Päättymätön tarina

Kirjoitan. Luen. Oleskelen.

Lokacon-raporttia

Lauantaina oli taas se aika vuodesta: Lokacon, Jyväskylän sf-seuran järjestämä scifi- ja fantasiatapahtuma. Kahtena edellisenä vuonna olen itse ollut esiintymässä Lokaconissa. Nyt oli mukavaa lähteä ihan vain yleisöksi, ilman jännitystä omista esiintymisistä. Puolivälissä päivää iski jonkinlainen väsymys, että en jaksanutkaan enää lähteä seuraamaan ohjelman jälkimmäistä puoliskoa. Mutta tässä kuitenkin pientä ja varsin vajavaista raporttia siitä, mitä päivän ohjelma tarjosi.

Saavuin paikalle ajoissa, jotta ehtisin varmasti kuulemaan Pasi Ilmari Jääskeläisen haastattelun (haastattelijana Anne Leinonen). Aiheena oli Jääskeläisen uunituore romaani Sielut kulkevat sateessa, jonka olen tainnut mainita täällä blogissani jo pariinkin kertaan. Varmaan on tullut selväksi, että kyseessä on kovasti odotettu teos. Haastattelu vain lisäsi kiinnostustani, etenkin kun tuli puhetta erikoisesta kerrontaratkaisusta (romaanissa on ilmeisesti jonkinlainen ulkopuolinen kertoja, joka välillä kommentoi tapahtumia ironisesti, ja lopussa paljastuu tästä jotain olennaista). Tällaiset erilaiset rakenteet ja kerrontatekniikat kiinnostavat minua kovasti.

Sielut vaikuttaa varsin monikerroksiselta romaanilta. Olikin kiinnostavaa kuulla, että Jääskeläisellä on tapana laittaa aina useita ideoita samaan teokseen (sen sijaan, että esim. kirjoittaisi jokaisesta ideasta oman kirjansa). Jokseenkin lohduttavaa taas oli kuulla, että kirjailijan ei välttämättä tarvitse lukea valtavia kirjapinoja taustatietoa, vaan googlettamallakin pääsee jo aika pitkälle. Jääskeläinen on romaanissaan tarvinnut taustatietoa mm. filosofiasta, uskonnoista, ateismista ja agnostikoista. Luvassa on jonkinlaista pohdintaa uskomisesta ja kuolemasta. Ja paljon sadetta. Ja niin, tuli myös todettua, että tämä romaani sopii kaikille, joilla on jonkinlainen ”suhde homeeseen”.

Jääskeläisen haastattelun jälkeen vuorossa oli Ekoscifi-keskustelu. Osuuskumma-kustantamon Saara Henriksson, Tarja Sipiläinen ja J. S. Meresmaa lukivat katkelmia Huomenna tuulet voimistuvat -antologiasta, kertoivat teoksesta ja puhuivat suomalaisesta ekoscifistä laajemminkin. Pohdittiin hiukan ekoscifin käsitettäkin ja sitä, mitä kaikkea se pitää sisällään — oikeastaan kaikki dystopiat taitavat jollain tavalla olla myös ekoscifä. Onko Suomessa kuitenkaan kovin laajasti kirjoitettu juuri ekoscifiä? Ehkä on enemmänkin niin, että tämä ekologisuus, luonto ja metsät jne. ovat niin sulautuneita suomalaiseen spefiin kaiken kaikkiaan, ettei teoksia ole juuri ”ekoscifiksi” luokiteltu.

Sanasta voi myös syntyä mielikuva jotenkin kovin vakavasta ja valistavasta kirjallisuudesta — myönnän, että itselleni helposti tulee tällainen mielikuva, vaikka en oikeasti tiedä ekoscifistä juuri mitään. Ei ekoscifin tarvitse olla valistavaa ja saarnaavaa. Eikä sen myöskään tarvitse aina liittyä valtaviin aiheisiin, kuten ilmastonmuutos, vaan ekoscifin kirjoittajana voi lähteä liikkeelle myös pienemmistä, läheisimmistä asioista, kuten omasta kodista; näin J. S. Meresmaa huomautti kertoessaan Lintukoto-novellistaan ja sen syntymisestä. Lintukodossa aiheena on tulevaisuuden koti. Loppujen lopuksi ekoscifi onkin paljon laajempi genre, kuin ehkä ensin luulisi.

Kiinnostava kysymys tuli myös esille liittyen dystopioihin: kirjoittaako kukaan nykyään utopiaa? Voisiko sellaista kirjoittaa, voisiko vastineeksi syntyä utopia-buumi? Ajatus herätti epäilyjä, mutta no, ainakin utopia olisi vaihtelua, kun tuota dystopiaa tuntuu olevan niin paljon. Se on sitten eri asia, voisiko mikään utopia tällä hetkellä tuntua realistiselta…

Seuraava esiintyjä oli australialainen, tällä hetkellä Jyväskylässä asuva Rjurik Davidson. Davidson kertoi tulevasta Unwrapped sky -romaanistaan, sen syntymisestä, esikuvista ja omasta tiestään kirjailijaksi. Davidson oli hyvä esiintyjä, ja hänen puhettaan seurasi mielellään. Unwrapped skyn Davidson luokittelee uuskummaksi. Romaani sijoittuu kuvitteelliseen Caeli-Amurin kaupunkiin, jonka luomiseen kirjailija on selvästi käyttänyt paljon vaivaa. Caeli-Amurissa on vaikutteita mm. antiikin ajasta, Pariisista, Venäjältä ja monesta muustakin paikasta ja ajasta; tästä olisi pitänyt tehdä muistiinpanot! Niin, ja Caeli-Amurissa on minotaureja.

Davidsonin romaanin miljöö herätti suuresti kiinnostukseni. Olen nimittäin alkanut haaveilla oman fantasiakaupungin luomisesta. Minuun ovat tehneet vaikutuksen esimerkiksi Jeff VanderMeerin Ambergris-kaupunki ja Scott Lynchin Locke Lamoran valheiden miljöö, joka on eräänlainen maaginen versio muinaisesta Venetsiasta. Millaista olisikaan itse luoda jotain tuollaista, tai edes jotain sinne päin? Ainakin vaihtelua perinteiseen fantasiaan… Mutta ongelmani on se, että en tiedä mistä lähtisin liikkeelle kaupunkini kanssa. Kaikki on avointa. Davidsonin yleinen ohje kirjoittamiseen oli, että kannattaa kirjoittaa siitä mistä on innostunut, ja hänen kaupunkinsa muotoutui sen mukaan, mistä asioista historiassa hän itse on innostunut. Jos kirjoittaja on itse innoissaan tarinastaan, se myös näkyy tekstissä positiivisesti. Täytyy pitää mielessä tämä neuvo, niin maailmojen luomisessa kuin muutenkin.

Davidsonin jälkeen lavalle nousivat Osuuskumman steampunkkarit, jos näin voi sanoa. J. S. Meresmaa, Magdalena Hai ja Jani Kangas keskustelivat genrestä sekä uudesta antologiasta Höyryä ja helvetinkoneita. Osuuskumman ensimmäisen steampunk-kokoelman olen lukenut, joten tällä kertaa olin ehkä hiukan paremmin perillä siitä, mistä keskusteltiin. Keskustelunaiheita oli paljon, eikä ihme, koska steampunk on kovasti pinnalla ja se on herättänyt erinäistä keskustelua blogeissakin viime aikoina. Paneelissa todettiin, että mahdollisesta arvostelusta huolimatta steampunk ei ole vain ”tuotesijoittelua”, jossa hammasrattaita ja korsetteja ripotellaan tekstiin koristeeksi. Steampunk on asennetta, kapinaa, ja steampunk on kapinaa myös siinä mielessä, että se on vaikeaa määritellä. Höyryä ja helvetinkoneita on varmasti kiinnostava katsaus siihen, mitä kaikkea steampunk voi olla.

Jos höyrykeskustelu kiinnostaa laajemmin, suosittelen vilkaisemaan näitä Tuomas Salorannan ja Magdalena Hain kirjoituksia aiheesta.

Tällaista kaikkea mahtui Lokaconin alkupuoleen Jyväskylän kaupunginkirjastolla. Samaisella kirjastoreissulla onnistuin hakemaan muutaman teoksen S2-opintojani varten, ja tässä ja ensi kuussa olisi luvassa hyvinkin aktiivista opiskelua, jotta saan suunnittelemani kurssit hoidettua kunnialla ja ajallaan.

Opiskeluista seuraa toisinaan myös positiivisia yllätyksiä: ensi viikonloppuna minulla on lähiopetusjakso Helsingissä, ja sehän osuu yllättävän hyvin yhteen kirjamessuviikonlopun kanssa. Suunnitelmissa on nyt siis ahkeraa luennolla istumista pe-la, ja sen jälkeen sunnuntaina kirjamessut, kun kerran olen jo valmiiksi Helsingissä. Lokakuu on kirjallisten elämysten kulta-aikaa.

Mainokset

Single Post Navigation

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: