Päättymätön tarina

Kirjoitan. Luen. Oleskelen.

Liikkeelle

Viime aikoina olen yrittänyt suunnitella ja kirjoittaa muutamaakin novellia… Suhteellisen huonolla menestyksellä. Kirjoitin lopun yhteen keskeneräiseen novelliin – mutta en ole tyytyväinen loppuun, tuntuu että se lössähti. Aloitin yhtä uutta novellia, mutta siihenkään en oikein ole tyytyväinen. Jätin hautumaan. Hohhoijaa.

En tiedä, mikä tässä tökkii. Ehkä liian suuret paineet ja odotukset (joita ihan vain itse itselleni asetan). Haluaisin kirjoittaa jotakin parempaa ja hienompaa. Masentava ajatus, kun tuntuu, että on kirjoittanut parhaan novellinsa muutama vuosi sitten? Miksen onnistu nyt? Suunnitelmia on. Visioita siitä, millaisen tarinan haluaisin kirjoittaa. Mutta kirjoittaminen ei ole mekaanista, eikä lopputulos koskaan vastaa alkuperäistä visiota. Yrittää kirjoittaa jostain, mutta lopulta päätyykin kirjoittamaan jostain muusta. Ehkä mietin asioita liian tietoisesti, kun pitäisi vain heittäytyä kirjoittamisen leikkiin?

No, nyt ihan parin päivän sisällä yksi uusi novelli on nytkähtänyt liikkeelle. Pääsin lopultakin alkuun jahkailun ja ainaisen suunnittelun jälkeen. Ensimmäisen kirjoituspäivän jälkeen tunnelma oli vähän njääh, mutta tänään jo parempi. Ehkä tästä tulee vielä jotain hyvää. Uutta ja erilaista, ei aiempien novellieni toistoa.

Kun jumittaa, yritän olla armollinen itselleni. Liuska uutta tekstiä päivässä on ihan hyvä, tai vaikka puoli liuskaa. Kaikki tämä vie eteenpäin. Kun on päässyt yli aloituksesta, teksti kyllä kehittyy tästä vähitellen. Tänään jätin tekstin ns. helppoon kohtaan, jotta huomenna olisi vaivatonta jatkaa.

Ja sitten kun en kirjoita, yritän olla potematta huonoa omatuntoa siitä, että en kirjoita. Tekee älyttömän hyvää lähteä itsekin liikkeelle, kävelemään tuuliseen kevätpäivään (joka tuntuu enemmän syksyltä), jonnekin pois kirjoituskammiosta. Tuulettaa ajatuksia.

Ja liikkeelle on lähtenyt työnhakukin. Toivon kovasti, että saisin ensi syksyksi opettajan hommia. Sitten arki olisi taas erilaista. Vaihtelu ja uudet haasteetkin pitävät ihmisen liikkeessä ja estävät jumitusta. Kirjoittaja on kulkija, joka vaeltaa aina uuteen tarinaan. Mieluummin eteenpäin kuin taaksepäin. Jos on täysin paikallaan eikä mikään liiku, voiko luoda mitään?

Nämä syvällliset pohdinnat mielessäni taidan lähteä siivoilemaan pihaa. Kesäkuntoon, vaikka pipohan tuonne lähtiessä täytyy varmaan laittaa. Hrrr.

Advertisements

Single Post Navigation

7 thoughts on “Liikkeelle

  1. Minulla alkaa kirjoittaminen tökkiä juurikin tuosta, että asetan itselleni liian korkeat tavoitteet. Kun päätän kirjoittaa ”paskaa” niin heti sujuu paremmin. Ja ensimmäiset versiothan ovat aina huonoja 😀 Tsemppiä kirjoittamiseen, työnhakuun ja arkeen!

    • Kiitos! Joskus mietin, oliko kirjoittaminen sittenkin helpompaa silloin kun ei vielä ollut julkaissut yhtään mitään: kun ei asettanut itselleen rimaa NIIN korkealle, kun vasta haaveili julkaisusta… Voi olla että aika kultaa muistot nopeasti eikä se silloin yhtään sen helpompaa ollutkaan. Ja sitä paitsi, eipä menneiden haikailu tässäkään asiassa auta. Eteenpäin vain. 🙂

      • Varmaan kyllä ja ei, koska silloin (minulle nyt) ei tarvinnut kirjoittaa mitään lähelläkään julkaisukelpoista, mutta jos on jo julkaissut sarjan… Eikö se ole perusolettamus? Jossain syvällä mielen sisällä

        .

      • Mutta toisaalta, jos vielä ei ole julkaissut (mutta haluaisi), niin varmaan silloinkin yrittää tehdä mahdollisimman hyvää tekstiä ja miettii miten julkaisukynnyksen ylittäisi.. Eli sama perusongelma: haluaisi tekstin onnistuvan, mutta kirjoittaminen ei koskaan ole helppoa. 😀

      • Haha, totta 😀

  2. Kannattaa tosiaan liikkua. Minä huomaan, että paremmin sitä tekstiä tulee, kun sitä ei mieti ja kun käy hakemassa inspiraatiota töistä/kävelyiltä/mistä tahansa. Tsemppiä kaikkeen!

    • Jep, turha on tosiaan koneen ääressä istuskella, jos tekstiä ei tule – se menee sitten liialliseksi netissä norkoiluksi. Ja nyt kun on kokeillut kirjoittamista sekä kokoaikaisen työn ohessa että täyspäiväisesti kirjoittaen, niin täytyy myöntää että molemmissa on puolensa… Täysipäiväinen kirjoittaminen ei välttämättä tosiaankaan ole ratkaisu kaikkiin ongelmiin, koska eipä sitä tekstiä tosiaan synnykään jatkuvalla syötöllä, vaikka kuinka olisi aikaa! Kiitos tsempistä. 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: