Päättymätön tarina

Kirjoitan. Luen. Oleskelen.

10 vaikuttavinta: Pimeyden vasen käsi

No niin. Joo. Näin siinä sitten kävi. Kokosin top 10 -listan kaikkien aikojen tärkeimmistä kirjoista, ja Ursula K. Le Guin vei listalta kaksi paikkaa.

Oikeastaan se ei ollut tarkoitus. Kun pohdiskelin listaa alkuvuodesta, arvoin pitkään Le Guinin ja Robin Hobbin välillä. Lopulta Maameren tarinat pääsi listalle, ja Hobb täytyi jättää pois. Mutta tässä vuoden kuluessa tuli vielä muutoksia. Tiedättekö sen tunteen, kun toisinaan tuntuu, että on lukenut jo niin paljon, ettei mikään enää todella liikuta? Tämä ”vaikuttavimpien kirjojen” listakin kertoo omaa tarinaansa: useimmat listan teokset liittyvät jollain tavalla menneisiin vuosiin, niihin aikoihin, jolloin olin ehkä vielä herkempi vaikutteille. Ehkä esimerkiksi Tuntematon sotilas ja Joutavuuksien jumala sävähdyttivät minua niin paljon juuri siksi, että satuin lukemaan ne oikeaan aikaan? Onko lopulta aika suurelta osin sattumaakin, mitkä teokset päätyvät kaikkien aikojen vaikuttavimmiksi kirjoiksi? Entä jos en olisi lapsena lukenut Kimiä vaan jonkin muun yhtä hyvän seikkailukertomuksen, joka olisi tavallaan tullut sen tilalle?

Mutta. On mieletön fiilis, kun saa huomata, että kyllä uudet lukukokemukset järisyttävät maailmaani yhä edelleen. Että joskus, sentään joskus, tulee vastaan kirja, jonka luen vasta nyt ensimmäistä kertaa ja joka todella vaikuttaa ja pysäyttää. Tänä vuonna tässä onnistui Le Guinin scifi-klassikko The Left Hand of Darkness.

wpid-20141109_134524.jpgLuin vaihteeksi kirjan alkuperäiskielellä. Pokkari oli tarttunut matkaani jo monta vuotta sitten Lontoossa, kun kävin iiisossa ihanassa kirjakaupassa (samalla reissulla, kun haaveilin Kurjat-musikaalin näkemisestä mutta se jäi haaveeksi). Hortoilin scifi- ja fantasiahyllyillä enkä oikeastaan juuri tunnistanut kirjailijoiden nimiä – paitsi Le Guinin.

Onneksi vihdoinkin nyt luin tämän. Ja saman tien hommasin muuten itselleni myös suomennetun version. Haluan lukea senkin ja nähdä, miten esim. tietyt käsitteet on suomennettu ja saanko kenties vielä enemmän irti hommasta suomeksi.

Pimeyden vasen käsi kertoo Genlystä, ihmisestä, joka on lähetetty talviplaneetalle yksinäisenä lähettiläänä. Hänellä on vaikeuksia päästä sisälle vieraaseen kulttuuriin, ja planeetan asukkailla on eräs hyvin erityinen piirre: he eivät ole miehiä eivätkä naisia, vaan heillä on periaatteessa molemmat sukupuolet. Suurimman osan ajasta he ovat ”sukupuolettomia”, mutta noin kerran kuussa he tulevat ikään kuin kiimaan ja voivat tällöin valita itselleen kumman sukupuolen vain.

Light is the left hand of darkness

and darkness the right hand of light.

Two are one, life and death, lying

together like lovers in kemmer,

like hands joined together,

like the end and the way.

Kirjan alku oli itse asiassa aika puuduttava. Päähenkilöstä ei oikein saanut heti otetta, kerronta oli jopa hiukan latteaa. Mutta sitten, vaivihkaa, aloin välittää päähenkilöstä ja jännittää, miten kirja päättyisi. Rakkaustarinahan tämä on, loppujen lopuksi. Todella kaunis ja haikea sellainen. Mitään räjähtävää loppuratkaisua ei oikeastaan tule, ei mitään suuren suurta. Ja silti tämä on todella suuri kirja, joka kertoo ihmisyydestä ja elämästä ja kaikesta. Le Guinin tyyli on jotenkin vaivihkainen, hiljaisella tavalla vaikuttava. Pimeyden vasen käsi on minusta täydellinen esimerkki siitä, mitä science fiction voi parhaimmillaan olla. Kaukaiselle planeetalle etäännytetty tarina kertoo taitavasti jotain meistä kaikista ja antaa lukijalle paljon ajateltavaa (Kuinka paljon sukupuoli määritteleekään elämää meidän maailmassamme? Mitä seuraakaan siitä, kun todella erilaiset kulttuurit törmäävät?)

It is good to have an end to journey towards; but it is the journey that matters, in the end.

Lukemisen jälkeen kirja jätti minut kaipaamaan lisää, ja kirja vaivasi minua vielä monta päivää. Tämä kirja on täynnä ihmeen tuntua ja selittämätöntä ”sitä jotakin”, mikä monista vähemmän vaikuttavista kirjoista puuttuu. Suosittelen kaikille, etenkin niille, jotka scifiä kirjoittavat tai sen kirjoittamisesta haaveilevat.

***

Valmis listaukseni ei ole minkäänlaisessa paremmuusjärkestyksessä. Mutta tässä ne nyt sitten ovat, 10 kaikkien aikojen vaikuttavinta lukukokemustani!

Ursula K. Le Guin: Pimeyden vasen käsi

Pasi Ilmari Jääskeläinen: Missä junat kääntyvät

Sirkka Turkka: Tule takaisin, pikku Sheba

George R. R. Martin: Tulen ja jään laulu -sarja

Rudyard Kipling: Kim

Ursula K. Le Guin: Maameren tarinat

Arundhati Roy: Joutavuuksien jumala

J. R. R. Tolkien: Taru Sormusten herrasta

Victor Hugo: Kurjat

Väinö Linna: Tuntematon sotilas

Näissä merkeissä toivotan kaikille ihanaa ja rentouttavaa joulua, uusia vaikuttavia lukukokemuksia (Kaikkihan me luemme jouluna paljon, eikö niin??) ja herkullisia hetkiä suklaarasioiden ja lahjakirjojen äärellä. Nauttikaa ja tonttuilkaa!

IMG_2421

Advertisements

Single Post Navigation

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: