Päättymätön tarina

Kirjoitan. Luen. Oleskelen.

Deadlinen voima

Jaahas, Portin novellikilpailun deadlineen on aikaa enää 3 viikkoa + 1 päivä. Mihin tämä kesä on oikein mennyt?

Jollekin 3 viikkoa voi olla pitkä aika kirjoittaa novelli, mutta ei minulle ainakaan. Intensiivisesti kirjoittamalla novellin tekee tietysti vaikka päivässä, mutta itse ainakin kaipaan aikaa, jolloin voi antaa idean muhia ja kehittyä, muokata tekstiä vähitellen… Niin, ja tietysti aikaa kuluu myös saamattomuuteen ja laiskotteluun. Kirjoittaminen on kivaa, mutta helpompaa on silti loikoilla sohvalla haaveilemassa kuin nousta ylös, istua koneen ääreen ja kirjoittaa oikeasti. Kun deadline lähestyy, todennäköisyys sohvalta nousemiseen ja kirjoittamiseen kuitenkin lisääntyy vähitellen.

Miksi deadlinella on sellainen vaikutus? Eihän se kuitenkaan ole kuin yksi päivämäärä muiden joukossa. Portin novellikisa taitaa aika takuuvarmasti tulla joka vuosi — yhtä hyvin voisi siis kirjoittaa sitä varten novellin vaikka edellisen vuoden marraskuussa ja keksiä itse itselleen deadlinen. Deadlinen merkitys on vain ja ainoastaan oman pään sisällä. Tulee kirjoituspaineita, stressitaso nousee, levottomuus kasvaa. Kirjoittaminen auttaa, ja jos saa tekstin valmiiksi määräaikaan mennessä, siitä seuraa jonkinmoinen tyytyväisyyden tunne. Mutta eikö tekstiä pitäisi saada aikaiseksi ihan ilman ulkopuolelta määrättyjä aikarajojakin? Voiko deadlinesta tulla riippuvaiseksi, niin ettei saa mitään tehtyä ilman niitä?

Itse en ole yleensä ollut deadlinesta riippuvainen, ainakaan pahasti. Minulla on ollut tapana mieluiten kirjoittaa teksti valmiiksi hyvissä ajoin, niin että ehdin seisottaa sitä vaikkapa kuukauden ja sitten muokata vielä ennen kilpailuun lähettämistä. Stressaan asioita etukäteen, ja tekemättömät asiat vaivaavat, niin että paineet kirjoittamiseen syntyvät jo ennen viime hetkeä ja viimeistä iltaa. Jos yrittäisin kirjoittaa novellia vasta viimeisenä iltana, todennäköisesti menisin aivan lukkoon eikä syntyisi mitään.

Tämänvuotinen Portti-novellini on kuitenkin kehittynyt aika myöhään. Minulla oli keväällä tekeillä yksi juttu, mutta se jäi kesken ainakin toistaiseksi. Tämä nykyinenkin, keskeneräinen novelli on tökkinyt monta kertaa niin, että olen miettinyt kesken jättämistä. Odotukseni eivät ole korkealla kisan suhteen. Jos kirjoittaminen takkuaa näin paljon, niin miltähän tekstin lukijasta tuntuu? Haluan kuitenkin tehdä tekstin loppuun, jos ei muuten niin ihan vain sen vuoksi, etten halua taas jättää kesken. Haluan pystyä lopettamaan sen minkä aloitinkin. Jos lopputuloksesta ei tule hyvä, niin so what. Olen muutenkin huomannut, että mielestäni onnistuneiden novellien välissä tulee helposti sellaisia ”välipaloja”, ei-niin-hyviä novelleja.

Olen jonkin verran kilpailuhenkinen, myönnän sen. Olisi kiva saada novelli valmiiksi deadlineen mennessä, jotta voisin osallistua ja olla mukana. Mutta vielä kivempaa olisi saada novelli ylipäätään valmiiksi, kisasta riippumatta.

Mainokset

Single Post Navigation

2 thoughts on “Deadlinen voima

  1. Pekka H on said:

    Paljon tekemistä ja liian vähän aikaa. Tuttu tunne. Mutta tekee sen minkä ehtii, jaksaa ja haluaa. Tekemisistään kuuluu nauttia, vaikka deadlinet kummasti antaa puhtia saattaa valmiiksi keskeneräisiä hahmotelmia ja ideantynkiä. Kannattaa jättää tarinan viimeistely vaikka seuraaviksi kuukausiksi tai seuraavaan vuoteeen kuin väkisten runnoa se valmiiksi.

    • Viisaita sanoja… Mitäpä tähän lisäisi. 🙂 Olen miettinyt myös sitä, että on tärkeää nauttia kirjoittamisesta. Ei ainoastaan siitä hetkestä, kun jokin juttu tulee valmiiksi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: