Päättymätön tarina

Kirjoitan. Luen. Oleskelen.

Vettä ja keltaisia koivunlehtiä

Alkoi sataa

juoksin hylätyn aseman luokse suojaan

satoi vettä ja keltaisia koivunlehtiä

joita koiranpentu jahtasi

minä ja koiravanhus seisoimme katoksen alla

katsoin tyhjiä raiteita

kuuntelin sadetta

se kuulosti rauhoittavalta, jotenkin

erilaiselta

sitten, äkkiä:

salama

ja juna meni ohi

kukaan ei huomannut minua ja hekin olivat poissa ennen kuin ehdin kunnolla katsoa

hetki oli mennyt

jatkoin matkaa

arvelin että tämä kestäisi kauan

tämä oli ensimmäinen

Syksyn Sade.

Advertisements

Single Post Navigation

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: