Päättymätön tarina

Kirjoitan. Luen. Oleskelen.

Irti päästämistä

Siitä on nyt muutama viikko, kun niin sanotusti laitoin Mustien ruusujen maa 3:n kässärin maailmalle – pois omista käsistäni siis. Tässä lyhyessä ajassa fiilikset ovat jo ehtineet heitellä laidasta laitaan. Kummallisinta on irti päästämisen tunne. Se, että alan jo suoranaisesti unohtaa, mitä tuli kirjoitettua.

Fiilis on uusi, koska samaa ei ole ollut aiempien kässäreiden kanssa. Kun ykkösosan kustannussopimusta laadittiin ja kässäriä viimeisteltiin, oli koko sarjan jatko vielä edessäpäin ja oli paaaaaljon tekemistä ja kirjoittamista. Kun kakkososa alkoi valmistua, jatkoin samoilla vauhdeilla kolmososaan. En missään vaiheessa irtautunut Dinjan tarinasta pidemmäksi ajaksi. Ennen kuin vasta nyt. Ja nyt kun se hetki on tullut, irtautuminen on hämmentävän helppoa… Ja toisaalta hiukkasen ahdistavaa.

Helppoa siksi, että tarina alkaa ihan oikeasti valmistua. Kokonainen trilogia. Kuinka ylpeä olenkaan itsestäni, että olen jotenkin selvinnyt tähän asti. Trilogian kirjoittaminen on ollut sellainen urakka, että huhhuh… Oli hetkiä, jolloin pelkäsin, että en pysty saattamaan loppuun sitä minkä olin aloittanut. Eikä tietysti kaikki ole valmista vieläkään, ei todellakaan. Pieni hengähdystauko vain ennen kässärin editointia. Ei pidä nuolaista ennen kuin tipahtaa. Mutta hiukan helpotuksen tunnetta sallin silti itselleni. Sain vedettyä homman jotenkin läpi, sain kolmannenkin osan kirjoitettua, kerrottua tarinan loppuun. Nyt on ollut ihanaa, kun EI ole enää tarvinnut suunnitella tarinan jatkoa. On lupa tarttua johonkin uuteen, kaivella esiin sellaisia juttuja, jotka ovat odottaneet vuoroaan, antaa tilaa ihan vain vapaille ajatuksille ja ideoille… Mahtavaa.

Mutta toisaalta ahdistus, kyllä sekin on olemassa. Inhottava tyhjyys, kun olisi taas aikaa kirjoittaa (aloitin juuri lyhyen apurahakauden), mutta nyt ei sitten olekaan enää romaania kesken. On kyllä suunnitelmia, keskeneräisiä tekstejä ja eri vaiheissa olevia juttuja, mutta vielä en ole pystynyt uppoutumaan mihinkään projektiin täysillä. Mustien ruusujen maan kirjoittaminen on parhaimmillaan ollut hyvin säännöllistä, rutiininomaistakin: olen kirjoittanut tietyn määrän päivässä tai viikossa, homma on edennyt hitaasti mutta varmasti, aina eteenpäin, selkeästi. Olen herännyt aamulla ja jatkanut kirjoittamista siitä mihin edellisenä päivänä jäin. Nyt tuollainen selkeys on poissa. On pari novellia siellä täällä, on keskeneräinen novellikokoelma, on viimeistelyvaiheessa oleva artikkeli, on sitä ja tätä ja tuota… Ja juuri näiden projektien takia olen halunnutkin päästää irti Mustien ruusujen maasta, olen suoranaisesti odottanut että Mustien ruusujen maa loppuisi ja pääsisin näiden uusien juttujen kimppuun! Nyt kun se hetki on tässä… On intoa ja on vapaus, mutta on ahdistustakin.

Ehkä tältä monista kirjailijoista tuntuu ensimmäisen kirjan julkaisun jälkeen. Minusta alkaa yhä enemmän ja enemmän tuntua siltä, että ensimmäisen kirjaSARJAN valmistuminen on sama kuin ensimmäisen yksittäisen kirjan valmistuminen. Kun kirjoittaa sarjaa, niin kyllä se osittain tuntuu siltä kuin kirjoittaisi ns. samaa kirjaa koko ajan.

Joten tässä sitä nyt ollaan. Uudessa tilanteessa.

No. Helpotusta minulle tosiaan suo se, että en ole aloittamassa uutta projektia nollasta; on useampikin, jotka ovat jo jossain vaiheessa, odottamassa jatkoa. Ja helpotusta suo apuraha, se että tulee pientä lisäpainetta kirjoittamiseen ja on tunne, että joku on ainakin vakuuttunut työsuunnitelmastani, joku on uskonut tähän sen verran että on apurahan myöntänyt. Homma jatkuu, homma jatkuu. Tekisi mieli kirjoittaa jo, kirjoittaa vaikka mitä – mutta jokin omassa mielessä vastustaa, kai toinen puoli minusta on liian kärsimätön mutta toinen puoli tajuaa että välillä on pidettävä taukoa, annettava asioiden tulla omaa tahtiaan.

 

 

Advertisements

Single Post Navigation

8 thoughts on “Irti päästämistä

  1. Minulle tulee aina tuollainen tyhjä fiilis, kun se, mitä on pitkään tehnyt, loppuu. Oli se sitten koulukiireet tai kässäri. Minulle loppui kouluhommat ja nyt on omituista, ku nei aamulla heti herättyä tarvitse tehdä mitään. Toisaalta, aloin lukea nanowrimoani, Saaren jatko-osaa ja pian ehkä korjailemaan, mutta katsotaan. Tällainen vapaus on omituista 😀

    • Katri on said:

      Niinpä, tämä on omituista, enkä osaa päättää onko tämä vapaus hyvä vai huono asia. Ehkä en vielä edes kunnolla tajuakaan, että tuo kässärin kirjoittaminen on ”ohi” (tietysti vielä paljon hommaa edessä ennen kuin siitä tulee valmis kirja, mutta kuitenkin ”ohi”). Mutta joo, noin se minullakin menee, että jotenkin yrittää heti keksiä itselleen uutta tekemistä. 🙂

  2. Lähetin ennen kuin ehdin onnitella tarinan päättämisestä. Onnea vielä siitä, ei sitä ihan joka päivä saa suurta projektia tuohon pisteeseen ^^

    • Katri on said:

      Kiitos! Joo. Ja kirjoittajana pitäisi kyllä iloita aina kaikkien välietappien saavuttaisesta, pienten ja isojen. 🙂

  3. Mary von Törne on said:

    Voit olla iloinen ja ylpeä saavutuksesta, johon kuitenkin niin harva kykenee. Nyt täysin purjein uusia tuulia viheltämään.

    • Katri on said:

      Kiitos kannustuksesta. 🙂 Kyllä, eteenpäin vain, se on ainoa suunta.

      Ja jos minä olen onnistunut kirjoittamaan kolmeosaisen kirjasarjan, niin… Voin sanoa, että ei se siis ihan mahdoton urakka ole!

  4. PH on said:

    Olet saanut aikaiseksi sellaista mihin en itse koskaan kykenisi! Dinjan kertomus lähti käyntiin ja on jatkunut kiehtovalla tavalla. Ja varmasti tarinan kaarikin päättyy hienosti sekä eheästi. Eikä kannata ottaa turhia paineita siitä missä olet kirjoittajana juuri tällä hetkellä.

    • Katri on said:

      …Tai sitten kykenisitkin. 🙂 Jännittävä matka tämä sarjan kirjoittaminen on ollut ja on edelleen. Täytyykin kirjoittaa pohdintoja tästä trilogian kirjoittamisesta vielä erikseen…

      Kiitos kaikesta kannustuksesta!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: