Päättymätön tarina

Kirjoitan. Luen. Oleskelen.

Teknologiakammoisesta e-kirja-addiktiksi?

No niin, nyt se on tapahtunut. Itse asiassa jo jonkin aikaa sitten. Olen menettänyt e-kirja-neitsyyteni.

Kesällä perheeseemme saapui jälleen uusi vekotin, kun avomieheni osti Samsungin tabletin. Älkää kysykö tarkempaa mallia — jokin sellainen yksinkertainen perusmalli kuitenkin. Minä en näistä jutuista ymmärrä oikeasti mitään. Olen pudonnut tablettien ja kännyköiden kehityksestä jo kauan sitten. Kännykälläni pääsee kyllä nettiin ja siinä on kosketusnäyttö, mutta ilmeisesti se on jo vanhentunutta mallia (Nokia, miehen vanha). Äikänopen olisi hyvä pysytellä kärryillä median kehityksestä, mutta jos nyt yrittäisin keskustella oppilaiden kanssa vaikkapa näistä älypuhelimista tai sosiaalisesta mediasta (jota sentään alkeistasolla käytän!), kyllä he tietäisivät huimasti enemmän kuin minä.

Periaatteessa olen siis vanhanaikaisten juttujen kannattaja. Pidän oikeista, perinteisistä kirjoista. Eikö sekin kerro jotain, että pidän juuri perinteisestä fantasiasta, sellaisesta joka sijoittuu epämääräiseen menneisyyteen, kenties keskiaikaistyyppiseen maailmaan? Miekkatappelut ovat selkeitä, tulevaisuuden kybersodat jokseenkin kaukaisia.

Mutta nytpä on kuitenkin käynyt niin, että olen alkanut lukea kirjoja myös sähköisessä muodossa. Pitihän sitä kokeilla, kun muutkin lukevat ja kun tuo tabletti saapui niin sopivasti. Ja täytyy sanoa, että en ole katunut. E-kirjaa on kätevä lukea. Tabletti kulkee helposti mukana reissuissa. Näytöltä on ollut ihan miellyttävää lukea, kun tekstin, taustan, valaistuksen jne. saa aina säädettyä tarpeen mukaan. Välillä tuo tabletti tuntuu hiukan isolta mötikältä, mutta ei sitten kuitenkaan. On se ihan tavallisen kirjan kokoinen. Latasin vekottimeen Elisa Kirjan palvelun, joka on toiminut hyvin ja on helppokäyttöinen. Ja sieltä on sitten tullut pari kirjaa ladattua, ei vielä toistaiseksi muualta.

IMG_0356

Ihan ensimmäinen lukemani e-kirja oli Sami Tissarin Rautapää ja perkeleet, jossa seikkailee okkulttinen etsivä Ilmari Rautapää. Tämä lyhyehkö, sopivan lyhyisiin lukuihin jaettu tarina oli kevyttä iltalukemista, eikä lukemisessa mennyt monta iltaa. Silti kirja oli hiukan pettymys. Huumoriahan tässä oli, mutta jotenkin se ei uponnut minuun. Ehkä en kuulunut kohderyhmään, tai sitten minulla ei vain ole tarpeeksi huumorintajua. Vaikea selittää, mutta tämä ei vain ollut minun juttuni. Se on kyllä sanottava, että Tissarin tekstissä on välillä aivan mieletöntä kielellä leikittelyä ja kikkailua. Iso plussa siitä.

Seuraavaksi olisi tarkoitus lukea J. S. Meresmaan pienoisromaani Aseenkantajan kunnia (Keskilinnan ritarit 1). Kiinnostavalta ja erilaiselta kuulostava fantasiakirja, joka on ilmestynyt ainoastaan e-kirjana. Hinta sopi köyhän työttömän/opiskelijan lompakolle, sillä pienoisromaani maksoi vain  5 euroa. Rautapää ja perkeleet oli myös edullinen, 6,90 €.

Muutoin olen ollut aika hämmästynyt siitä, kuinka kalliilla e-kirjoja myydään. Selvästikin pitäisi laajentaa ostoksiani muualle kuin Elisa Kirjan kauppaan, mutta minne? En ole vielä jaksanut haeskella. Elisa Kirjan valikoimaa olen selannut aika paljon, niin scifi/fantasiakirjoja kuin muutakin kaunokirjallisuutta, ja hinnat ovat minusta liian kalliita. Eikö kaiken järjen mukaan sähköisen version pitäisi olla edullisempi kuin painetun, kovakantisen kirjan? Eroa on, mutta ei paljoa. Ja mikä oudointa, myös jo ns. vanhemmat teokset ovat yhtä kalliita kuin uutuudet. Yleensähän kirjojen hinta putoaa aika äkkiä, esim. jos kirja on pari vuotta vanha (ja toki kirjailijana näen tässä myös negatiiviset puolet, mutta en nyt mene siihen). Miksi e-kirjat tuntuvat olevan kaikki yhtä kalliita? Muutama hassu tarjous näkyy olevan joukossa. Ja sitten selvästikin jotkut tahot hinnoittelevat teokset kohtuullisemmin, kuten Aseenkantajan kunnian julkaissut Osuuskumma. Mutta toistaiseksi en ole viitsinyt ostaa vielä yhtäkään täysihintaista e-kirjaa isommalta kustantamolta. Jos hinnat eivät laske, ehkä sitten kuitenkin laitan rahani mieluummin perinteiseen kirjaan.

Perinteisissä kirjoissa kun on yhä puolensa. Niitä voi kerätä omaan oikeaan hyllyyn. Ne ovat näkyvillä kodissani, ja ne ovat myös kauniita esineitä. Luulen, että tulevaisuudessa teen tietynlaisia valintoja, kun mietin ostanko e-kirjan vai painetun. Lempikirjailijalta tulee ehkä todennäköisemmin ostettua painettu; silloin kirja pääsee hyllyyn ikään kuin muiden jatkoksi. Jos kirjasarjasta on jo ensimmäinen osa paperisena, eiköhän muutkin tule kerättyä paperisena. Sitten taas e-kirjojen kanssa tekee ehkä mieluummin sellaisia kokeiluja, että luenpa nyt mielenkiinnon vuoksi tältä kirjailijalta jotain. Kevyttä, mukavaa lukemista matkoille tulee ehkä hankittua mieluummin kuin hyvin raskaita teoksia. Ja paljon riippuu siitä, millaista tarjontaa e-kirjoissa alkaa olla ja mihin hintaan. Kenties tulevaisuudessa tulee enemmänkin teoksia, jotka julkaistaan vain e-kirjana?

Katsotaan, miten käy. Mutta luulisin, että e-kirjojen lukeminen ei jää minulla vain parin kirjan villitykseksi. E-kirjat ovat tulleet jäädäkseen, tavalla tai toisella.

Mutta mites muuten tuo kirjojen lainaaminen kirjastosta e-kirjoina? Tästä aiheesta olen vielä täysin pihalla, mutta minulla on aavistus, että moinen voisi nykyään olla mahdollista. Tietääkö joku?

Advertisements

Single Post Navigation

4 thoughts on “Teknologiakammoisesta e-kirja-addiktiksi?

  1. Itse en ole vielä e-kirjoihin koskenut. Eikunhetkinen! Kännykällä yritin lukea Alice in the Wonderland, mutta siihen se sitten jäi. En ole vieläkään saanut luettua sitä loppuun, koska en pysty liikkuvissa asioissa lukemaan. (Ja kotona tietenkin vain paperikirjoja)
    Mutta lähinnä e-kirjalaitteissa häiritsee se, ettei ole mitään konkreettista kirjaa. +useimmissa laitteissa näyttö on kiiltävä (olen nähnyt joitain, missä ei iso plussa lukemisen kannalta) Mutta kyllähän niissä puolensa on, juuri matkustelussa: Ei tarvitse kantaa koko kirjastoa mukaan pidemmälle matkalle. (Ajatele vaikka vaihto-oppilasvuotta/vuotta ulkomailla. Kuinka helposti kaikki lempikirjat olisivat mukana!)

    • Ymmärrän, kyllä perinteisessä kirjassa on tosiaankin puolensa! Se konkreettinen kirja… En varmasti itsekään siirry koskaan kokonaan e-kirjoihin, mutta ehkä ne tulevat hiukan tähän perinteisten rinnalle. E-kirjojen hankkiminen ainakin on helppoa: ei tarvitse lähteä kirjakauppaan / kirjastoon, ei tarvi edes odottaa tilattua pakettia — kirja on saman tien käytössä, kun sen ostaa. Se on syrjäseudulla asuvalle ihan kätevää… Mutta oikeassa olet, paperilta lukeminen on kuitenkin hiukan mukavampaa ja perinteisessä on muutenkin puolensa.

  2. E-ink, e-ink! Siis, sellainen ihan lukemiseen tarkoitettu e-mustenäyttö on tasan yhtä mukava kuin paperi. Ehkä mukavampikin, sillä riviväliä ja fonttikokoa saa muokattua. Rakastan omaa Koboani. 😉 Nyt menossa Välskärin kertomukset, jonka muuten saa ilmaiseksi Elisalta. Tälleen tirppanan kanssa e-lukija on näpäkkä, kun sitä voi käyttää yhdellä kädellä, kun toinen on vauvassa kiinni. Ja kirjojen ostaminen tänne kauas susirajan taa on nopeaa.
    Hinnat toki… noh, ehkä ne laskevat vielä. Eivät isotkaan kustantajat voi iäisyyksiä pitää hintoja nykytasolla, vaikka kuinka vedottaisiin korkeampaan ALViin.

    • E-mustenäyttö, kuulostaa kiinnostavalta! Tosiaan, itse kun hiukan välttelen kaikkea uutta tekniikkaa, en ole mitenkään kierrellyt testaamassa erilaisia lukulaitteita… Ainoastaan olen käyttänyt tuota tablettia, joka osui kohdalle. Mutta että tuollaistakin on olemassa..!

      Se on muuten tosiaan kätevää, että e-kirjaa lukiessa ei tarvi huolehtia esim. siitä pysyykö kirja auki. 🙂 Helppo käsitellä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: