Päättymätön tarina

Kirjoitan. Luen. Oleskelen.

Liika on liikaa

Olen aika ylpeä itsestäni tällä hetkellä. Sattui nimittäin niin, että oikeasti poistin jotain Mustien ruusujen maa 3:n suunnitelmasta. Leikkasin irti kokonaisen pienen sivujuonen; suoristin hiukan Dinjan jo muutenkin mutkikasta matkaa. Jonkin aikaa jahkailin päätöksen kanssa, mutta nyt kun sen tein, olen todella tyytyväinen. Jokin tuossa juonenkäänteessä oli alkanut häiritä minua, tuntui että kaikki ei ollut kohdallaan. Ja naps, katkaisin sen pois niin kuin puusta roikkuvan oksan. Se oli yllättävän helppoa, ja ainakin toistaiseksi tuntuu siltä, ettei varsinainen puunrunko kärsinyt katkaisusta mitenkään.

Ja miksikö olen ylpeä, noin mitättömästä asiasta? No, minulle se ei ole ihan niin mitätön. Olen aiemmin saanut sellaista palautetta käsikirjoituksistani (niistä, joita ei ikinä ole julkaistu eikä tulla julkaisemaankaan, huhhuh), että olen tunkenut liikaa tavaraa yhteen romaaniin. Olen halunnut yhdistellä mukaan kaikkea mahdollista. Kai sitä helposti ajattelee romaania suunnitellessaan, että ei tässä ole tarpeeksi — etenkin jos siis tekee tällaista perinteistä, juonellista kertomusta. Homma lähtee paisumaan ja karkaa käsistä. Mukaan tunkee liikaa henkilöitä ja monimutkaisia juonenkäänteitä, jotka kuvittelee voivansa rutistaa pariin lyhyeen lukuun. Kirjoittajana haluaisin kehittyä tässä asiassa, koska tiedostan ongelman kyllä ja minulle on siitä sanottu.

Minulla on ollut sellainen ajatus Mustien ruusujen maa 3:n kanssa, että haluan nimenomaan hidastaa tahtia. Nauttia matkasta ja pienistä hetkistä, antaa tilaa henkilöiden keskusteluille, tunteille ja kasvulle. Tunnelmoinnille. Ei siinä voi juosta kiireellä paikasta toiseen. Katkaisin nyt pois yhden juonenkäänteen, mutta en tiedä, rauhoittaako sekään kokonaisuutta vielä tarpeeksi. Tässä on nimittäin käynyt niin, että trilogian 3. osaan on jotenkin tuppautunut enemmän tavaraa kuin olin ajatellutkaan. Aiemmin aloitetut jutut pitäisi nyt päätellä kunnolla. Mitään ei voi enää siirtää myöhemmäksi (ei, neljättä osaa tai muitakaan bonus-jatko-osia ei ole tulossa). Jos kyse olisi yksittäisestä romaanista, tekstin voisi ehkä antaakin paisua — mutta minusta sarjan osien pitäisi olla edes jotenkin tasapainossa pituuden suhteen. Ei niin, että kolmososa on yhtä paksu kuin neljä Karnin labyrinttia yhteensä.

Toisaalta tilanne on siitä hyvä, että ainakin aineksia ja ideoita riittää! Ei tarvitse epätoivoisena miettiä, että mitähän tässä kirjassa tapahtuisi. Runsaudenpula on ongelma, mutta ei suinkaan pahimmasta päästä oleva ongelma.

En usko, että olen ongelmieni kanssa yksin. Satuin juuri lukemaan viimeisimmästä Parnassosta Lasse Koskelan arvostelun Pasi Pekkolan esikoisromaanista. ”Lieneekö liika aineksen ahtaminen teokseen jotenkin tyypillistä esikoisromaaneille, melko yleistä se joka tapauksessa on”, Koskela pohtii. Itselläni liika ahtaminen ei koske ehkä niinkään esikoisromaania vaan koko trilogiaa (ykkösosastahan oli vielä helppo jättää asioita pois ja siirtää myöhemmäksi!) Mutta mikä sitten on ”liikaa”? Etenkin, jos on tottunut lukemaan massiivisia, eeppisiä fantasiaromaaneja?

Ehkä romaanissa voi olla paljonkin aineksia — mutta vain, jos niille kaikille löytyy perusteltu syy olla mukana. Ja vain, jos niitä kaikkia ehditään kunnolla käsitellä. Ehkä paljous ei häiritse, mutta kiireisyys häiritsee. En tiedä. Tällaista mietin senkin takia, että olen suuri Harry Potter -fani (osittain juuri siksi, että J. K. Rowlingilla on aivan uskomaton taito rakentaa monimutkaista juonta ja pitää koko valtava paketti kasassa), mutta toisaalta en ole oikein pitänyt Rowlingin Paikka vapaana -romaanista, jota juuri nyt luen.  Tässä uudessa romaanissa on valtava määrä henkilöitä, ja koko ajan poukkoillaan näkökulmasta toiseen. Kyllä siinä nyt perässä pysyy, mutta… En oikein tiedä.

Kovin suhteellista. Ja subjektiivista. Karnin labyrintista olen saanut sellaista kommenttia, että kerronta on viipyilevää ja hitaasti käynnistyvää. Ja toisaalta olen saanut kommenttia, että tarina etenee ”huimalla vauhdilla” ja aivan liian nopeasti. Ihmeellistä, miten erilaisia tuntemuksia sama kirja herättää — ja tietysti molemmat tuntemukset ovat aivan yhtä oikeita.

Advertisements

Single Post Navigation

10 thoughts on “Liika on liikaa

  1. Olen nyt lukenu Karnin labyrintia noin puoleen väliin asti. Tässä on ollut vähän muuta kiireisempää luettavaa, joten kirja on edennyt hitaasti. Olisin sitä mieltä, että tähän mennessä lukemani perusteella kuvaamasi linjakkuuden parantaminen kuulostaa hyvältä ratkaisulta.

    Nämä ongelmat, mitä sinunkin tekstissäsi tulee vastaan, ovat vähän sellaisia tyylilajin kategorisia ongelmia. Jos tarinaan liittyy jatkuvaa matkustusta, voi kerronnasta helposti syntyä varsin stroboskooppista. Koska lukija ei koskaan tiedä maailmasta yhtä paljon kuin kirjailija, ei hän ehdi oppia tarpeeksi ympäristöstä, jos se muuttuu liian nopeasti. On aika haastavaa löytää sopiva tasapaino. Edes klassikoiden klassikko Taru sormusten herrasta tai hiljattainen massiivinen yleisösuosikki Tulen ja jään laulu eivät selviä tästä haasteesta puhtaasti.

    Olen samojen kysymysten äärellä tuon oman ikuisuusprojektin, Turbulenssilootuksen, kanssa. Nykyinen ratkaisuni on, että tarina todellakin sisältää tähtienvälistä matkailua, mutta pääpaino on kolmessa-neljässä erityisessä rajatummassa ympäristössä. Saa sitten nähdä, miten se käytännössä toimii…

    Näin positiivisena kommenttina Karnin labyrintistä, niin mielestäni osaat tehdä maailmasta erittäin aistittavan syyllistymättä rautalangasta vääntävään kuvaukseen. Kun luen tektiä, pystyn samalla eläytymään pakkasen purevuuteen ja talviseen maisemaan. Tämä on aika selvästi tekstisi vahvuus.

    • Kiitoksia kommenteista! Mukavaa, että olet ehtinyt lukea kirjaa, kiireidenkin keskellä.

      Joo, kirjailijana pitäisi pitää hyvin mielessä lukijan näkökulma, mutta se ei aina onnistu. Ylimääräistä sälää kirjaan syntyy helposti, kun tarina on itselle jo niin tuttu — mutta pitäisi muistaa, että lukijalle se ei todellakaan ole. Ja tosiaan matkakertomuksessa on omat ongelmansa, joissa riittää opettelemista.

      Turbulenssilootus — onpa kiehtova nimi! Tsemppiä sinullekin ikuisuusprojetin tekemiseen ja rakenteen kehittelyyn.

  2. Tunnistan tämän ilmiön hyvin. Etenkin itseluomassaan maailmassa sortuu herkästi laajentamaan tarinan skaalaa epäpätevistä syistä. Sitä ikään kuin venyttää tarinaa jonkin ulkoisen motivaation vuoksi, haluaa vaikka esitellä jotain keksimäänsä juttua ja liittää sen sitten liian laihasti kokonaisuuteen.

    On hienoa, että olet ottanut saamasi palautteen vastaan ja alkanut miettiä tätä. Kaikkea ei aina voi lukijalle kertoa ja liian hektinen juoni tosiaan vie tehoa hahmoilta.

    Yksi oksa vähemmän antaa muille tilaa kasvaa aika lailla! Ja se taitaa myös osua siihen kuuluisaan ”darlingsien murhaamiseen”, mikä on aina hyväksi 😉

    • Niinpä, tässä leikkaamassani jutussa olikin oikeastaan kyse sellaisesta lisähaarasta, jonka avulla olisi voinut näyttää maailmasta uuden puolen. Mutta ei se vain toimi, pitää mennä tarinan ehdoilla. Ja huomasin myös sen, että pitää luottaa omaan intuitioon eikä seurata orjallisesti muka jo valmista suunnitelmaansa. Täytyy osata joustaa ja tosiaan tarpeen mukaan ”murhata”…

  3. Tuo on aina vaikeinta: miettiä mikä on olennaista tarinan rungon ja juonen kannalta. Itse en suoriudu siitä kovin hyvin, mutta kaipa siinä kehittyy kirjoittamisen myötä, kuten kaikessa muussakin. 😀
    Hienoa, että tarinan tekeminen sujuu! En ole vielä saanut aikaiseksi mennä kirjastoon lainaaman ensimmäistä osaa, mutta eiköhän se ennen joulua tapahdu. Toivottavasti.

    • Sitä tää on jatkuvasti: yrittää kehittyä ja tehdä kaiken entistä paremmin… Jossain vaiheessa kuvittelin, että kolmannen osan kirjoitus on helpointa (koska tosiaan ainekset on jo kasassa), mutta taisin taas olla väärässä. Mukava kuulla, kyllä sitä kirjastoista pitäisi löytyä aika hyvin. 🙂

  4. Minä en ole vieläkään päässyt sinun kirjoihisi asti (olen hitaahko lukija), mutta suunnitelmissa se on. 🙂

    Mutta kyllä siihen saa olla tyytyväinen, että onnistuu harventamaan oksia, se ei ole helppoa! Minun juttuni menevät aina sivuraiteille, ja sitten joudun poistamaan puolet.

    Harry Potter -fanina ihailen Rowlingin taitoa mahduttaa niin paljon kaikkea teksteihinsä ilman että tuntuisi siltä, että kirjoissa olisi mitään liikaa, ja jokainen yksityiskohta on merkittävä. Paikka vapaana on tosiaan aika erilainen kirja, mutta sekin pysyi kasassa hurjasta henkilövyörystä huolimatta mielestäni. Vaikka täytyy myöntää, että jossain vaiheessa odotin koko ajan, että milloin esitellään taas uusi henkilö – ja sitten niitä ei enää tullutkaan lisää, olin jo luullut että henkilöitä tulee koko ajan lisää.

    • Sain juuri eilen tuon Rowlingin kirjan luettua loppuun (joo sama juttu, hitaahko lukija minäkin yleensä:P).

      Kyllä se joo kasassa pysyi, ja tavallaan oli kiva lukea romaania, jossa oli hieman erikoisempi tyyli. Välillä hypätään tosi nopeasti henkilöstä ja paikasta toiseen, mutta siihen sitten tottui lukiessa ja osasi odottaa. Tosiaan, oli ainakin erilainen kirja. Mutta en nyt ihan täysin ihastunut tähän.

  5. Minä on said:

    Suositussa quest-fantasiassa kuljetaan paikasta toiseen hakien jotain; omia juuriaan, omaa itseään. Sitä tyylisuuntaa hieno Karnin labyrintti edustaa varsin omaperäisesti. Fantasiaromaanien karttoja pidetään maneereina, mutta ainahan pitkällä vaelluksella karttoja tarvitaan. Niitä tarvitsevat sekä romaanin kulkija(t) ja sen lukijat. Onko trilogiasi seuraavassakin osassa mukana moinen tärkeä lisuke?

  6. Kiitokset! Minustakin kartta jollain tapaa kuuluu tällaiseen fantasiaan. Kun kerran tehdään perinteistä fantasiaa, niin tehdään sitten. 🙂 Seuraavaankin osaan on piirretty kartta. Itse olen onneton piirtäjä, joten näin kirjoittajankin näkökulmasta on hienoa saada näkyville jonkun viimeistelemä kartta fantasiamaailmasta!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: