Päättymätön tarina

Kirjoitan. Luen. Oleskelen.

Näkökulmatekniikan harjoittelua

Mustien ruusujen maa kertoo hyvin tiiviisti yhden päähenkilön seikkailuista. Olen kirjoittanut tekstin hänkertojaa käyttäen, niin että näkökulma on kuitenkin koko ajan päähenkilössä eli asiat nähdään hänen kauttaan. Kirjoitusprosessiin tämä vaikutti myös niin, että tulin kirjoittaneeksi koko homman kronologisessa järjestyksessä alusta alkaen: se tuntui luontevalta, kun seurasin tapahtumia aina tämän yhden hahmon näkökulmasta. Mutta itse asiassa tämä ei ole aiemmin ollut minulle se kaikkein omin tapa kirjoittaa. Olen pitänyt paljon myös näkökulmatekniikasta, jossa useiden hahmojen näkökulmat vuorottelevat (yleensä hän-muodossa, koska siihen vain olen tottuneempi) ja olen kirjoittanut tekstin pätkissä sieltä täältä. Nyt tekee mieli taas palata tähän tyyliin, ja olen viimeisten kuukausien aikana hyvin hitaasti kirjoittanut erästä novellia, jossa on peräti viisi eri näkökulmaa. Itseäni haastaen valitsin tähän vielä minä-muodon.

Ja että tämä voikin olla välillä vaikeaa…

Näkökulmatekniikassa olisi todella tärkeää, että jokainen näkökulmahenkilö erottuu omanlaisenaan hahmona ja että jokaisesta tulee kokonainen ja uskottava. Tämä taas vaatii enemmän taustatyötä, hahmojen kehittelyä ja kypsyttelyä kuin sellainen tarina, jossa selkeästi yksi henkilö on keskiössä. Huomaan, että olen ehkä alkanut kirjoittaa novelliani liian aikaisin, ilman että ehdin kunnolla tutustua hahmoihini. No, toivottavasti tutustun heihin matkan varrella ja voin sitten muokkausvaiheessa tuoda heidän persooniaan paremmin esiin. Nyt tuntuu, että eri näkökulmat kuulostavat liikaa samalta ja sekoittuvat. Miten tästä ongelmasta pääsisi eroon? Ehkä täytyisi vain luonnostella vielä lisää, kirjoittaa mahdollisimman paljon jokaisen hahmon äänellä, kunnes se ääni alkaisi löytyä… Mutta hankalalta ja työläältä tämä tuntuu.

Tänä vuonna ilmestyneessä Jota Viimatar etsii -novellissa minulla oli alun perin kaksi näkökulmahenkilöä. Saamani palautteen innoittaman kuitenkin muutin koko homman vain toisen henkilön näkökulmaan, mikä tapahtui yllättävän helposti ja kivuttomasti. Tuo tarina oli sittenkin tarkoitettu kerrottavaksi vain toisen näkökulmasta, ja kahden näkökulman yrittäminen oli tehnyt siitä väkinäisen tuntuisen.

Tässä uudessa projektissa haluaisin kuitenkin säilyttää eri näkökulmat. Alusta asti olen ajatellut novellin rakentuvan juuri näin. Mistä tietää, että novelliin sopii näkökulmatekniikka? Ehkä siitä, että jos eri näkökulmia karsittaisiin, niin menetettäisiin jotain olennaista?

Viime kirjoituskerroilla olen tehnyt niin, että aina ennen kirjoittamista olen lukenut läpi vain sen tietyn näkökulmahenkilön aiemmat katkelmat. Jos siis aion kirjoittaa seuraavaksi pätkän henkilön x näkökulmasta, luen ensin läpi aiemmat henkilön x pätkät, ja välttelen lukemasta muita. Näin toivon, että henkilön x ääni tarttuisi minuun ja pystyisin hyvin jatkamaan sillä. Yritän myös pitää hieman taukoa, ennen kuin siirryn taas kirjoittamaan henkilöä y. Tämä auttaa asiaa jonkin verran, mutta ei edelleenkään tee kirjoittamisesta helppoa.

Niin… 5 näkökulmaa samassa novellissa?? Myönnetään, että tämä on tosiaan aika paljon. Vähempi olisi helpompi. Mutta kun halusin nimenomaan haastaa itseni, ja tähän liittyy se, että halusin kirjoittaa henkilövetoisen tarinan, kun useimmiten juttuni ovat olleet juonivetoisia. Lisäksi näkökulmista vain kolme on itse asiassa ”normaaleja” henkilöitä, ja kaksi muuta näkökulmaa ovat, ööh, vähän toisenlaisia näkökulmia. Jokohan tämä meni tarpeeksi sekavaksi… Täytyy huomauttaa, että tästä novellista on tulossa varmaankin sellainen 40 liuskan novelli, kaiken kaikkiaan vähän laajempi teksti siis.

Joka tapauksessa huomaan, että homman paisuminen ja leviäminen liiankin laajalle on tässä myös yksi ongelma. Heti, kun näkökulmahenkilötä on enemmän, tarinakin laajenee. Kaksi tai kolme henkilöä näkee laajemmalle kuin yksi. Ja jos näkökulmia on vielä enemmän, tarina helposti kasvaa eksponentiaalisesti. Jos haluaa saada tästä varoittavan esimerkin, tarvitsee vain vilkaista George R. R. Martinin Tulen ja jään laulua. 😉

Toisaalta juuri se näkökulmatekniikassa kiehtookin, että voi nähdä laajemmalle. Maailma ja elämä yleensäkin ei toimi niin, että vain yksi henkilö näkee ja kokee kaiken. Toivon, että kaikesta tämänhetkisestä sekavuudesta huolimatta näkökulmanovellistani tulisi lopulta kiinnostava kudos: kaikki liittyy kaikkeen, ihmisten elämät linkittyvät toisiinsa, näkökulmatekniikka antaa mahdollisuuden nähdä useaan suuntaan yhtä aikaa sekä nähdä saman asian eri tavoin. Maailma ei näyttäydy mustavalkoisen selkeänä vaan monimutkaisena verkostona. Tämä on hieno ja ylevä tavoitteeni, jota en itsekään ehkä täysin ymmärrä, mutta yritänpä kuitenkin kirjoittaa sen mukaisesti.

Kaikissa kirjoittajaoppaissa toitotetaan, että tärkeintä on vain kirjoittaa. Lopputulosta voi ihmetellä sitten myöhemmin. Yritän saada lohtua tästä.

Ja jos tästä novellista lopulta tulee vain harjoituskappale, henkilökohtainen näkökulmatekniikkaharjoitukseni, niin mitä sitten? Edelleen tärkeintä on kirjoittaa, ja sitä sentään teen.

”Vakava kirjoittaja” minussa kuitenkin janoaa uusia julkaisuja ja uusia valmiita tekstejä, joita saattaa lukijoille… Ja siksi novellin päätyminen pelkäksi harjoituskappaleeksi tuntuu hyvinkin tympeältä. Aargh. No, ei kai auta kuin jatkaa, kirjoittaa loppuun, ja sitten yrittää muokata. Kunpa vain olisi enemmän aikaa kirjoittaa, ettei prosessi tuntuisi niin raivostuttavan hitaalta. Olen kirjoittanut tätä novellia elokuusta asti ja miettinyt mielessäni jo paljon sitä ennen.

* * *

Lopuksi vielä muita kuulumisia. Nimittäin tällainen paketti odotti postissa aiemmin tällä viikolla!

kevääntuojaaJee! Ja hiljattain huomasin ilokseni myös uuden arvion Karnin labyrintista Todella vaiheessa -blogissa. Kiitokset arviosta! Vaikka kirja ei tällä kertaa ollut kauheasti sytyttänytkään, niin silti on mahtavaa kuulla, että se on löytänyt vielä uusia lukijoita.

Mustien ruusujen maa ei jäänyt pelkäksi harjoituskappaleeksi. Siitä tuli todellinen. 🙂

KIITOS kaikille ihmisille, jotka olette jollain tavalla olleet mukana trilogian syntyprosessissa vuosien varrella!!

 

Advertisements

Single Post Navigation

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: