirjoittaminen etenee varmasti ihan eri dynamiikalla kuin kotona. Onnittelut!

    • Kiitos onnitteluista! Kyllä, olen aika toiveikas, että kirjoittaminen lähtee käyntiin siellä. Kuukausi ulkomailla jokseenkin rikkoo normaalit, puuduttavat arkirutiinini. Vähän kyllä jo jännittääkin tuo reissu, mutta ehdottomasti positiivisella tavalla!

  4. Ihania uutisia. Onnea residenssistä ja jäsenyydestä!

    Wien on aina vaikuttanut maagiselta paikalta ja on yksi niistä kaupungeista, joissa haluaisin käydä. Tähän on varmaan vaikuttanut 90-luvun Rakkautta Ennen Aamunkoittoa, joka siis sijoittui kyseiseen kaupunkiin. Lupaathan päivitellä ahkerasti, kun matkan aika koittaa? 😉

    • Kiitos! Täytyy todellakin yrittää blogata silloin paljon.

      Pelkään, että kuukausi menee lopulta liian nopeasti! 😀

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: