Päättymätön tarina

Kirjoitan. Luen. Oleskelen.

10 vaikuttavinta: Missä junat kääntyvät

Olipa hyvä, että vuoden alussa asetin itselleni ainakin yhden blogitavoitteen: kirjoittaa postaus kymmenestä vaikuttavimmasta kirjasta. En halua tämän blogin näivettyvän ihan täysin (ajoittaisesta kiireestä huolimatta), joten tuo tavoite pakottaa kirjoittamaan sentään hiukan. Nyt ollaan loppusuoralla. Toiseksi viimeisenä, mutta ei suinkaan vähäisimpänä, listalla esittelen tärkeän ensikosketukseni suomikummaan ja suomalaisiin spefinovelleihin. Kyseessä on Pasi Ilmari Jääskeläisen novellikokoelma Missä junat kääntyvät (2000).

wpid-20141109_134533.jpg

Oman kappaleeni löysin viime kesänä Finnconista. Tämä taitaa olla aika lailla loppuunmyyty.

En muista tarkalleen, milloin tartuin tähän kokoelmaan. Se oli joskus alle 10 vuotta sitten, kun aloin tosissani kiinnostua spekulatiivisesta fiktiosta ja fantasia oli vienyt minut mennessään (ja olin opiskelija, jolla oli aikaa lukea). Olin kuullut Jääskeläisestä ja/tai tästä kokoelmasta jotain, ja etsin sen käsiini kirjastosta. Muistaakseni tämä oli tosiaan ensimmäinen kerta, kun varsinaisesti luin kotimaisia spefinovelleja. Vasta myöhemmin tuli sitten alan lehtien lukeminen ja muiden kirjailijoiden novellien lukeminen (Anne Leinonen, Tiina Raevaara, Johanna Sinisalo…). Totta kai nämä muutkin lukemani kotimaiset spefinovellikokoelmat ovat olleet minulle todella merkittäviä. Ne antoivat aloittelevalle kirjoittajalle hiukan hajua siitä, millaista spefiä Suomessa kirjoitetaan ja kuinka paljon ja laadukasta novellistiikkaa Suomesta tosiaan löytyy. Mutta ensikosketus tähän novellimaailmaan sattui olemaan Jääskeläisen kokoelma, ja se oli kyllä ihan nappivalinta.

Heti ensimmäinen pitkä novelli, kokoelman niminovelli Missä junat kääntyvät, vei minut mukanaan. Novelli muuttui loppua kohti aina vain oudommaksi, idea oli todella persoonallinen ja yllättävä. Pitkässä novellissa oli tilaa rakentaa kokonainen kiehtova mysteeri. Itse olin aiemmin kirjoittanut lähinnä romaanikäsikirjoituksia (Öhöm. Tai jotain sen suuntaisia räpellyksiä), olin ajatellut itseäni pitkien juonellisten tarinoiden kirjoittajana, enkä kokenut lyhyttä novellimittaa itselleni ominaisena. Vähitellen, luettuani juuri nämä Jääskeläisen novellit ja sitten muita, aloin itsekin kunnolla kiinnostua novellien kirjoittamisesta ja löysin itsestäni novellistin.

Kokoelma ei todellakaan huonontunut ensimmäisen novellin jälkeen. Novelli novellilta uppouduin syvemmälle outoihin tarinoihin, joissa oli usein jotain (hyvällä tavalla) häiritsevää, joka jäi mietityttämään. Jääskeläisen tekstit eivät todellakaan ole mitään helppoa, valmiiksi pureskeltua luettavaa. Välillä niitä lukiessa aivot menevät solmuun, mutta ainakin ne tarjoavat haastetta. Tarinat huokuvat kummallisuuksia ja ihmeen tuntua. Jos tahtoo tutustua suomikumman mahdollisuuksiin, Jääskeläisen tuotanto on tosiaankin hyvä paikka aloittaa.

Suomikumma-pohdiskeluni jatkuivat kesällä 2010, kun ensimmäistä kertaa vierailin Finnconissa (kyllä, siitä on vasta niin vähän aikaa…) Con oli täällä Jyväskylässä, mikä madalsi kynnystäni lähteä paikan päälle. En tuntenut ketään ja hortoilin paikan päällä jonkin aikaa, mutta silti tunsin epämääräisellä tavalla kuuluvani joukkoon… Kävin kuuntelemassa paneelin, jossa Jääskeläinen, Tiina Raevaara, J. Pekka Mäkelä ja J-P Koskinen puhuivat reaalifantasiasta. Oli kiinnostavaa kuulla kirjailijoiden näkemyksiä genreistä ja kuulla hiukan myös heidän kirjoitusprosesseistaan. Mahtavaa myös huomata, että vaikka tuolloin osa panelisteista oli minulle hyvinkin tuntemattomia, tähän päivään mennessä olen lukenut jokaiselta vähintään yhden teoksen. Näin tutkimusretkeni kotimaiseen spefiin on siis jatkunut, mutta ei suinkaan loppunut…

Jääskeläiseltä olen lukenut myös romaanit Lumikko ja yhdeksän muuta sekä Harjukaupungin salakäytävät, joista pidin kovasti. Uusin romaani, Sielut kulkevat sateessa, on vielä lukematta. Missä junat kääntyvät -kokoelman pohjalta taas on tehty uudistettu ja muokattu versio, Taivaalta pudonnut eläintarha, joka odottelee hyllyssäni. Sattumoisin olen kuitenkin lukenut tuosta uudesta teoksesta jo joitakin osia: sen esipuhe on aivan mahtava (Lukekaa!!! Ei se oikeastaan ole esipuhe vaan novelli.) ja Morfeuksen kolikot -nimistä novellia olen käyttänyt useasti opetusmateriaalina. Ehkä vielä jonain päivänä luen kyseisen kokoelman kokonaan, mutta sitä ennen pitäisi kyllä lukea uudestaan Missä junat kääntyvät, koska haluaisin tarkastella novelleihin tehtyjä muutoksia.

Tätä nykyä Jääskeläisen tekstit valloittavat jo maailmaa, eikä ole ihme, että finnish weirdistä on innostuttu maamme rajojen ulkopuolellakin.

Siinäpä se, ja nyt enää yksi kirja puuttuu top 10 -listaltani. Mikä se onkaan??? Vastaus hykerryttävän jännittävään kysymykseen selviää vielä ennen joulua…

Listalla aiemmin:

Sirkka Turkka: Tule takaisin pikku Sheba

George R. R. Martin: Tulen ja jään laulu

Rudyard Kipling: Kim

Ursula K. Le Guin: Maameren tarinat

Arundhati Roy: Joutavuuksien jumala

J. R. R. Tolkien: Taru sormusten herrasta

Victor Hugo: Kurjat

Väinö Linna: Tuntematon sotilas

 

Advertisements

Single Post Navigation

3 thoughts on “10 vaikuttavinta: Missä junat kääntyvät

  1. Luin kyseisen kokoelman tänä syksynä. Pidin erityisesti kokoelman ensimmäisestä ja viimeisestä novellista, joihin olen huomannut palanneeni ajatuksissani useampaan kertaan. Erittäin vinkeitä ideoita!

  2. Niinpä… Sopivasti vinksahtaneita juttuja nämä. 😀 Kyllä nämä novellit ovat Portti- ja Atorox-voittonsakin ansainneet.

  3. Päivitysilmoitus: 10 vaikuttavinta: Pimeyden vasen käsi | Päättymätön tarina

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: