Päättymätön tarina

Kirjoitan. Luen. Oleskelen.

Kirjailijatalon Yö

Eli mitä kaikkea eilen sitten tapahtuikaan?

Kirjailijatalon ohjelma alkoi klo 15.00 Yövieraat-historiikin julkaisulla. Teatteriryhmän värikkäistä vaiheista kirjoittanut Juha Mäkinen haastatteli seurueen vanhoja jäseniä. Monenlaisia sattumuksia oli matkan varrelle mahtunut... Vinkki: ei kannata mennä salakalastamaan järvelle, jos poliisien virkistysmökki sijaitsee vastapäätä.

Kirjailijatalon ohjelma alkoi klo 15.00 Yövieraat-historiikin julkaisulla. Teatteriryhmän värikkäistä vaiheista kirjoittanut Juha Mäkinen haastatteli seurueen vanhoja jäseniä. Monenlaisia sattumuksia oli matkan varrelle mahtunut… Vinkki: ei kannata mennä salakalastamaan järvelle, jos poliisien virkistysmökki sijaitsee vastapäätä.

AP Kivinen toimi illan aikana mm. Tarinaniskennän SM-karsinnan juontajana ja tuomarina, esiintyvänä lauluntekijänä, äänimiehenä ja yleisenä järjestäjänä.

AP Kivinen toimi illan aikana mm. Tarinaniskennän SM-karsinnan juontajana ja tuomarina, esiintyvänä lauluntekijänä, äänimiehenä ja yleisenä järjestäjänä.

Minäkin päädyin tuomaroimaan Tarinaniskentää. Oli mukava huomata, että tällainen perinteinen tarinankerronta on vielä voimissaan. Voisiko kenties nuorempikin ikäpolvi tästä innostua? Neljästä erilaisesta ja erittäin mieleenpainuvasta esityksestä oli vaikea valita vain yksi jatkoon. Tuomarointi aiheutti siis paineita. Huomaa tuomaritoveri Osmo Kankaan paidan teksti, joka kuvastaa sopivasti alkuiltapäivän jännitystä.

Minäkin päädyin tuomaroimaan Tarinaniskentää. Oli mukava huomata, että tällainen perinteinen tarinankerronta on vielä voimissaan. Voisiko kenties nuorempikin ikäpolvi tästä innostua? Neljästä erilaisesta ja erittäin mieleenpainuvasta esityksestä oli vaikea valita vain yksi jatkoon. Tuomarointi aiheutti siis paineita. Huomaa tuomaritoveri Osmo Kankaan paidan teksti, joka kuvastaa sopivasti alkuiltapäivän jännitystä. (Kuva: Marko Niemi)

Seuraavaksi olikin sitten vuorossa Laulun tekijä -klubi. Siinä missä ulkoa kuului esiintymislavojen jyske ja jumputus, meillä oli hiukan erilainen, intiimimpi tunnelma. (Ja välillä harmillisen huono ilmanvaihto; ovia ja ikkunoita koitettiin pitää mahdollisimman paljon auki, mutta koko ajan ei voinut, juuri ulkoa tulevien äänien vuoksi. Mutta joo, asiaan: erityisesti Laura Vähä-Ruona teki minuun vaikutuksen ihanan pirteillä lauluillaan ja välittömällä esityksellään.

Seuraavaksi olikin sitten vuorossa Laulun tekijä -klubi. Siinä missä ulkoa kuului esiintymislavojen jyske ja jumputus, meillä oli hiukan erilainen, intiimimpi tunnelma. (Ja välillä harmillisen huono ilmanvaihto; ovia ja ikkunoita koitettiin pitää mahdollisimman paljon auki, mutta koko ajan ei voinut, juuri ulkoa tulevien äänien vuoksi.) Mutta joo, asiaan: erityisesti Laura Vähä-Ruona teki minuun vaikutuksen ihanan pirteillä lauluillaan ja välittömällä esityksellään.

Enkä ollut ainoa yleisössä, joka viihtyi.

Enkä ollut ainoa yleisössä, joka viihtyi.

Myös Johanna Tuomiston ja Keijo Koskenharjun esitys oli kiinnostava. Dystopiatunnelmaa oli kappaleessa, jossa laulettiin siitä, kuinka ilmastonmuutoksen myötä meistä kaikista tulee pakolaisia...

Myös Johanna Tuomiston ja Keijo Koskenharjun esitys oli kiinnostava. Dystopiatunnelmaa oli kappaleessa, jossa laulettiin siitä, kuinka ilmastonmuutoksen myötä meistä kaikista tulee pakolaisia… Huomasin uppoutuvani musiikkiin. Yläkaupungin Yö on tapahtuma, jossa on kaikenlaista taidetta, ja on kiva että Kirjailijatalonkin ohjelmassa oli muutakin kuin tiukasti kirjallisuutta.

Eeva-Maija Vehviläinen ja Sanna Natunen loivat esityksellään käsinkosketeltavan tunnelman. Wow.

Eeva-Maija Vehviläinen ja Sanna Natunen loivat esityksellään käsinkosketeltavan tunnelman. Wow.

AP Kivinen ja Sami Mäkinen lopettivat show'n hiukan vauhdikkaammissa tunnelmissa.

AP Kivinen ja Sami Mäkinen lopettivat show’n hiukan vauhdikkaammissa tunnelmissa.

Sillä välin ulkona. Olisihan tämän päivän tietty voinut auringossakin viettää. No, kävin sentään syömässä kesän ekan jäätelön.

Sillä välin ulkona. Olisihan tämän päivän tietty voinut auringossakin viettää. No, kävin sentään syömässä kesän ekan jäätelön.

Myöhemmin illalla vuorossa oli Nokturno-klubi: yhdistelmä vähän kaikenlaista runoa, proosaa ja muuta. Esiintymässä oli pari julkkistakin, mm. sekä poliitikkona että kirjalijana tunnettu Rosa Meriläinen.

Myöhemmin illalla vuorossa oli Nokturno-klubi: yhdistelmä vähän kaikenlaista runoa, proosaa ja muuta. Esiintymässä oli pari julkkistakin, mm. sekä poliitikkona että kirjalijana tunnettu Rosa Meriläinen.

Dirk Huelstrunkin ja Milla Koistisen esitystä on vaikea kuvailla sanoin tai pelkällä valokuvalla, video olisi pitänyt ottaa. Äänirunoutta, tanssia, joka tapauksessa hyvin kiehtovan kuuloista ja näköistä. Harmi kyllä tässä vaiheessa iltaa alkoi olla sen verran hässäkkää, etten ehtinyt kunnolla seurata koko esitystä.

Dirk Huelstrunkin ja Milla Koistisen esitystä on vaikea kuvailla sanoin tai pelkällä valokuvalla, video olisi pitänyt ottaa. Äänirunoutta, tanssia, joka tapauksessa hyvin kiehtovan kuuloista ja näköistä. Harmi kyllä tässä vaiheessa iltaa alkoi olla sen verran hässäkkää, etten ehtinyt kunnolla seurata koko esitystä. Yritin mm. opastaa ihmisiä Kirjailijatalon saunaan, missä taas oli meneillään teatteriesitys, jossa Kekkonen ja Mannerheim saunoivat yhdessä. En kehdannut käydä saunassa kuvaamassa…

Kuvat loppuivatkin siihen, mutta ilta ei. Ihan viimeisenä, keskiyöllä, oli vuorossa oma ohjelmani eli kauhunovellien luentaa yhdessä Juri Joensuun ja Kirsti Beckerin kanssa. Yön hämärtyessä aloin epäillä, ettei kukaan kenties saapuisi kauhunovelleihin, ehkä kaikki olivat jo siirtyneet kotiin tai baariin, mihin kukakin… Mutta kuinka väärässä olinkin! Talohan tuli täyteen, porukkaa oli ennätysmäärä!! Kauhutarinoiden lukeminen ei siis ollutkaan mikään pöllömpi idea, ja kenties tällaista tekstien ääneen lukemista voisi jatkossa järjestää lisääkin. Myös oma esiintymiseni meni ihan hyvin, ja olin taas etukäteen hermoillut asiaa ihan turhaan. Ehkä omaa esiintymistä helpotti se, että koko päivän oli nähnyt miten ihmiset rohkeasti heittäytyivät esiintymään, olipa kyse sitten henkilökohtaisen tarinan kertomisesta tarinaniskennässä, intiimistä musiikista tyylillä ”mies ja kitara” tai jostain muusta. Kyllä tuo rohkeutta vaatii… Ihan jokaiselta.

Kun kaikki oli onnellisesti ohi, minun iltani jatkui edelleen jännittävissä merkeissä… Ajelin nimittäin kotiin sitten vielä kahdelta yöllä, tietenkin väsyneenä ja ajatukset päivän tapahtumissa ja just sillä fiiliksellä, että voi kun olisi jo kotona… Ja sitten: hirvi ja kaksi vasaa tiellä. ONNEKSI oli hyvä keli, hyvä näkyvyys, ja olin sittenkin sen verran hereillä ja tilanteesta selvittiin. Mieli entistä järkkyneempänä ja väsyneempänä ajoin kotiin ja huokaisin helpotuksesta… Siinä Yläkaupungin Yö minun osaltani.

 

 

Advertisements

Single Post Navigation

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: