Päättymätön tarina

Kirjoitan. Luen. Oleskelen.

Veden äärellä

Mies lähti loppuviikoksi veneilemään. Minä jäin hoitamaan koiria, pesemään ikkunoita ja tekemään raivokasta editointia romaanikässärin parissa. Hmmm. Mutta en valita. Minunkin viikossani on paljon positiivista. Kuten se, että sain juuri käsiini Alienistin, jossa on minulta novelli.

wpid-20140717_183422.jpg

Olen ollut niin onnekas, että parina viime kesänä olen päässyt hiukan veneilemään Päijänteellä. Vaikka olen reissannut ulkomaillakin, ja tämä kotoinen Keski-Suomi tuntuu välillä varsin arkiselta ja loppuun kalutulta, niin täytyy sanoa, että veneily on tarjonnut minulle tosi paljon uusia kokemuksia. Suomi on täynnä järviä, mutta kun kulkee autolla teitä pitkin tai junalla raiteita pitkin, järvet jäävät aina jonnekin taustalle. Kun on päässyt liikkumaan veneellä, maisema näyttääkin aivan uudenlaiselta järveltä katsottuna: melkein kuin olisi jossain uudessa maassa..!

Pikku Milo tutustumassa veteen keväällä, kylmää vettä oli vielä. Nyt Milo on teinikoira ja hyvinkin innokas uimari.

Pikku Milo tutustumassa veteen keväällä, kylmää vettä oli vielä. Nyt Milo on teinikoira ja hyvinkin innokas uimari.

Viime kesän jälkeen minulle iskikin sitten innostus kirjoittaa jotain näistä uusista kokemuksistani. Minähän olen kirjoittanut lähinnä kuvitteelliseen maailmaan sijoittuvaa fantasiaa, joten välillä on tosi tosi virkistävää kirjoittaa jotain tähän maailmaan sijoittuvaa. Jotain sellaista, missä voin hyödyntää arkikokemuksiani. Veneilytarinaani nappasin mm. ihan oikean olemassaolevan tapahtumapaikan, Vuorissalon rannan Päijänteeltä.

Oravivuori1

Näkymä Oravivuoren rannalta Päijänteelle (tammikuussa!)

Olen käynyt Vuorissalossa kaksi kertaa. Siellä on sauna, jonka seinissä on oikeasti paljon pihkaa ja yksi todella iso pihkainen oksanreikä, joka näyttää itkevältä silmältä. Sen halusin novelliini ehdottomasti. Katsoin järvikartasta, miten syviä paikkoja Vuorissalon lähettyvillä on. Oli hauskaa tehdä (pienimuotoisesti) ihan oikeaa taustatutkimusta. Ja toisella kertaa Vuorissalossa käydessäni näin vähän matkan päässä rannasta veneen, joka jostain syystä kierteli ja kaarteli paikallaan… Ja siitäpä kehittyi sitten idea Päijänteellä kiertelevästä kummitusveneestä.

Oravivuori2

Talvinen järvi Oravivuorelta katsottuna.

Joskus nuorempana pidin mökkeilyä ym. järven rannassa norkoilua tylsänä lomailuna: liikaa paikallaan oloa! Nykyään olen melkeinpä täysin eri mieltä. Siihen on syynsä, miksi mökkeily ja veneily ovat meillä niin suosittuja. Suomessa on oikeasti upeita maisemia ja paikkoja, joiden rinnalla moni etelän lomakohde kalpenee. Veden äärellä on hyvä rentoutua, rauhoittua ja ihmetellä luontoa. Jo vesielementti itsessään vetoaa ihmiseen. Rauhasta ja hiljaisuudesta voi syntyä myös kirjoitusideoita.

 

Mainokset

Single Post Navigation

4 thoughts on “Veden äärellä

  1. Ohos, sehän tuli vauhdilla julkaisuun. Onnea! 🙂

    Ja nyt kaikki kynnelle kykenevät lukemaan tämä novelli, se on HYVÄ! (Jos sallit kehun.)

    • Oi, kiitos. 🙂 Ja kiitos myös tuunaamisesta ja tiukoista kysymyksistä, ne tulivat tarpeeseen..!

      Hehe, joo tämä osui yllättävän hyvään saumaan. Alienistista kyseltiin lyhyehköä novellia, mielellään vielä teemana Keski-Suomi ja fantasia. No pakkohan siihen sitten oli tarttua, ja tein sellaisen editointi-spurtin. 😀 Tuli muutoksiakin, mm. muutin koko jutun vain toisen henkilön näkökulmaan. (Voin lähettää tämän sähköpostilla, jos kiinnostaa nähdä.)

  2. Määvaan on said:

    Oi kun mukavaa! Mites Mustien ruusujen maa 3 edistyy?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: