Päättymätön tarina

Kirjoitan. Luen. Oleskelen.

Lamaannus/positiivisuus

Hups, blogikin on taas meinannut jäädä päivittämättä. En tiedä, mihin ihmeeseen päivät katoavat tällä hetkellä. Ehkä kesähelle houkuttelee liikaa vain loikoilemaan pihalla kirjan kanssa ja katselemaan koiranpennun tohinaa ylipitkäksi kasvaneessa nurmikossa. Olin asettanut uuden novellin kirjoittamisen deadlineksi toukokuun lopun, ja sitten se siirtyi viikolla, ja nyt taas viikolla… Huoh blääh.

Kuitenkin, Facebookin puolella on kovasti kierrätetty tätä positiivisuushaastetta viime aikoina. Aurinkoisen sunnuntain kunniaksi ja blogihiljaisuuden välttämiseksi aion nyt luetella ainakin muutaman positiivisen asian viime päivistä.

1. On lämmintä! Minä oikeasti nautin näistä harvoista tällaisista päivistä Suomessa. Harmi vain, että koirat ottavat kuumuudesta itseensä sen verran, ettei ainakaan keskellä päivää voi oikein niiden kanssa lenkkeillä.

2. Olen saanut palautetta Mustien ruusujen maa 3:n kässäristä. Ja se on ollut varsin rohkaisevaa. Vaikka olen alkanut jo kummallisesti irtautua koko sarjasta (ja sen takia edessä oleva viimeistelyvaihe ahdistaa melkoisesti ja välttelen kaikkien tähän liittyvien tiedostojen avaamista), niin toki nämä palautteet lämmittävät. Alan pikkuhiljaa tajuta, että ehkä tosiaan olen kasvanut kirjoittajana tämän sarjan mukana. Kuinka suuri muutos onkaan tapahtunut ykkösosan ja kolmannen välissä, ainakin omasta mielestäni… Mutta myös tähänastiset palautteet tukevat tätä käsitystä. Iso kiitos ja kumarrus kullanarvoisille esilukijoille.

3. Kävin eilen heppailemassa piiiitkästä aikaa, kun avustin hiukan kaveria kouluratsastuskisoissa. Oli hauska tuntea taas vähän hevosen hajua nenässä ja katsella hienosti liikkuvia kouluhevosia. Siitä ehkä heräsi pieni kateuskin ja ihan pienenpieni himo päästä itsekin ratsastamaan. Ja tuli ikävä vanhaa hevostani, sitä ainoaa jolla edes osasin ratsastaa, ja meidän parhaita hetkiä yhdessä… Ei ei, jos jatkan tästä niin tämä menee helposti sinne negatiivisuuden puolelle.

4. Työasiat ovat edenneet. Olen saanut erään sivutoimisen opettajan paikan, ja huomenna minulla on työhaastattelu toiseen paikkaan. Pitkähkö työttömyys näyttäisi siis olevan loppumassa, ainakin jossain määrin! Tänä keväänä on ollut yllättävän paljon paikkoja auki, ja yhdessä toisessakin paikassa pääsin sentään haastatteluun asti, vaikken paikkaa saanutkaan… Toivoa ei siis ole menetetty opettajan urankaan suhteen.

Eiköhän tässä sitä positiivisuutta ole. Nyt kun vain saisi tänäänkin itseään niskasta kiinni ja tekisi edes JOTAIN hyödyllistä, edes jotain pientä…

Advertisements

Single Post Navigation

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: