Päättymätön tarina

Kirjoitan. Luen. Oleskelen.

Ja lisää odotettavaa…

Ai että minä pidän syksystä. Tänä vuonna pidän syksystä tavallista enemmän. Tämä syksy on täynnä uusia alkuja (opiskelut). Mutta ei pelkästään alkuja, vaan myös jatkoja. Mustien ruusujen maan toinen osa ilmestyy pian. Jännittää. Kakkososan myötä trilogia on jo yli puolivälissä. Dinjan tarina on yli puolivälissä… Ja lähenee loppuaan, niin hullulta kuin se kuulostaakin.

”Tiedätkö sinä, kuinka syvä meri voi olla? Sen kaikkein syvimmissä, pimeimmissä rotkoissa?”

Dinja on saapunut suuren, lämpimän meren ääreen. Elämä Kesäsaarilla on mukavaa ja rauhallista, mutta eräs yöllinen kohtaaminen tekee Dinjan jälleen levottomaksi. Hän ei ole vielä saavuttanut päämääräänsä eikä saanut selville totuutta kadonneesta äidistään, ja menneisyyden kysymykset vaivaavat mieltä. On aika jatkaa matkaa.

Dinja kumppaneineen purjehtii meren yli etsimään vastauksia. Kaikki ei kuitenkaan suju suunnitelmien mukaan. Yllättäen Dinja joutuu salaiseen valtakuntaan ja saa tehtävän, jonka suorittamisesta riippuu hänen tulevaisuutensa. Apuna hänellä on vain vieraaseen kansaan kuuluva, salaperäinen Soloshi, joka suhtautuu häneen vähintäänkin epäluuloisesti.

Laulu kadonneesta saaresta on jatkoa teokselle Karnin labyrintti ja toinen osa Mustien ruusujen maa -fantasiatrilogiasta. Dinja yrittää seurata äitinsä jalanjälkiä, mutta minne hän lopulta päätyy?

Sellaista. Olen hämmentynyt ja innoissani ja odotan vain suuresti sitä hetkeä, että saan uudesta kirjasta palautetta lukijoilta. Se on kaikkein hienointa. Se on asia, josta olen alkanut tulla riippuvaiseksi… Mutta mitäpä siitä. Kirjoittaminen aiheuttaa ihania riippuvuuksia.

Lisätietoja romaanista löytyy Vaskikirjojen sivuilta, ja myös Risingshadow’n tietokannassa kirja jo on.

Advertisements

Single Post Navigation

5 thoughts on “Ja lisää odotettavaa…

  1. Ahmu on said:

    Ihanaa odotettavaa! Minäkin rakastan syksyä, se on ihan parasta 🙂

  2. Minä olen tällainen vilukissa, mutta muuten joo. Ai että kun tulisi oikein kunnon syysmyrskyjä, ja siinä sitten käpertyy peiton alle lukemaan tai koneen ääreen kirjoittamaan… Syksy ja talvi ovat loistavaa kirjoitusaikaa. Ehkä sen takia suomalaiset harrastavat kirjoittamista niin paljon?

  3. Pekka H on said:

    Hienoa suomalaista fantasiaa, jota myös varttuneempi lukee mielellään. Oma äitikin odottaa tätä jatko-osaa!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: