Päättymätön tarina

Kirjoitan. Luen. Oleskelen.

Kesälukemisia

Kun romaaniteksti on ollut editointivaiheessa ja uusia juttuja ei ole kauheasti syntynyt, on minulla ollut hyvin aikaa lueskella. Etsin kirjoista vahvoja tunteita, kokemuksia ja sitä, että voin eläytyä ja täysin uppoutua tarinaan. Ei tietenkään jokainen lukukokemus ole huima elämys, mutta jotain sellaista kuitenkin etsin. Ja joskus löydän.

Vähän aikaa sitten pohdin runojen lukemista, ja sen jälkeen onkin tullut luettua pari runokokoelmaa. Saila Susiluodon Missä leikki loppuu ei jostain syystä herättänyt minussa yhtä suuria tuntemuksia kuin häneltä aiemmin lukemani Auringonkierto. En osaa selittää, miksi. Kyllä tämäkin kiinnostava kokoelma oli. Noh, kaipa runoissa on liikaa selittämätöntä, niinpä myös niiden lukemisessa.

täyttäainetta

Helena Sinervon ”proosarunoelmaksi” nimetty Täyttä ainetta oli minusta hieno. Monissa näissä runoissa on vahvoja, arvoituksellisia kielikuvia, jotain kaunista ja jotain hyvin synkkää, outoa ja jopa fantasiamaista tunnelmaa… Tosin voi olla, että se fantasiamaisuus on vain minun päässäni. Mutta katsokaa nyt vaikka tätä runoa, jotka otsikkona on nautintoa kivusta:

Kun käärmeenpäinen jumalatar ilmestyy aivoistasi kuristamaan sinua boanlihoillaan, muista mielesi heijastus, muista kaipuusi kuva. Se sädehtii niin keltaisena ettei leinikinteriö voi sen valoa taittaa. Se sitoo sinut maailmanpyörään, sitoo viilettämään lommoisissa peltivaunuissa tornitalojen keskellä kun isoat yhtä hentoa kättä, yhtä ainoaa tunnistamista. Nyt menneisyys kietoutuu kaulasi ympäri ja näyttää päättömät nuket. Miten piiskasit ystävääsi hyppynarulla, miten järkähtämättä kuuntelit hänen itkuaan, ammensit nautintoa kallokuppisi kivusta. Siitä kivusta kipuaa tuo ihmisraatoa ahmiva sininen sudenpää, sisälmyksiä imeskelevä musta ketunpää.

Niin outoa, ja silti niin vaikuttavaa… Ja nautin paljon näiden runojen lukemisesta, koska ne ovat niin kaukana siitä, mitä itse kirjoitan. Pystyy paremmin vain lukemaan ja nauttimaan, ilman että alkaa vertailla omaan tekstiinsä, kokea valtavaa kateutta jne. (Vaikka toki olen kateellinen sekä Susiluodolle että Sinervolle käsittämättömän kekseliäästä kielestä. Huh, huh.)

Romaanipuolella on tullut luettua fantasiaa, sellaista mikä on jäänyt vielä lukematta. Jeff VanderMeerin Pyhimysten ja mielipuolten kaupunki (Loki-kirjat 2006) oli kiinnostava ja hiukan hämmentävä kokemus. Tuli sellainen olo, että tämä Loki-kirjojen julkaisema suomennos ei ollenkaan riitä, koska tässä oli vain muutamia novelleja ilmeisesti hyvin laajasta kokonaisuudesta. Täytyypä siis etsiä tätä lisää.

Helena Wariksen fantasiasarjassa pääsin eteenpäin lukemalla Sudenlapset, viimeinen osa on vielä lukematta. Hmm, mitähän tästä sanoisi… Tämä on taas niitä kirjoja, jotka herättävät kateuden. Pidin siitä, miten kirjassa keskityttiin aika paljon henkilöhahmoihin, heidän kehitykseensä ja suhteisiinsa. Henkilöt ovat hyvin eläviä, aitoja ja jonkin verran erilaisia kuin fantasiassa perinteisesti.

Tällä hetkellä menossa on Steph Swainstonin Kuolemattomien kaarti. Sarjaa on kehuttu ja palkittu (päätösosa sai juuri Tähtifantasia-palkinnon) , ja tuntui että nyt on korkea aika tarttua sarjan ensimmäiseen osaan. Olen lukenut vasta alkua, ja ehkä odotukseni olivat liian korkealla. Tuntuu, että on hiukan hankalaa päästä sisälle kirjan maailmaan, koska erilaisia elementtejä on paljon, nimiä vilisee, mutta juuri mitään ei selitetä. Tarina kerrotaan sellaisen henkilön näkökulmasta, jolle kaikki asiat ovat ennestään tuttuja. Noh, ehkä on hyvä välttää infodumppausta, mutta jotenkin tämä alku on ollut raskas. Jonkinlainen hakemisto kirjan lopussa voisi olla paikallaan. Päähenkilö vaikuttaa kyllä oikein kiinnostavalta, ja tästä saattaa kehittyä vielä vaikka mitä, ja eiköhän tässä vähitellen pääse paremmin kärryille.

Seuraavaksi voisi sitten tutustua myös kehuttuun ja palkittuun Andrzej Sapkowskin sarjaan, ja Robin Hobbin The Liveship Tradersistakin on vielä viimeinen osa lukematta. Niin, ja Finnconista tuli ostettua pieni pino luettavaa… Onneksi hyvät kirjat eivät ainakaan lopu kesken.

Sateinen kesäkään ei masenna, kun kääriytyy peiton alle lukemaan.

Mainokset

Single Post Navigation

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: