Päättymätön tarina

Kirjoitan. Luen. Oleskelen.

Mielipiteitäni kirjallisuudesta

Niin. Keskustelua ”kirjallisuutemme tilasta” käydään vähän väliä. Pohditaan viihde- ja korkeakirjallisuutta. Pohditaan arvostusta, ja välillä osa porukasta kokee, että arvostus jää vähäiseksi. Viime aikoina ihmetystä on herättänyt mm. se, että Helsingin Sanomat nimittää esikoiskirjailjoiksi sellaisiakin kirjailijoita, jotka ovat kyllä jo julkaisseet useita kirjoja lasten- ja nuortenkirjallisuuden puolella. Esim. Ansu Kivekäs ja Mila Teräs tuolta listalta ovat tällaisia. Monta lanu-kirjaa julkaistuna, mutta sitten kun tulee aikuisten romaani, se onkin ”esikoisteos”. Toinen keskustelua herättänyt juttu oli se, kun Taiteen edistämiskeskuksen kirjallisuuden taiteilija-apurahojen yhteydessä julkaistiin tällainen kommentti:

Kirjailijat julkaisevat teoksia entistä tiheämpään tahtiin. Kirjallisuustoimikunta ei halua kannustaa kirjailijoita nopean kirjoittamisen kulttuuriin, sillä se saattaa johtaa siihen, että teokset julkaistaan keskeneräisinä.

Vaikka monet lukijat suosivat sarjakirjallisuutta, kirjallisuustoimikunta haluaa suunnata tukea ennen muuta yksittäisten teosten kirjoittamiseen.

Taustalla on varmasti ajatus, että halutaan tukea mahdollisimman laadukasta, kunnolla ja ajan kanssa tehtyä, hyvää kirjallisuutta. Pyrkimys on varmasti hyvä, enkä halua haukkua ja sormella osoittaa apurahatoimikunnan jäseniä, joilla on varmasti TODELLA vaikea tehtävä apurahojen jaossa. Vain murto-osallehan apurahat riittävät, eikä se toimikunnan syy ole! Sosiaalisessa mediassa hämmennystä kuitenkin herätti se, että julkaisunopeutta kommentoidaan näin – onhan kirjailijoita, joilla on luonnostaan joko hitaampi tai nopeampi kirjoitustahti. Ja sarjakommentti taas särähti aika ikävästi lasten- ja nuortenkirjallisuutta kirjoittavien korviin, koska lanu-puolella sarjoja on paljon.

Mitä tästä kaikesta nyt pitäisi ajatella? Miksei yksinkertaisesti kaikki kirjallisuus voisi saada ansaitsemaansa arvostusta? Tarvitaanko aina tiukkoja lokeroita (lanu/aikuisten, viihde/taide)? Seuraavassa muutama aloittelevan, ö-luokkaan kuuluvan kirjailijan ja äikänopen mielipide.

Minusta KAIKKI kirjallisuus on arvokasta. Omalla tavallaan, omassa genressään, omassa tarkoituksessaan. On täysin ymmärrettävää, että Taiteen edistämiskeskus keskittyy taidekirjallisuuteen – sehän näkyy jo nimessäkin. On varmasti ihan perusteltu olettamus, että noin keskimäärin ajateltuna viihdettä julkaistaan enemmän sarjoina (jännitys, fantasia, huumori), kun taas taidetta julkaistaan enemmän yksittäisinä teoksina. Keskimäärin näin. Siinä mielessä kritiikkini kirjallisuuden arvostuksesta ei nyt tässä liity tuohon Taiken kommenttiin. Mutta ihan yleisesti ottaen minusta olisi tarpeen, että myös viihteellistä kirjallisuutta arvostettaisiin ja pidettäisiin ”oikeana” kirjallisuutena. Moni suomalainen on vaikkapa jännityskirjojen suurkuluttaja eikä juuri harhaile taidekirjojen pariin. Mutta arvokas lukuharrastus se silti on. Ja kynnys tarttua kirjakaupassa johonkin vähän taiteellisempaankin kirjaan on tällaisilla ihmisillä pienempi kuin niillä, jotka eivät ikinä lue yhtään romaania eivätkä ikinä käy kirjakaupassa.  Jos halutaan, että kirjallisuus pysyy elävänä tulevina vuosikymmeninä ja pidemmälle tulevaisuuteen, viihteelle pitää antaa arvonsa. Jos kaikki arvostus rajataan vain sille Oikealle Korkeakulttuuriselle Taiteelle, käy niin että koko kirjallisuus kuihtuu vain hyvin hyvin pienen porukan touhuksi…

…ja näin käy etenkin, jos lanu-kirjallisuutta ei arvosteta eikä tueta. Minusta on hämmästyttävää, että lasten ja nuorten kirjallisuutta ei tuoda enempää esille. Toki on omia apurahoja, palkintoja, Nuorisokirjailijoiden yhdistys – paljon positiivista!! Mutta parantamisen varaa myös. Itse äidinkielen ja kirjallisuuden opettajana hehkutan tietysti lanu-kirjallisuuden tärkeyttä. Sanotaan, että nuoret eivät lue, mutta se ei kyllä pidä paikkaansa! Minullekin tuli juuri seiskaluokka, jossa on monia todella innokkaita (etenkin fantasian ja sarjakirjojen) lukijoita. Nuoret lukevat yhä, ja toivoa kirjallisuuden suosiosta tulevaisuudessakin on yhä, mutta nuorten lukuintoa täytyy myös pitää yllä. Tarvitaan uusia laadukkaita kirjoja ja kirjasarjoja, myös kotimaisia vaihtoehtoja. Mistä muualta meille kasvaisi uusia taidekirjallisuudenkaan lukijoita?? Tarvitaan varoja kirjastoille, koulukirjastoille, kirjailijavierailuihin, tapahtumiin ym. ym.

Silti lanu-kirjat näkyvät liian harvoin lehtien arvosteluissa, korkealle arvostetuissa kirjallisuuslehdissä (ööh. Parnasso?), keskusteluissa. Etenkin keskusteluissa niiden pitäisi minusta näkyä enemmän. Esimerkiksi kirjoituksissa ”kirjallisuutemme tilasta” ei välttämättä ollenkaan mainita lasten ja nuorten kirjallisuutta. Se ohitetaan, ikään kuin sillä ei olisi väliä. Mutta JUURI sillä on väliä. Joo, osa näistä fantasiaa ja sarjakirjoja lukevista nuorista myös jää ”vain fantasian ja sarjakirjojen” lukijoiksi, mikäli tätä halutaan pitää huonona asiana. (Minun mielestäni se ei ole huono asia, koska kaikki kirjallisuus on arvokasta.) Mutta osa näistä nuorista myös lähtee tekemään kokeiluja muihin genreihin ja aikuisten kirjoihin. Kaikki uudet potentiaaliset lukijat kasvavat näissä nuorissa. Samoin kaikki uudet potentiaaliset kirjoittajat, kaikki tulevaisuuden viihteen, taiteen, kokeilevan runouden ja ihan minkä tahansa kirjoittajat. Olisiko syytä siis myös arvostaa heitä?

Tarvittaisiinko uusi nimitys sellaiselle kirjoittajalle, joka on aiemmin julkaissut nuortenkirjoja ja sitten ensimmäistä kertaa aikuisille suunnatun kirjan? Jos halutaan korostaa, että nyt on uusi kiinnostava nimi aikuisten puolella? Kyllä minä ymmärrän, että Helsingin Sanomat haluaa listata esikoiskirjailijat. Se on kiinnostavaa ja uudet nimet kiinnostavat lukijoita (minuakin), ja monesta kirjailijastakin on varmasti upeaa nähdä oma nimensä ”esikoisteosten” listalla! Lähtökohtaisesti lista on siis hyvä. Minusta vain ”esikoisteos” on hämäävä nimitys tässä, jos kirjailija on jo julkaissut vaikkapa viisi nuortenkirjaa. Minun mielestäni se on väärä nimitys. Siihenhän sisältyy piilo-olettamus, että näin ollen ne nuortenkirjailijat, jotka eivät ole julkaisseet aikuisten kirjaa, eivät myöskään ole julkaisseet ”esikoisteostaan”. Ikään kuin eivät olisi kirjailijoita ollenkaan.

Joskus unohdetaan, että monet rakastetuimmista kirjailijoistamme muistetaan juuri lastenkirjoistaan. Tove Jansson, Kirsi Kunnas, Hannele Huovi… Moni aikuinen, jo iäkäskin lukija voi muistella näiden kirjailijoiden tekstejä omasta lapsuudestaan, nostalgisesti ja lämmöllä. Mutta vanhempien ja isovanhempien nostalgia ei riitä nykylapsille. He haluavat myös omat, uudet kirjansa, joita he voivat muistella 50 vuoden päästä. Onhan pidetty huolta siitä, että meille voi syntyä myös yhä uusia lastenkirjallisuuden tähtiä? On Risto Räppääjät, Ellat, Rosvolat ja muut – ja toivottavasti myös tilaa uusille.

(Lisäksi tiedoksi sille ihmiselle, joka kerran sanoi minulle että ei lue scifiä eikä fantasiaa, koska kummallisiin avaruusolentoihin ei voi samaistua: osaammehan me samaistua muumeihinkin.)

Muuten, spekulatiivisen fiktion kannalta on kiinnostavaa, että syksyn kirjojen luokittelussa on mukana kategoria ”jännitys ja scifi”. Scifi on päässyt listalle tällä tavoin, fantasia ja kauhu eivät. Kauhun tosin voisi ajatella sisältyvän jännitykseen. Varsinaista ”kauhua” tai ”fantasiaa” ei aikuisten romaaneissa meillä juuri ole.

Ja vielä toistan sen, mitä sanoin Finnconin fantasiapaneelissa. On olemassa tämä olettamus, että ”fantasia on vain lasten ja nuorten kirjallisuutta”. Minusta se on ikävästi ajateltu sekä lanu-kirjallisuutta että fantasiaa kohtaan. Eivät ne ole ”vain”. Ne ovat Kirjallisuutta.

Sellainen purkaus. Toivottavasti tätä ei lueta katkeraksi, koska sitä en tarkoittanut. Satun vain olemaan tällainen hölmö idealisti, joka uskoo tasapuolisuuteen ja siihen että maailma voisi joskus olla reilu. 🙂

 

Advertisements

Single Post Navigation

5 thoughts on “Mielipiteitäni kirjallisuudesta

  1. En ole koskaan ymmärtänyt tuota Hesarin listausta. Jos se olisi edes nimetty joksikin aikuisten puolella debytoivien kirjailijoiden listaksi tms. mutta että esikoiskirjailijoiksi nimetään kirjailijoita, jotka ovat voineet kirjoittaa ties kuinka monta kirjaa, mutta lanua – se vain on todella typerää.

    On tuolla listalla kyllä itse asiassa yksi lanuesikoiskirja, mutta sitten siellä toisaalta on esim. Mila Teräs joka on julkaissut monta hienoa kirjaa jo aiemmin. Miksei niitä lasketa? Omituinen logiikka tässä listauksessa.

    • Niinpä, minäkin kaipaisin jotain muuta nimitystä, jotain tuollaista lyhyttä selitystä. Aikuisten kirjallisuudessa debytoivat kirjailijat tms. Ja jos olisi tilaa, ehkä kirjailijan nimenkin yhteyteen voisi lisätä ”xxx-nuortenkirjasarjastaan tunnettu sejase…” Mutta tietysti tila on tässä hyvin rajallinen.

      En tiedä, onko kukaan laittanut suoraan palautetta Hesariin. Voisiko olla vaikutusta, jos useampi kommentoisi toimitukselle suoraan?

  2. Jep, niin minä mieleni pahoitin LaNu-kirjallisuuden puolesta.

    Mutta toisaalta Hesarin kulttuuritoimitukset asenne kuvaa yleistä asennetta: LaNu-kirjallisuuden kirjoittaminen on liian helppoa, joten se ei ole oikeaa kirjallisuutta. Vaan ”kirjoittelua”. Ohokaisia. Ja viittaan ohokaisilla nyt Grafomaniassa hiljaittain käytyyn keskusteluun (kts. kommentit) : http://grafomania.wordpress.com/2014/08/11/oletko-viime-aikoina-kirjoitellut-mitaan/

    • Ohkosia. Noh, termi osui melkein 😉

    • Joo, hyvin harmillista tällainen ”Lastenkirjallisuus on kirjoittelua” -ajatus. Eiköhän jokainen kirja vaadi ihan kirjoittamista, työntekoa. Toivottavasti aikuiset kirjallisuusihmiset myös lukevat lasten ja nuorten kirjoja säännöllisesti. On myös helppo asennoitua vähättelevästi sellaiseen, mistä ei tiedä? Suomalainen nuortenkirjallisuus on minusta laadukasta. Voisin jopa heittää, että suomalaiset nuortenkirjasarjat ovat usein laadukkaampia kuin ulkomaalaiset. Englanninkielisessä maailmassa sarjakirjallisuudella ehkä oikeasti rahastetaankin, ja siksi syntyy loppumattomia sarjoja, mutta ajattelisin, että Suomessa on panostettu laatuun eikä määrään…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: