Päättymätön tarina

Kirjoitan. Luen. Oleskelen.

Miksei pokkareita?

E-kirjan tulevaa nousua ja painetun kirjan mahdollista katoamista on spekuloitu jo jonkin aikaa. Kirja-alan murroksesta (ja vaikeuksista) on esitetty monenlaisia puheenvuoroja. Itseäni on viime päivinä mietityttänyt kysymys, joka ei ehkä ole saanut kovin laajaa huomiota. Jos unohdettaisiin e-kirjat hetkeksi ja puhuttaisiin painetuista kirjoista, niin mikäs on sitten erilaisten painettujen formaattien suhde? Kumpi jyrää tulevaisuudessa, kovakantinen vai pokkari? Miksi kovakantinen kirja tuntuu yhä olevan ”se ainoa oikea” kirja?

Keskisuomalainen uutisoi, että vuonna 2013 kirjojen kokonaismyynti putosi 2,3 %, mutta pokkareiden myynti itse asiassa nousi 2 % edellisestä vuodesta. Aamulehdessä taas kerrotaan hiljattain tehdystä kuluttajatutkimuksesta, jonka mukaan pokkari on erityisesti nuorten, 15–24-vuotiaiden suosiossa. Kolmessa vuodessa pehmeäkantisten kirjojen ostajien määrä on kasvanut peräti 46 %.

Pokkari siis tuntuu kasvattavan suosiotaan. Hyviä syitä ilmiölle on mielestäni helppo löytää. Ensinnäkin pokkari on kovakantista edullisempi vaihtoehto. Ajat ovat kovat ja rahasta on pulaa, nuorilla ja opiskelijoilla varmasti aina. Jos sama sisältö on saatavilla kevyemmissä kansissa reilusti halvemmalla, niin miksipä ei valita tätä vaihtoehtoa? Itsehän tilaan nykyään suuren osan kirjoista netistä (olivatpa ne sitten pokkareita tai kovakantisia), koska kirjakaupoissa hinnat ovat valitettevasti välillä aivan älyttömiä. Uusi kotimainen spefiromaani saattaa maksaa pyöreästi 40 euroa. Minulla on kova halu tukea kotimaista spefiä, mutta ei ihan noin kova… Niin, ja ostan paljon kirjoja myös alennusmyynneistä. Uudet kirjat kun tulevat niin nopeasti jo alemyynteihin.

Aamulehden jutussa tulee esille myös ostopaikkoihin liittyvä seikka: pokkareita on tarjolla useammassa paikassa kuin kovakantisia. Pokkarin voi helposti hankkia heräteostoksena vaikkapa kioskilta tai lentoasemalta. Itsekin olen välillä ostanut matkalukemista tähän tyyliin. Useimmiten reissussa on mukana kevyt ja pieneen tilaan mahtuva pokkari. Tabletti ja e-kirjat ovat hiukan muuttaneet tätä, mutta kyllä minulla silti useimmiten on se painettukin kirja mukana. Onpahan jotain luettavaa, vaikka akku loppuisi ja laturi unohtuisi.

Kätevä koko on tosiaan yksi pokkarin hyvistä puolista. Toisaalta pokkarin käsittely ei aina ole yhtä miellyttävää kuin kovakantisen: teksti saattaa olla turhankin pientä, kirja ei pysy pöydällä auki itsestään… Tällaiset käyttömukavuuteen liittyvät asiat ovat aika pieniä juttuja, mutta kuitenkin. Jos katson omaa kirjahyllyäni, niin on siellä edelleen suurin osa kovakantisia.

Miksi pokkari ei sitten täysin syrjäytä kovakantisia? Kyse on varmasti paljon perinteestä. Aamulehden jutun mukaan vanhemmat ihmiset ostavat selvästi yleisemmin kovakantisen kuin pokkarin. Kovakantinen varmasti koetaan arvokkaammaksi kirjaksi ja esineeksi. Kovakantinen saattaa olla visuaalisesti hienompi: siinä on ehkä erilliset, kiiltäväpintaiset kansilehdet ja muita hienouksia. Pokkareiden ulkoasu on usein vaatimattomampi. Kirjojen keräilijä mieluummin kerää ensipainokset, jotka siis useimmiten ovat kovakantisia. Ja lahjaksi on ehkä mukavampi saada ja antaa kovakantinen kirja. Pokkari voi helpommin antaa mielikuvan ”roskakirjallisuudesta” tai ”kioskikirjallisuudesta”, kun taas kovakantiseen liittyy perinteitä ja arvokkuutta. Mutta jos oikeasti miettii näitä perusteluja, niin näissä jutuissa on ehkä enemmän kyse tunteesta kuin järjestä. Edelleenkin, sisältö on molemmissa formaateissa täysin sama. Ja muuten, viime jouluna annoin kovasti matkustelevalle siskolleni lahjaksi ”mikin” eli minikirjan. Käytännöllisyys ennen kaikkea.

Muualla maailmassa taitaa olla niin, että pokkari saattaa olla jopa suositumpi formaatti? En tiedä, minulla on tästä ihan vain mutu-tuntuma. Mutta ainakin käydessäni Lontoossa huomasin, että kirjakaupoissa oli paljon pokkareita. Onko suomalaisilla tässäkin asiassa halu takertua vanhoihin perinteisiin?

Mutta, mutta. Kovakantisessa kirjassa on yksi aika ylivoimainen etu. Se on huomattavasti pokkaria kestävämpi tuote. Esimerkiksi kirjastokäytössä kovakantinen kirja säilyy hyvänä kauemmin. Tämä on todella tärkeää, onhan kirjastolaitos Suomessa mielettömän tärkeä tuki kirjallisuudelle ja lukemisen harrastamiselle. Kirjojen pitää olla sellaisia, että ne soveltuvat kirjastokäyttöön. Tässä voisi varmaan tulla ongelmia, jos kaikki alettaisiin painaa ainoastaan pokkareina. Olen pohtinut sitä, kumpi olisi loppujen lopuksi ekologisempi vaihtoehto, pokkari vai kovakantinen. Kovakantiseen kirjaanhan kuluu enemmän materiaalia. Mutta jos pokkari kestää huonommin, niin että se joudutaan heittämään pois aikaisemmin, niin ehkä se onkin loppujen lopuksi huonompi vaihtoehto?

Nykyajan ”kertakäyttökulttuuriin” pokkari sopii hyvin. Kovakantinen kirja taas edustaa pysyvyyttä, säilyvyyttä. Jotain, mitä voi saada ja antaa perinnöksi tuleville sukupolvillekin.

Mietin pokkarivaihtoehtoa hiukan myös kustantajan kannalta. Pienet kustantamothan suosivat pokkaria, koska se on edullisempi myös kustantajalle. Esimerkiksi spefiä julkaisevista pienkustantamoista niin Vaskikirjat, Turbator, Osuuskumma kuin Kuoriaiskirjatkin taitavat käyttää oikeastaan pelkästään pehmeäkantista mallia. Likelläkin taitaa olla aika paljon pokkareita, tai ainakin jossain vaiheessa oli. Vaikuttaakohan pehmeäkantisuus jollain tavalla pienkustantamojen kirjojen myyntiin — positiivisesti tai negatiivisesti?

Omituista on se, että nuortenkirjoista otetaan ilmeisesti aika vähän pokkaripainoksia (isoissa kustantamoissa siis). Jos kerran juuri nuoret suosivat pokkareita, niin eikö tässä ole aika hölmö ristiriita? Eipä e-kirjoissakaan ihan älyttömän laajaa valikoimaa näytä nuortenkirjoissa olevan. Voisi olettaa, että juuri nuoret ottaisivat e-kirjan ensimmäisenä käyttöön (esimerkiksi ihan isonäyttöisillä älypuhelimilla luettaviksi, ei tarvitse edes olla erillistä kallista lukulaitetta). Ja juuri nuoret suosivat edullisia vaihtoehtoja. Mutta ehkä tässä ongelmana on sitten se, että nuoret ylipäätään ostavat itse melko vähän kirjoja. He saattavat saada kirjat lahjaksi tai lainata ne koululta tai kirjastosta. Näihin tarkoituksiin taas kovakantinen kirja tuntuu sopivan paremmin. Koulukirjastoilla tosin on nykyään niin tiukkaa, että luulisi pokkareiden tuovan helpotusta niillekin. Monessa koulussa on nimenomaan pokkarimuotoisia kirjoja ostettu sarjaksi asti — eli niin, että voi jakaa koko luokalle saman kirjan. Miksei nuortenkirjoja voisi julkaista jopa pelkästään pokkareina, niin että annettaisiin nuorille ja koulukirjastojen hoitajille edullisempi vaihtoehto? Onko se kovakantinen versio aina välttämätön?

Millaisia syitä teillä on ostaa pokkari tai kovakantinen kirja?

Ai niin, ai niin! Laulu kadonneesta saaresta on arvioitu Lukunurkassa. Kiitokset bloggaajalle!

Advertisements

Single Post Navigation

4 thoughts on “Miksei pokkareita?

  1. Pokkari ihan vain sen vuoksi, että yksinkertaisesti suurin osa kirjallisuudesta, jota luen on painettu pehmeisiin kansiin – tämä usein kytkeytyy siihen, että huomattava osa lukemistostani on suomalaisten tai ulkomaalaisten pienkustantamojen julkaisemaa. Toinen motivaatio on myös hinta: jos kovakantinen versio maksaa 20 € enemmän, sitä alkaa vähän miettiä, kuinka tärkeää kirjaa on oikein hankkimassa.

    Siten kovakantisen version valinta kielii huomatavasta arvostuksesta. Harmi vain, että muutamasti itselleni tärkeimmäistä teoksesta ei nyt vain ole kovakantista painosta koskaan tehtykään.

    • Joo, hyvä huomio. Itsellenikin on kummasti alkanut ilmestyä pehmeäkantisia kirjoja hyllyyn enemmän sitä mukaa, kun olen hurahtanut tiettyyn genreen (fantasiaan ja scifiin). Kaipa tämä osaltaan kertoo siitä, että oma maku ei ihan vastaa sitä, mitä suuri yleisö lukee. Hankkimani ulkomaiset kirjat ovat useimmiten pehmeäkantisia, vaikka kovakantinenkin vaihtoehto olisi olemassa. Jos sitten on ryhtynyt keräämään jotain sarjaa kovakantisena, niin silloin toki mielellään hankkii loputkin osat kovakantisina…

  2. Kovakantinen koska se on SE kirja.

    Ei minulla sen suurempaa selitystä ole. Jostain syystä en ole koskaan lämmennyt pokkarille. Ymmärrän sen hyvät puolet ja toisinaan tekee mieli ostaa se, koska se on huomattavasti halvempi, mutta silti ei. Olen vasta viime vuosina alkanut hiljalleen keräämään kirjahyllyäni ja alusta asti on selvää, etten ota yhtään pokkaria sinne. Oikeat kirjat tuntuvat oikealta, niillä on hiukan painoa ja kovuutta. Tunne-puolellahan tässä mennään, mutta itse näen pokkarit aina ”halvempana”. Eikä tämä ole huono juttu, oma makuni nyt vain on päätynyt kovakantiseen.

    • Toki nämä tunneasiat vaikuttavat ostokäyttäytymiseen. Jos se ”oikean kirjan tuntu” ei olisi yhtään merkittävä, niin kaipa kaikki olisivat saman tien vaihtaneet täysin e-kirjoihin, kun nämä tulivat mahdollisiksi… Eli sinänsä ymmärrän hyvin, että tunnepuoli vaikuttaa!

      Kuulin tähän muuten myös sellaisen selityksen, että kustantamoiden saama kate on parempi kovakantisista kuin pokkareista. Ja etenkin nuortenkirjoja ostetaan lahjaksi, ja lahjaksi mieluummin annetaan tosiaan kovakantinen, arvokkaampi kirja.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: