Päättymätön tarina

Kirjoitan. Luen. Oleskelen.

Klassikkokesä

Kun kerran ulkona tulee räntää ja lunta ja tuulee niin, että ulkoilmaan viitsii olla kosketuksissa juuri sen verran, että päästän koirat ovenraosta sisään ja ulos, niin olen suunnitellut tehokasta sisälläoloa ja lukemista tuleville viikoille. Ajattelin heittää itse itselleni pienen haasteen (johon saa halutessaan tarttua joku muukin, jos mieli tekee). Ikuinen ärsytyksen aihe on se, kun on jäänyt NIIN monta klassikkoa lukematta. Ei auta sekään, että olen opiskellut kirjallisuutta. Toki siellä tuli luettua tietyt läjät klassikoita, mutta ei niissäkään opinnoissa silti ehtinyt lukea kuin ne jotkut kirjat, mitkä tuli pitkästä listasta valittua. Ja koska opiskelin yleistä kirjallisuutta, kotimaiset klassikot jäivät opiskeluissa hyvinkin vähälle. Ja scifin ja fantasian klassikot ovat asia erikseen…

Siispä. Pieni henkilökohtainen haasteeni on se, että tänä kesänä luen mahdollisimman monta lukematta jäänyttä klassikkoa. En vielä tiedä tarkalleen mitä teoksia, mutta omasta hyllystäkin näitä löytyy, ja lisäksi kirjastoa aion ahkerasti hyödyntää. Katsotaan, mihin asti pääsen, etenkin kun ”kesä” nyt on jo jonkin verran edennytkin (ajallisesti siis. Vain ajallisesti.) Lupaan myös blogata lukemistani kirjoista ainakin lyhyesti. Varsinaisesti kun minulla ei riitä energia ja aivotoiminta kirja-arvostelujen kirjoittamiseen blogiin (riittää se kun saa aina muutamia ajatuksia heitettyä Goodreadsiin). Nyt on luvassa sitten hiukan enemmän sellaista kirjabloggaustakin. No, vähintään kerran kesän päätteeksi…

Ja tästä sitten aloitetaan. Pari scifin klassikkoa, joiden nimeen syystä tai toisesta liittyy numero. Kurt Vonnegutin Teurastamo 5 ja Ray Bradburyn Fahrenheit 451. Nimiä ja teoksia, jotka ovat tulleet tutuiksi monista erilaisista klassikkoteosten listauksista jne. Bradburylta olen aiemmin lukenut novellikokoelman, Vonnegutilta en mitään. Molemmat kirjaset ovat onneksi suhteellisen ohuita, joten toivoisin, että lukeminen ei ainakaan heti tyssäisi näihin. Katsotaan.

wpid-20140617_183922.jpg

Niin ja täytyy vielä sanoa, että Fahrenheit 451:n takakansi on ainakin lupaava. Tässä vuonna 1953 ilmestyneessä romaanissa on mitä ilmeisemmin ennustettu tulevaa aika osuvasti:

Maailman on vallannut mieletön, suloinen hulluus: sen sijaan että ihminen rentoutuisi kotonaan vaikkapa hyvä kirja kädessä, hän menee olohuoneeseensa, jonka seinissä on televisioruutuja. Näiden kautta voi seurustella muiden kanssa kuin näköradiossa. Tiedotustekniikka on syrjäyttänyt kirjat.

Mutta, hyvät kirja- ja kirjoittamisblogitoverini: taistelkaamme tätä kehitystä vastaan. Näyttäkäämme, ettei kirjoja ole vielä syrjäytetty eikä syrjäytetä. Lukekaamme tänä kesänä ahkerasti klassikkoja, jotka voivat olla yhä yllättävän ajankohtaisia..!

Mainokset

Single Post Navigation

6 thoughts on “Klassikkokesä

  1. Fahrenheit on kyllä kiehtova tulevaisuuden kuva! Luin kirjan kymmenisen vuotta sitten, mutta nyt kun oikein pysähtyy ajattelemaan, on sen tunnelma hyvin lähellä nykyhetkeä (kirjojen polttamista lukuunottamatta). Ihmiset eivät enää edes katso elokuvia olohuoneessaan, vaan samalla puuhastellaan kännykällä tai padilla somessa tai netissä.

    Vonneguitia en olekaan lukenut. Pitää jossain vaiheessa tutustua! 🙂

    • Olen nyt melkein saanut Fahrenheitin luettua, ja tosiaan! Yllättävän ajankohtaista juttua. Paljon huomioita siitä, miten ihmiset ovat pinnallisia eikä kukaan oikeasti keskustele mistään, vain viihde on sallittua eikä mikään mikä vaatisi haastavampaa ajattelua… Kirjan tyyli on myös kiinnostava, jotenkin outo ja vertauskuvallinen. Tyylissä on kyllä yhteyksiä noihin Bradburyn novelleihin, joita olen lukenut. Saa nähdä, tarjoaako kirjan lopetus vielä jotain uutta ja ihmeellistä. 🙂

  2. Hitsi, pitää kyllä lukea joskus tuo Fahrenheit 451. Ja Vonnegutistakin olen kuullut jo pitkään. Ehkä minunkin pitäisi pitää klassikkokesä, sillä nimenomaan noita scifi- ja fantasiaklassikoita on paljon lukematta (ennen kaikkea scifiklassikoita, mutta kyllä fantasiankin puolelta puuttuu esim. Maameren tarinat). Tosin olen ajatellut pitää myös omien kirjojen kesää ja ”lue vihdoin ne kaikki kirjaston kirjat ja palauta ne äläkä lainaa heti kymmentä uutta tilalle palautettuasi viisi”-kesää. Ja on paljon tuoreempia kirjoja joihin myös voisi tutustua ja sitten pitää edelleen tehdä taustatutkimusta romaaniin ja… Ehkä tarvitsen lukuapurahan jolla voin jäädä pois töistä ja vain lukea. 😛

    • Lukuapuraha, loistava idea. 😀 Ja tutulta kuulostaa… Minulla myös on etenkin scifiä paljon lukematta, en oikein edes tiedä mistä aloittaisi. Ja tuo taustatutkimus on paha. Voisin käyttää vaikka puoli vuotta pelkästään lukien taustajuttuja seuraavaa romaaniprojektia varten. Mutta kun sitä aikaa ei ole, niin oikeestaan välttelen koko taustatutkimusta…

  3. Päivitysilmoitus: Lämpöä, lämpöä | Päättymätön tarina

  4. Päivitysilmoitus: Finncon-ostokset | Päättymätön tarina

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: