Päättymätön tarina

Kirjoitan. Luen. Oleskelen.

Päätös

Luulen, että jotakin tärkeää on juuri tapahtumassa. Tapahtumaisillaan. Jotakin, jonka olen kokenut jo useamman kerran aiemminkin, joten ehkä osaan sen nyt jo tunnistaa. En ole varma. Se, mikä tapahtuu, on hyvinkin epävarmaa ja vaivihkaista.

Uusi tarina on alkamassa.

Tai ei, ei ihan niin, koska tämä ei ole täysin uusi tarina vaan sellainen tarina-aihio, johon tartun pitkän tauon jälkeen. Mutta siis jotakin on alkamassa… Ensimmäinen askel tiettyyn suuntaan menevällä polulla. Ajatus siitä, että TÄMÄ on se tarina, johon seuraavaksi uppoudun täysillä. Juuri tämä on nyt SE juttu, jota aion työstää niin tietoisesti kuin alitajunnassakin. SE juttu, jonka teemabiiseiksi uudet biisit ehkä muodostuvat, siis ne biisit, joita en vielä ole kuullut…

Loppujen lopuksi kyse on tietoisesta päätöksestä: tätä alan nyt tehdä, tämän valitsen. Viimeiset kuukaudet olen harhaillut siellä täällä, mietiskellyt eri ideoita. Sain jopa ihan täysin uuden romaani-idean!! Tämä oli aika huikeaa, koska olen pitkään elänyt pelossa, että entä jos uusia ideoita ei enää tulekaan, entä jos Mustien ruusujen maan jälkeen en saa enää mitään uutta kirjoitettua… Aivan uusi, ”tyhjästä” syntynyt idea, uusi alkukuva, vei minulta tuon pelon ainakin tällä erää. Olisi pitänyt tietää, että kyllä uusia ideoita tulee. Aina silloin, kun jokin siirtyy käsistä ja mielestä pois, tulee samalla tilaa uusille ajatuksille, ja kummasti mieli sitten täyttää aukot jollakin.

Mutta nyt en tartu tuohon uuteen ideaan, enkä niihin muihin, joissa olen hiukan harhaillut viime aikoina. Kaivan esille jotakin, joka on odottanut vuoroaan jo useamman vuoden. Aloitin ”KK”:n kirjoittamisen vuonna 2009 (silloin olin lähettänyt Karnin labyrintin kässärin maailmalle) ja jatkoin vielä 2010. Sitten suunnitelmat menivät uusiksi, kun Karnin labyrintti viimein löysikin kustantajan ja edessä oli sarjan kirjoitus. KK odotti syväjäädytyksessä, ja nyt olisi tarkoitus sulattaa jäät ja katsoa, mitä tulikaan tehtyä ja miten tästä voisi jatkaa.

Päätös on nyt tehty, mutta keinoja haeskelen vielä. Pari kertaa olen tehnyt tajunnavirtakirjoitusta aiheesta KK. Selailin läpi vanhat suunnittelutiedostot (Varsin vähäiset! Synopsista lukuun ottamatta.) ja tulostin kirjoittamani varsinaisen tekstin. Hämmästelen, kuinka olen tuolloin rohkaistunut kirjoittamaan noinkin paljon noin vähäisellä suunnittelulla. Ei varsinaisesti minun tapaistani, mutta jotenkin rohkaisevaa. Onneksi muutaman vuoden takainen minä uskalsi ryhtyä kirjoittamaan, sillä nyt olisi sata kertaa vaikeampi jatkaa projektia, jos varsinaista tekstiä ei olisi ollenkaan. Lisäksi on muutamia hajanaisia ruutupapereita ja naurettavan surkea kartan aloitus. Ostin uuden kansion ja laitoin paperit sinne. Otin kansion pöydälle, niin että se varmasti pyörii siinä muistuttamassa olemassaolostaan eikä unohdu hyllyyn.

Tästä se alkaa… Ja tiedän, että urakka tulee olemaan pitkä ja raskaskin.

Tekstini ja suunnitelmani vuodelta 2009 eivät todellakaan enää täysin miellytä minua. Synopsis vaatii päivitystä. Tiedän, että vuosien aikana päähäni on toisinaan pälkähtänyt ideoita, mutta en ole tajunnut/jaksanut/viitsinyt kirjoittaa niitä muistiin. Tyhmä tyhmä tyhmä minä. Noin se menee, kun keskittyy johonkin toiseen projektiin. Mutta nyt tämä on se. Näin olen päättänyt. Tavoitteeni on, että jonain yönä tarina tulisi uniini. Se olisi jotenkin hienoa. Osoittaisi, että olen todella uppoutunut KK:n maailmaan.

On turha ajatella kaikkea sitä, mikä on vielä edessä. Tai jos ajattelenkin, yritän ajatella vain positiivisesti. Vuonna 2010 kirjoitin gradupäiväkirjaa gradun kirjoittamisen ohessa, ja tuolloin purin päiväkirjaan myös ahdistusta siitä, että olisin halunnut kirjoittaa KK:ta mutta gradun takia en ehtinyt!! Silloin lupasin itselleni, että jonain päivänä vielä. Olisin hölmö, jos en tarttuisi tilaisuuteen nyt, kun se päivä on tulossa tai oikeastaan jo tässä. Ja mikä ihmeellisintä, enää minun ei edes tarvitse varastaa kaikkea kirjoitusaikaa muilta asioilta!!! Ensi vuodelle minulle on tiedossa apurahaa niin, että voin ainakin 2-3 kuukautta keskittyä kirjoittamiseen. Tuntuu mahtavalta. Kun se aika koittaa, en voi todellaakaan syytellä ajanpuutetta, huonoja puitteita, ketään tai mitään… Kirjoittaminen on ihan vain itsestäni kiinni. Jos ei onnistu, syytän sitten vain itseäni.

Tällä hetkellä uskon, että kyllä KK jonain päivänä valmistuu. Sana kerrallaan… Tärkeintä on ehkä tämä hetki, tämä päätös… En tiedä, miten tätä parhaiten kuvailisi. On melkein kuin olisin ”naksauttanut” jonkin nappulan oikeaan asentoon mielessäni, niin että alan nyt virittäytyä tämän tarinan taajuudelle. 😀 Kuulostaako tämä aivan järjettömältä??

***

Vaikka uusi juttu alkaa, ei vanhojakaan saa unohtaa. Suuret kiitokset Kujerruksia-blogiin Kevääntuojan arviosta!

Mainokset

Single Post Navigation

4 thoughts on “Päätös

  1. Tuo päätösnappula on niin totta! Olen sitä mieltä, että kun sen painaa alas, pystyy mihin tahansa. Pitää vain päättää. 😀
    Ja ihan mahtavaa, että olet löytänyt uusia ideoita. Pelkään itsekin, että ideat loppuvat. Mutta toisaalta, en ole saanut mitään julkaistuksi, joten kynnys ei ole samanlainen. Kirjan julkaiseminen on ikään kuin julkinen ”haluan tehdä tätä”- julistus. Sen jälkeen ”pitää” julkaista lisää. Tai ainakin näin kuvittelisin.
    Tsemppiä vielä KK:n tekemiseen! :>

    • No joo, noin se tavallaan menee. Tuntuisi hölmöltä kirjoittaa nyt pelkästään pöytälaatikkoon, kun on jo jotain julkaissut. Kun haluaa kirjoittaa lukijoille (eikä vain itselleen) ja saada lukijoilta palautetta..! Ja sitten on vielä sekin, että haluaisi ylittää itsensä ja kehittyä, ei ainakaan mennä kauheasti alaspäin. 😛

      Toisaalta voi yrittää hakea luottamusta ajatuksesta ”pystyin tähän ennenkin ja pystyn nytkin”. Tuo ajatus mielestäni toimii esim. romaanikässärin kanssa, vaikka ei olisi julkaissutkaan, mutta jos on kirjoittanut ja käynyt läpi koko sen kirjoituprosessin… Voi ajatella, että jonkinlaisella ”rutiinilla” sen voi tehdä uudelleenkin. 🙂

      Tsemppiä sinullekin! Kyllä uusia ideoita varmasti tulee!

  2. Päivi on said:

    Se että sinulla on tahtoa ja intohimoa palata työstämään noinkin vanhaa romaaninalkua, kertoo minusta siitä, että ideassa on ainesta tai se on ainakin sinulle erityisen merkityksellinen. Itselleni on tullut vanhoja (viime vuosikymmeneltä) pöytälaatikossa olevia novelleja selatessani enimmäkseen sellaiset fiilikset, että periaatteessa olisi ideoita, miten näitäkin voisi muokata/parantaa/laajentaa, mutta hommaan ei ole tarpeeksi kiinnostusta. Nuo tarinat olivat tärkeitä aikoinaan ja nautin paljon niiden kirjoittamisesta, mutta nyt on tarve kirjoittaa toisenlaisia tarinoita. Tietty tilanne voisi olla eri, jos tarinan olisi aikoinaan joutunut jättämään täysin keskeneräiseksi.

    Tosin minullakin on nyt tullut uutta ideaa vanhan pohjalta, sillä olen alkanut kirjoittaa uudelleen hahmosta, josta kirjoitin 2011-2012 reilun 10 000 sanan verran. Tosin en jatka keskeneräistä tarinaa vaan kirjoitan jatko-osan. Luulin, että tuon hahmon tarina olisi ollut siinä, mitä aiemmin kirjoitin, mutta eipä niin ollutkaan. Tiedä sitten, miksi sain uuden idean vasta nyt enkä 2-3 vuotta sitten.

    Tuo taitaa olla universaali pelko kirjoittajilla, ettei uusia ideoita enää tule. Minulla oli välillä sellaisia pelkoja jo monta vuotta sitten, jolloin olin kirjoittanutkin vasta hyvin vähän. Ja edelleen se pelko nostaa joskus päätään, vaikka olen monta kertaa saanut osoitettua sen perusteettomaksi.

  3. Toivotaan, että ideassa on tarpeeksi ainesta… Mutta kyllä, oma innostus on ehkä kaikkein tärkeintä, koska se on oikeastaan ainoa, minkä voimalla pitäisi sitten jaksaa tehdä töitä koko kirjoitusprosessin ajan.

    Sellainenkin pelko minulla on, että idea on, mutta en saa tekstiä kirjoitettua… Ehkä juuri tuo aiempien kokemusten ajatteleminen auttaa. Kun miettii, että on selvinnyt tästä aiemminkin.

    Varmaankin on niin, että osa vanhoista ideoista herää vielä uudelleen henkiin, osa saa jäädä sinne menneisyyteen. Mutta jokaisesta tekstistä on varmasti ollut hyötyä, koska ne osaltaam vievät kirjoittamista eteenpäin. 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: