Päättymätön tarina

Kirjoitan. Luen. Oleskelen.

Tapoja huijata itsensä kirjoittamaan

Kirjoittajan tavanomainen päivä: Kirjoittaja herää pirteänä ja reippaana. Hän istuu innokkaana koneen ääreen ja avaa tekstitiedoston. Hän ei avaa Facebookia eikä ehdi edes keittämään itselleen kahvia, koska hänellä on niin kova kiire ja palo kirjoittaa. Tekstiä tulee ja kirjoittaminen on yhtä helppoa kuin hengittäminen. Liuskoja syntyy tuosta noin vain. Äh, pakko kai pitää pieni tauko ja syödä! Kirjoittaja tekee smoothien ja imee pillistä, kädet ovat vapaina kirjoittamaan. Napunapunapu. Ei malta lopettaa…

Niin varmaan!!! En tiedä, onko Oikeiden ja Kunnollisten Kirjailijoiden elämä noin helppoa, mutta ei minun ainakaan. Joo, joskus vahingossa saattaa eksyä flow-tilaan. Mutta 99 % ajasta on sitten jotain ihan muuta… Ja sitä varten olen nyt koonnut pienen listan vinkkejä muille kirjoittamisen (kirjoittamattomuuden) kanssa tuskaileville. Miten huijata itsensä kirjoittamaan?

1. Rakenna itsellesi rutiineja. Esimerkiksi kirjoita joka päivä samaan kellonaikaan, keitä samanlainen kuppi kahvia tai teetä, kuuntele samoja inspiraatiobiisejä. Hevonenkin oppii erittämään sylkeä valmiiksi ennen ruoka-aikaa, jos se ruokitaan säännöllisesti samaan aikaan joka päivä. Jospa samalla tavalla alkaisi erittyä sanoja.

2. TAI tee juuri päinvastoin kuin ohjeessa 1: vältä rutiineja viimeiseen asti.  Kirjoita yöllä, ulkona, kahvilassa, junassa, kirjastossa, vessassa, ihan milloin ja missä vain. Tee jotain uutta ja hullua, ihan mitä tahansa. Tee jotain, mitä pelkäät tai inhoat (tai luulet inhoavasi). Ravistele itsesi hereille tylsistä arkirutiineista.

3. Kirjoita käsin. Pieni ja yksinkertainen keino, joka saattaa helposti unohtua. Läppäri kiinni, vihko ja lempikynä käteen. Voi mainiosti yhdistää ohjeeseen 2. Toimii loistavasti myös sähkökatkon aikaan kynttilänvalossa. Saattaa kuulostaa yltiöromanttiselta hömpötykseltä, mutta ei ole. Kynttilä luo tunnelmaa, ja käsin kirjoittaessa helposti laskee itselleen rimaa tavallista alemmas ja uskaltaa kirjoittaa keskeneräisempää tekstiä kuin koneella. Käsin kirjoittaminen tuntuu siltä, että en minä nyt oikeasti kirjoita, minä tässä vain luonnostelen. Ja tekstiä tulee. Mainiota itsensä huijaamista siis.

4. Lopetatko yleensä kirjoittamisen siinä vaiheessa, kun tapahtumissa tulee sopiva tauko, kohtaus loppuu etkä keksi enää jatkoa? Väärin. Kannattaa mieluummin jättää teksti sellaiseen kohtaan, josta on helppo jatkaa. Lopeta kesken lauseen, tallenna ja palaa tiedostoon seuraavana päivänä: nyt voi jatkaa suoraan keskeneräisestä lauseesta. Lopeta silloin, kun on vielä hiukan hajua tekstin jatkosta. Ajatukset jäävät pyörimään tekstin ympärillä, kun on jotain mistä aloittaa. Ja seuraavalla kirjoituskerralla on helpompi päästä liikkeelle.

5. Ohita tyhjän paperin kammo laittamalla paperille jotain. Tämä toimii hyvin esim. opiskelutehtävien kanssa: Kirjoita tiedostoon tarvittavat henkilötiedot, otsikko, ehkä sisällysluettelon aihio. Tee alustava lähdeluettelo. Laita asetukset sopiviksi, fontit, sivunumerot jne.  Helppo homma, ja kohta paperi ei olekaan enää tyhjä. Voi soveltaa myös kaunokirjallisiin teksteihin; kirjoita tiedostoon esim. työotsikko, mahdollisessa kilpailussa tarvittava nimimerkki ym. tiedot…

6. ÄLÄ KIRJOITA BLOGIIN, Facebookiin, Twitteriin tai minnekään vastaavaan. Pysy poissa näistä medioista niin suurella itsekurilla kuin kykenet. Voin kertoa varoittavan esimerkin. Minulla on tässä tehtävänä eräs essee opintoja varten (Aiheena suomi toisena kielenä -alan tutkimus. Luetaan kaksi väitöskirjaa ja kirjoitetaan niistä vertaileva kriittinen essee, jossa tarkastellaan tutkimuksia suhteessa S2-alan tutkimuksen kehitykseen. Aaaaargh.). Niin, tällainen on siis tekeillä, ja suoritin juuri onnistuneesti ohjeen 5 mukaiset toimet. Sitten tulin tänne blogiin. Virhe, virhe, virhe.

7. Kirjoita raapaleita, kuten Shimo Suntila teki vuoden ajan joka päivä. Vain 100 sanaa ja kokonainen tarina siinä — kyllähän nyt 100 sanaa saa aikaiseksi, vaikka kiireessä ja väsyneenäkin! Tsemppaa itseäsi: vain sata sanaa, pystyn siihen… Mainiota terapiaa tiiliskiviromaaneja kirjoittavalle.

8. Osallistu kirjoituskilpailuun. Osallistu riippumatta siitä, onko aikaa deadlineen päivä, viikko tai vielä puoli vuotta. Joka tapauksessa deadline antaa rajan, ja siihen mennessä on kirjoitettava jonkinlainen teksti. Älä anna itsellesi vaihtoehtoa. On kirjoitettava. Muuten, scifi/fantasianovellien kirjoituskilpailu Nova on jälleen käynnissä. Aikaa keskiyöhön 31.3. asti. Novassa teksteistä saa myös palautetta, joten kilpailu on monella tavalla hyödyllinen.

9. Suunnittele. Okei, tämä ei toimi loputtomiin, koska suunnitteleminen voi olla vain keino vältellä itse kirjoittamista. Mutta jos on jumissa, kaikki keinot ovat sallittuja ja yksi keino on kirjoittaa jotain varsinaisen käsikirjoituksen ”ympäriltä”. Kirjoita hahmotelmaa seuraavan luvun sisällöstä, kirjoita henkilöiden elämäkertaa, piirrä henkilöiden kuvia ja karttoja miljööstä, tee listoja ja juonikaavioita… On aina mahdollisuus, että näillä keinoin saa itsensä huijattua kirjoittamaan myös ”oikeasti”. Suunnitteluteksti liukuu varsinaisen kässärin kohtaukseksi, tai miljöön suunnittelusta syntyy valmis kappale maiseman kuvausta. Kirjoita ajatuksella ”tämä on vain henkilön elämäkertaa tms., tämä ei tule kässäriin, pelkkää luonnostelua…” Ja vaivihkaa voikin syntyä satoja, tuhansiakin sanoja materiaalia, josta työstämällä saa tavaraa kässäriin.

10. Kirjoita tajunnanvirtaa. IHAN SAMA MITÄ. Takuuvarma keino synnyttää tekstiä. Minulla tämä on toiminut uuden kässärin aloitusvaiheessa. Esimerkiksi parin viikon ajan olen kirjoittanut joka päivä 15 minuuttia tajunnanvirtaa aiheesta ”romaani X”. Ei siis ole pakko antaa itselleen minkäänlaista aihetta, mutta näinkin voi tehdä. Kirjoitin surkealla käsialalla mahdollisimman nopeasti 15 minuutin ajan (kello soimassa), taukoja ei saanut pitää. Ajatus harhaili välillä muualle, kirjoitin kirjoitusahdistuksesta jne, mutta kirjoitin myös asiaa itse romaanista. Hyvällä tuurilla tällaisesta tajunnanvirtatuokiosta voisi syntyä pätkiä ihan kelvollista kässärin materiaaliakin. Tämä päivittäinen tajunnanvirran kirjoittaminen on sukua Julia Cameronin ”aamusivuille”. (Toinen kirjoittajaoppaiden tekijä, johon kannattaa mielestäni tutustua totaalijumin iskiessä, on Natalie Goldberg.)

Advertisements

Single Post Navigation

6 thoughts on “Tapoja huijata itsensä kirjoittamaan

  1. Erittäin maino ohjeistus! Itselläkin on kaikki mainitut keinot käytössä.

    Erityisen tehokkaaksi omalla kohdalla on osoittautunut kellottaminen: 20 minuutin kirjoituspätkiä, sitten lyhyt tauko. Vaikka olisi keskittymishäiriötä ilmassa, itsensä saa huijattua kirjoittamaan ja hyvässä lykyssä jopa flow’hun.

    Kaikki keinot ovat sallituja sodassa ja kirjoittamisessa.

    • Jee, kiva että löytyy muitakin ”keinottelijoita”! Ja kiitokset uudesta ideasta, tuollaista pätkissä kirjoittamista voisikin kokeilla. Itselläni on paha tapa tehdä päivässä yksi pidempi kirjoituspläjäys, jonka jälkeen ei sitten tapahdukaan enää mitään.

      Itse asiassa liioittelin hiukan tuossa, että minulle tulee flow vain joskus ja vahingossa. Oikeastaan kirjoittaminen luistaa minulla aika hyvinkin — kunhan vain ensin saan aloitettua. Romaanin kirjoittamisessa on just se ongelma, että pitää jaksaa aloittaa yhä uudelleen ja uudelleen, ja säännöllisesti, ei riitä kerran kuussa…

      • Mä ihan noin niin kuin tomaattikirjoitan, sen laskurin kanssa 😛 Toimii yllättävän tehokkaasti (myös tentteihin lukiessa). Kunhan myös pakottaa itsensä pitämään taukoja. http://tomatoi.st/

      • Katri on said:

        Oo, tällainenkin on olemassa..! Ihmettelin ensin, että mitä ihmeen tomaattikirjoittamista. 😀

  2. Haha, mahtavaa, etten ole ainoa, joka huijaa itseään tekemään asioita! 😀 Minulla myös toimii se, että sanon asiasta jollekin, koska silloin ihmisen psykologia karsastaa luovuttamista. Ja juuri deadlinen takia rakastankin Nanoa. Käsin kirjoittaminen on kyllä todettu hyväksi tavaksi saada sanat virtaamaan, olet oikeassa, että silloin keskeneräisen tekstin tuottaminen ei tunnu niin pahalta.

    • Katri on said:

      Joo, se taitaa auttaa periaatteessa kaikenlaisten tavoitteiden saavuttamisessa, jos puhuu asiasta jollekin… Ja toinen juttu on myös jonkinlainen ”raportointi” tehdystä työstä, se että vaikka pitää kirjaa kertyneistä sanamääristä tai kertoo jollekin, montako liuskaa kirjoitti… Eli pientä lisäpainetta tulee tuostakin.

      Nano on kyllä varmasti tehokas!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: