Päättymätön tarina

Kirjoitan. Luen. Oleskelen.

10 vaikuttavinta: Joutavuuksien jumala

Näin Kirjan ja ruusun päivänä ajattelin kertoa eräästä hyvin kauniista kirjasta. Enkä nyt tarkoita Mustien ruusujen maata, vaikka se nimensä puolesta päivään mainiosti sopisikin. 10 vaikuttavinta -sarjani on tässä jo hetkeksi unohtunut, mutta palaan siihen nyt ottamalla käsittelyyn Arundhati Royn Joutavuuksien jumalan (1997).

Kouluaikoina äidinkieli oli luonnollisesti lempiaineeni. Etenkin peruskoulussa nautin aineiden ja tarinoiden kirjoittamisesta. Lukiossa homma muuttui astetta vakavammaksi ja tylsemmäksi: asiatekstejäkö täällä vain kirjoitetaan? Vähitellen huomasin, että myös asiateksteissä pääsi kuitenkin käyttämään luovuuttaan ja nauttimaan kirjoittamisesta. Ja tietenkin lukio tarjosi uusia lukukokemuksia. Yläasteaikaista äikän opettajaani kehuin jo aiemmin, kun hän oli laittanut meidät lukemaan Tuntematonta sotilasta. No, nyt on tasapuolisuuden vuoksi kehuttava erästä lukioaikaista opettajaa. Äidinkielen 5. kurssilla oli tehtävänä lukea kirjallisuutta ”muualta maailmasta”, siis jotain muuta kuin länsimaista. Kun kirjalistaa käytiin läpi, Joutavuuksien jumala kuulosti minusta kiinnostavalta ja valitsin sen. Ja millainen lukuelämys se sitten olikin..!

IMG_2452

Joutavuuksien jumala (alkuperäiseltä nimeltään The God of Small Things) sijoittuu Intiaan, maahan joka kehtoi minua tuohon aikaan ja kiehtoo toki vieläkin (en ole toistaiseksi päässyt Intiassa käymään). Intian maaseudulla syntynyt nainen, Rahel, palaa kotiseudulleen, ja vähitellen kirjassa käydään läpi hänen ja hänen perheensä tarina. Kaikki perheenjäsenet ja sukulaiset ovat kiinnostavia, ainutlaatuisia persoonia, ja erityisen riipaiseva on Rahelin suhde kaksoisveljeensä Esthaan. Kirja tarjoaa todentuntuisen matkan Intian kulttuuriin ja antaa ajateltavaa mm. kastijärjestelmän vaikutuksista.

Mutta ehkä sisältöäkin enemmän tämä kirja järisytti maailmaani sen kielen vuoksi. Muistan kirjoittaneeni kirjaesseen otsikolla ”Maaginen teksti, traaginen tarina”.

”Ayemenemin toukokuu on hautovan helteinen. Päivät pitkiä ja kosteita. Joki kuivuu ja mustat varikset ahmivat kiiltäviä mangoja tomunvihreistä, liikkumattomista puista. Punaiset banaanit kypsyvät. Jackpuun hedelmät puhkeavat. Himokkaat lihakärpäset surisevat älyttömästi hedelmäisessä ilmassa, kunnes taintuvat lennettyään päin kirkkaita ikkunaruutuja ja kuolevat auringonpaisteeseen, turpeina ja hämmentyneinä.”

Royn teksti on täynnä yksityiskohtia, hän kuvailee trooppista ilmastoa, joka on täynnä värejä ja hajuja, niin että lukija hengästyy. Tekstissä näkökulma vaihtelee, mutta oman värinsä kieleen tuo sekin, kun Roy kirjoittaa seitsemänvuotiaan Rahelin näkökulmasta. Lapsen näkökulmaan liittyvät esimerkiksi erilaiset lorut ja sanaväännökset. Kieli on välillä hyvinkin runollista.

”Vilkkukalvo oli hänen muistaakseen sana jota hän ja Estha olivat kerran toistelleet koko päivän. Hän ja Estha ja Sophie Mol.

Vilkkukalvo

ilkkukalvo

kukalvo

ukalvo

kalvo

alvo

vo

o”

Paitsi ympäristöä, myös henkilöitä Roy kuvailee elävästi. Esimerkiksi tässä, missä kuvaillaan ihan vain taustahenkilöä, taksin kuljettajaa:

”Taksi haisi unelle. Vanhoille vaatekääröille. Kosteille pyyhkeille. Kainaloille. Sehän oli taksikuskin koti. Hän asui siinä. Se oli ainoa paikka minne hän saattoi säilöä omat hajunsa. Istuimet oli tapettu. Revitty. Likaisenkeltaista vaahtomuovia oli pursunut ulos takaistuimesta; se tutisi siinä kuin keltatautisen laajentunut maksa. Kuski oli viekas ja valpas kuin pieni jyrsijä. Hänellä oli roomalainen konkkanenä ja pienet Little Richard -viikset. Hän oli niin pieni, että katsoi tietä ohjauspyörän läpi. Ohi ajavista autoista näytti kai siltä kuin taksissa olisi matkustajia mutta ei kuljettajaa. Hän ajoi lujaa ja riidanhaluisesti, syöksyili aukkopaikkoihin ja pakotti toisia autoja vaihtamaan kaistaa.”

Minä, lukion kakkosluokkalainen, en ollut aiemmin kokenut vastaavaa, en tällaista kielenkäyttöä. Voiko näinkin kirjoittaa? En oikeastaan ollut tätä ennen miettinyt kielenkäyttöä kovin tietoisesti, olin keskittynyt kirjoittamisessa juoneen, henkilöihin… siis sisältöön. Hämmentävää, että tällaisen reaktion minussa ensimmäistä kertaa herätti käännöskirja! Mutta Hanna Tarkan suomennos on todella taidokas. Yritin myöhemmin lukea tätä kirjaa englanniksi, mutta se jäi silloin kesken. Koen, että loppujen lopuksi sain tekstistä enemmän irti suomennettuna. Toki voisi kyllä yrittää vielä uudelleen englanniksi. Tämä kirja, jos mikä, on takuulla myös alkuperäiskielellä lukemisen arvoinen.

”Vihreä päiväväri oli hävinnyt puista. Tummat palmunlehvät harittivat kuin riippuvat kammat monsuunitaivasta vasten. Oranssi aurinko solui niiden taipuisien, ahneiden piikkien läpi.

Parvi hedelmälepakkoja syöksyi hämärän poikki.

Rahel kyykki seisovan lammikon reunalla hylätyssä puutarhassa loikovien kääpiöiden ja unohdetun kerubin vahtimana ja katseli rupisammakkojen hyppelyä kuohaiselta kiveltä kivelle. Kauniit rumat rupisammakot.

Limaiset. Syyläiset. Kurnuttavat.

Kaihoisat, suudelmatta jääneet prinssit vankeina niiden sisällä. Saaliina käärmeille jotka vaanivat kesäkuun pitkässä ruohikossa. Rahinaa. Hyökkäys. Eikä ollut enää rupisammakkoa hyppimässä kuohaiselta kiveltä kivelle. Ei enää prinssiä suudeltavaksi.”

Luulen, että tämän kirjan kieli teki minuun sen verran ison vaikutuksen, että sen on myös vaikuttanut omaan kieleeni. Jokin tuossa rehevässä, hengästyttävässä, tukahduttavassakin tropiikin kuvauksessa kiehtoo minua… Ja kun nyt aloin miettiä omia ensimmäisiä novellejani, tropiikkiin sijoittuvia Älä riko pintaa ja Tee minulle syksy, niin on siellä ehkä jotain tällaista vaikutusta näkyvissä. Olkoonkin, että Royn kuvailu on vielä paljon vahvempaa, elävämpää ja yksityiskohtaisempaa!!

Mutta niin. Vaikutuksen teki. Ja pitäisi lukea tämä uudestaankin, ehdottomasti. Suosittelen kaikille, niin kielen kuin tarinankin puolesta.

Aikaisemmat 10 vaikuttavinta -suositukseni:

J.R.R. Tolkien: Taru sormusten herrasta

Victor Hugo: Kurjat

Väinö Linna: Tuntematon sotilas

 

Mainokset

Single Post Navigation

15 thoughts on “10 vaikuttavinta: Joutavuuksien jumala

  1. PH on said:

    En ole lukenut kyseistä kirjaa, enkä ole käynyt Intiassa. Hindulaisuuden, jainalaisuuden ja buddhalaisuuden perusteisiin olen toki tutustunut. Kyse on intialaisesta uskonto- ja erityisesti filosofiaperinteestä, jonka ydin viehättää enemmän kuin paljon. Heille ei ole olemassa syntiä, eikä ole pahuutta. On vain taitamatonta ja taitavaa toimintaa (= karma). Ja vapautus ahistuksesta tulee, kun vaan yrittää unohtaa itsensä menneisyyden tyhmyyksineen ja keskittyy vain tähän hetkeen. Siinä samassa muidenkin elämää kannattaa kunnioittaa eli lihaa ei pidä syödä.

    • Jos lähtisi Intiaan, pitäisi olla oikeasti aikaa ja mahdollisuus sitten kierrellä siellä ja nähdä eri paikkoja ym… Saattaa jäädä haaveeksi. Minusta taitaa vanhemmiten tulla sellainen, että mieluummin luen kaukaisista maista kuin käyn niissä itse. 🙂

    • Nimetön on said:

      Eikö ”synti”, pahuus ja hyvyys tule oikeaan elämään pyrkimisestä? Lihan syönti on paha.

  2. PH on said:

    Intia pitäisiä kokea paikan päällä. Kirjallisuus on tietenkin hyvä keino tutustua siihen kuinka vuosituhansia vanhat perinteet, uskonnot ja filosofiat vaikuttaa siellä ihmisten elämään nykypäivänä. Ne taatusti vaikuttaa monella tavalla. Esimerkiksi jainalaisilla on lukutaito ja naisten työssäkäynti selvästi korkeampaa kuin muilla Intian uskontokunnilla. Jainalaiset eivät syö edes juureksia, koska niiden kaivaminen ylös saattaisi vahingoittaa maan matosia.

  3. Joutavuuksien jumala on todella hyvä. Hämmentävä ja häkellyttävä ja se kieli! Tämä oli meidän pääsykoekirjana, kun hain yliopistoon, löysin sen sattumalta silloin eurolla kirpputorilta. Tarina on kyllä traaginen, mutta se on hienosti kirjoitettu.

    • Oho, jännä että juuri tämä on ollut pääsykoekirjanakin! Tosiaan se kieli on tässä kyllä omanlaisensa. Se herätteli minut miettimään kielenkäyttöä ylipäätään… Kiinnostavaa kirjassa on sekin, miten siinä yhdistyy intialainen ja länsimainen kulttuuri.

  4. Joutavuuksien jumala on ehdottomasti yksi merkittävimmistä lukukokemuksistani! Ehkä jopa kaikista merkittävin. Ei tarinan vaan nimenomaan kielen vuoksi. Ja olet oikeassa, käännös on loistava.

    • Oi! En tosiaan siis ole ainoa, johon tämä on tehnyt vaikutuksen. Alan vähitellen kallistua siihen, että tämä pitäisi tosiaankin lukea uudestaan… On outoa ja hienoa, miten käännetty tekstikin voi kielellisesti olla näin vaikuttavaa.

  5. Päivitysilmoitus: 10 vaikuttavinta: Maameren tarinat | Päättymätön tarina

  6. Päivitysilmoitus: Huom. Jyväskylä! | Päättymätön tarina

  7. Päivitysilmoitus: 10 vaikuttavinta: Kim | Päättymätön tarina

  8. Päivitysilmoitus: 10 vaikuttavinta: Tulen ja jään laulu | Päättymätön tarina

  9. Päivitysilmoitus: 10 vaikuttavinta: Tule takaisin, pikku Sheba | Päättymätön tarina

  10. Päivitysilmoitus: 10 vaikuttavinta: Missä junat kääntyvät | Päättymätön tarina

  11. Päivitysilmoitus: 10 vaikuttavinta: Pimeyden vasen käsi | Päättymätön tarina

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: