Päättymätön tarina

Kirjoitan. Luen. Oleskelen.

Kesä.

Tämä ei nyt liity kauheasti kirjoittamiseen, mutta mitäpä sitten.

Kesä. Oi että, minä nautin kesästä! Olen kesäihminen aivan täysin. Ei sillä, etteikö talvi olisi kaunis ja syksy tunnelmallinen, mutta minä olen niin vilukissa, että minulla on oikeasti aina kylmä. Siksi kylmemmistä vuodenajoista on vaikea nauttia täysin. Sitten kun lämpötila on vähintään +20, alan sulaa. Voi oleskella ulkona ja laittaa vähän vähemmän vaatetta päälle. Minun suustani ei kesällä pääse valituksia ”Voi kauheaa, kun on niin kuuma”. Päinvastoin. Helteellä olen omassa elementissäni. (En voi sietää sitä, kun ilmastoidussa autossa laitetaan sitten se ilmastointi pauhaamaan täysille ja istutaan jääkaapissa. Siinähän tulee kylmä.)

Tämä oli muuten yksi asia, jonka avulla olen yrittänyt Mustien ruusujen maata kirjoittaessani etäännyttää itseäni päähenkilöstä. Minä pidän kuumuudesta, Dinja kylmyydestä. (Toinen juttu on se, että Dinja on pitkä.)

Suomen kesä on lyhyt, mutta tänä vuonna kesän alku on hellinyt minun kaltaisiani. Aurinko antaa minulle energiaa.

Kesä on oleskelua, ystävien tapaamista, rauhallista liikkumista koiran kanssa, kuiva hiekkatie ja sitä ympäröivä vihreys. Matkustelua, lomailua. Mökkeilyäkin toisinaan, mutta en ole varsinaisesti mökki-ihminen enkä haluaisi omaa mökkiä. Auringossa istumista ja kirjan lukemista. Usein kesä on ollut myös opiskelua, kirjoittamista, työntekoakin – mutta ei pelkkää työtä. Kesämekkoja, aurinkolaseja, paljaita varpaita. Hyvää ruokaa. Kesällä tekee mieli syödä kevyesti, raikkaita salaatteja, mutta tietenkin myös grilliruokaa, uusia perunoita, oikeaa voita ja sillejä. Tämä kesä on ensimmäinen kesä, jonka vietän ilman hevosta. Siksi paljon puuttuu: hevosen tuoksu kesällä, laitumet, maastoratsastukset. Mutta ne ovat nyt rakkaita muistoja aiemmilta kesiltä. Muistot eivät katoa.

Keksin kesästä ainoastaan yhden huonon puolen: ötökät.

No okei, on myös toinen huono puoli. Kesällä kirjoittaminen vaatii ehkä tavallistakin enemmän itsekuria. On niin monia tapoja harhautua pois koneen äärestä. Jos rehellisiä ollaan, niin juuri nyt kirjoittamiseni ei kaipaa yhtään lisää tällaisia vaikeuksia, vaan jostain pitäisi löytää keskittymistä ja intoa. Etenkin uuden tekstin ideointi takkuilee ja pahasti. Onko tässä nyt sittenkin kyse siitä, että ajatus ei kulje näin kuumalla??

Jospa sitä sitten irrottaisi läppärin piuhoistaan, menisi ulos istumaan ja alkaisi muokata käsikirjoitusta.

Advertisements

Single Post Navigation

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: