Päättymätön tarina

Kirjoitan. Luen. Oleskelen.

Arkeen… Ehkä.

Minun piti herätä tänään puoli kahdeksalta. Vääntäydyin sängystä kymmenen aikoihin. Minun piti suunnitella kursseja, käydä palaverissa ym. eilen ja tänään, mutta inhimillisten ja teknisten ongelmien vuoksi suunnittelutyö ei olekaan juuri edennyt. Minun piti olla hyvä työntekijä ja sairastaa lomalla, mutta nyt vaikuttaa uhkaavasti siltä, että olin hyvä lomailija ja meinaan tulla kipeäksi nyt…

Olen suunnittelija. Niin kirjoittamis- kuin päivätyöasioissakin. Mutta suunnittelijan kirous on se, että koskaan suunnitelmat eivät täysin päde, aina tulee jotain yllättävääkin, ja sitten suunnittelija ahdistuu.

No. Vielä en ole varsinaisesti kipeä. Eniten pelkään äänen lähtemistä, mutta opetusta on tällä viikolla vain ke ja pe, joten jos muuten lepäilen, uskon että voin välttää vielä flunssan. Ulkona olisi upea keli, mutta tänään pysyttelen sisällä. Sain sentään jonkin verran työjuttuja tehtyä eilen, joten ehkä tämä vielä tästä. Kunhan huomisesta selvitään. Ja ensi maanantaista. Lähtee hommat taas käyntiin ja pääsee uudet kurssit alkuun. Se on varmaa, että lopulta tammikuu sujahtaa ohi hetkessä.

Päivätyöarkea tiedossa siis.

Mutta yöpöydällä minulla on pari kirjaa luettavana – ja nyt niiden sekaan eksyi pieni vihreä muistikirja. Kun ei teekään mieli lukea, vaan mielessä pyörii edes pieniä ajatuksia KK:sta, nappaankin pinosta muistikirjan ja kirjoitan. Tooodella vaivatonta, pienen kynnyksen kirjoittamista. Sellaista kirjoittamista, jota voi tehdä väsyneenä peiton alla puoliunessakin (mikä on tietyllä tavalla ihan hyvä olotila – se vapauttaa, ei tule ajateltua liian loogisesti). Mikään muu ei saa ajatuksia pois arjesta ja työstressistä niin hyvin kuin kirjoittaminen, koska siihen uppoutuu automaattisesti. Jos vain saa sen verran aikaiseksi, että ottaa kynän käteen ja päättää rasittaa aivojaan edes hiukan.

Muistikirjan tarkoitus on purkaa mielessä pyörivää suunnitelmien kaaosta. Ensin pelkään, että ”eihän minulla ole mitään kirjoitettavaa”, mutta kun alan purkaa paperille niitä pieniä oivalluksia ja ajatuksia, joita päivien aikana on päässä pyörinyt, yleensä käykin niin, ettei käsi meinaa pysyä ajatusten vauhdissa. Ai niin vielä se juttu, ja vielä se! Hirveän epäjärjestelmällistä tämä on (ei mikään hienosti eritelty Scrivener-tiedosto, ei edes jotenkin aiheittain jaoteltu mappi siisteine aanelosineen), mutta ihan sama. Mitä enemmän saan epäjärjestyksessä tulevia ajatuksia päästäni pois, sitä enemmän uusia mahtuu taas tilalle.

Olen entistä vakuuttuneempi siitä, että tämä vuosi on – kaikesta muusta hässäkästä huolimatta – KK:n vuosi.

Advertisements

Single Post Navigation

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: