Päättymätön tarina

Kirjoitan. Luen. Oleskelen.

Hei, olen Katri ja olen… ?

Luin vähän aikaa sitten George R. R. Martinin novellikokoelmasta Dreamsongs (2007) kirjoittajan muistelmia menneisyydestään ja kirjoittajaidentiteetin löytymisestä. Martin kertoo ajasta, jolloin oli juuri saanut julkaistua ensimmäiset tarinansa: ”After the summer of ’71, when people asked me what I was, I always said, ’A writer.’”

Itse en voi sanoa, mikä olen, jos joku kysyy.

– –

Kirjoittajakoulutuksessa on se hyvä puoli, että koulutuksen ansiosta kirjoittaminen on automaattisesti osa lukujärjestystä, osa päivän ohjelmaa. Jos vielä käyttää tuon ajan tehokkaasti, harjoittelee uusia teknisiä taitoja ja lisäksi miettii omaa kirjoittamistaan ja tavoitteitaan, kai kehitystä on pakko tapahtua jossain vaiheessa. Lisäksi koulutus itsessään vaikuttaa omaan kirjoittajaidentiteettiin: en ole enää pelkkä harrastelija, olen kirjoittamisen opiskelija. Se on askel lähempänä ajatusta: ”Olen kirjoittaja”.

Tällä tavalla kirjoitin syksyllä 2009, kun olin juuri aloittamassa kirjoittamisen perusopinnot. Katkelmat ovat ihan ensimmäisestä ennakkotehtävästä, jossa piti mm. pohtia kirjoittajaidentiteettiä.

No miten on, millä nimityksellä kutsun itseäni nykyään? Milloin ihminen saa kutsua itseään kirjoittajaksi tai kirjailijaksi tai hyvänen aika, etabloituneeksi kirjailijaksi (ks. Calendulan pohdintoja tästä sanahirviöstä)?

Esikoiskirjailija. Omakustannekirjailija tai indiekirjailija. Naiskirjailija. Mieskirjailija. Spefikirjailija. Harrastajakirjoittaja. Pöytälaatikkokirjoittaja… Wannabe-kirjailija. Nimityksiä kyllä riittää. Siitä vain poimimaan itselle sopivat. Mutta kirjoittamattomat sopimukset kertovat, että ”kirjailijaksi” ei saa itseään kutsua ihan kuka tahansa. Täytyy olla esimerkiksi Suomen Kirjailijaliiton jäsen, ja se tarkoittaa vähintään kahta julkaistua teosta ja muutekin liiton hyväksyntää.

Sinänsä tuo useamman teoksen sääntö on ihan järkevä. Jos julkaisee vaikkapa kolmekymppisenä yhden ainoan romaanin, eikä sen jälkeen kirjoita enää yhtään mitään, niin ehkä ei ihan voi sanoa itseään kirjailijaksi kuusikymppisenä. Joten on loogista, ettei voi kuulua Kirjailijaliittoon.

Toisaalta useimmissa ammateissa on niin, että kun alkaa tehdä kyseistä työtä, voi saman tien liittyä alan ammattiliittoon. Ei siinä tarvitse odotella, että on ”etabloitunut tarjoilija” tai ”vähintään kaksi lukuvuotta opettanut opettaja”. Sellaisenkin väitteen olen jossain kuullut, että ammattiliitto olisi sitä vahvempi, mitä enemmän siinä on jäseniä.

Entäpä novellit ja muut, lyhyemmät julkaisut? Aloin uudestaan miettiä tuota Martinin toteamusta ja englannin kielen sanaa ”writer”. Martin siis alkoi käyttää tuota nimitystä itsestään, vaikka ei ollut julkaissut vielä romaania. Ehkäpä englannin kielen sana ”writer” on joustavampi, koska se voi tarkoittaa joko kirjoittajaa tai kirjailijaa. Onhan sitten erikseen vielä ”author” – tarkoittaako se enemmän juuri kirjailijaa? Joku englannin asiantuntija voisi tietää paremmin.

Suomessa on joka tapauksessa valittava joko ”kirjoittaja” tai ”kirjailija”. Ja ainakin itselleni kynnys valita tuo jälkimmäinen on aika suuri, vaikka yhden kirjan olen julkaissutkin. Tässä vaiheessa on kai luvallista kutsua itseään ”esikoiskirjailijaksi”. Mutta Facebook-sivun menin kuitenkin perustamaan nimellä ”Kirjailija Katri Alatalo”. Välillä siitä tulee vähän sellainen olo, että… menikö se nyt liikaa leuhkimiseksi. Mikä tuokin oikein luulee olevansa, kutsuu itseään muka kirjailijaksi, phyh!

Onko näillä nimityksillä lopulta mitään väliä? Jos tuntee itsensä kirjoittajaksi, silloin on kirjoittaja. Ei silloin tarvitse odottaa ulkopuolelta tulevaa hyväksyntää ja meriittejä.

Kesällä 2009 katsoin itseäni peiliin ja totesin itselleni, että ”sinä olet kirjoittaja”. Luulen, että sinä kesänä tein jonkinlaisen lopullisen päätöksen. Esikoiskirjan julkaisu on ollut tosi iso juttu, ja sen myötä olen enemmän voinut näyttää ulospäin, että olen kirjoittaja. Mutta sisäisesti se tapahtui jo aiemmin, ja piilossa muilta. Monet vuodet minä nolostelin, häpeilin ja vähättelin kirjoittamistani, ja ihan turhaan. Olisi pitänyt nostaa leuka pystyyn ja sanoa se rohkeasti jo kauan sitten. ”Olen….” Ja ihan mikä tahansa nimitys, joka tuntuu oikealta.

Mainokset

Single Post Navigation

12 thoughts on “Hei, olen Katri ja olen… ?

  1. Minustakin kirjoittajia ovat kaikki, jotka itsensä sellaisiksi tuntevat, ei kai siihen titteliin ulkopuolista hyväksyntää tarvitse. Kirjailijan kai täytyy jotain olla julkaissut, mutta tuskinpa liittoon kuulumisella on mitään väliä, että vasta sitten olisi ”oikea” kirjailija – näin lukijan kannalta ei ainakaan moisella ole mitään väliä. 🙂 Mutta varmaan joissain piireissä sille annetaan arvoa. Miksihän niin monet nolostelee kirjoittamistaan? Minäkään ennen en kehdannut kertoa, että harrastan kirjoittamista. Eihän kirjoittaminen ole sen nolompi harrastus kuin muutkaan.

    Minäkin olen miettinyt noita englanninkielen writer ja author -sanoja, että mikä niiden ero on.

    • Niinpä, minäkään en kehdannut kertoa harrastavani kirjoittamista. Ehkä vain jotkut hyvin harvat siitä tiesivät. Jos tuollaista hölmöä nolostelua ei olisi ollut, olisin ehkä voinut jo nuorempana hakeutua kirjoittajapiireihin tms. tutustumaan muihin kirjoittajiin. Kai se sitten johtui epävarmuudesta ja epäonnistumisen pelosta, tai jostain. Netti oli sitten paikka, jonne ehkä uskalsi anonyymisti jotain tekstinpätkiään laittaa. Vasta sitten, kun kirjoittamisen opintojen alussa piti kertoa jotain tavoitteistaan, uskalsin sanoa ääneen tuntemattomien kurssikavereiden kuullen, että haluaisin julkaista romaanin.

      Hyvä huomio, että lukija saattaa ajatella näistä nimityksistä hiukan eri tavalla kuin ”kirjailijapiirit”. 😉

      • Tämä on kyllä jännä juttu. Koska minuakin alkoi lähes nolotamaan, kun sanoin tuttavani Yo-juhlissa eilen opiskelleeni kirjoitamista vuoden, minut korjattiin ” olet opiskellut kirjallisuutta?” ”Ei, kun vähän niin kuin kirjoitin romaania..” ”Ahaa..” ja keskustelu aika pitkälle päättyi osaltani siihen. Vähän vielä pohdittiin, kuinka he itse eivät ole ikinä ajatelleet kirjoittavansa mitään yms. Mutta kuitenkin, vaikka olen nauttinut vuodesta, enkä missään nimessä haluaisi opiskella kirjallisuutta (niin, etten voisi itse kirjoittaa) niin silti se tuntui alentavalta. Kuin olisi tehnyt ei-mitään koko vuoden.

  2. Hyvä kirjoitus taas!

    Kyllä minullakin kieli takeltelee vielä, kun tulee tilanteita joissa voisi olla järkevää kutsua itseään kirjailijaksi. Esimerkiksi apurahojen haussa raavin päätäni useaan kertaan, sillä olen osa-aikakirjailija, koulutuspohjaltani puutarhuri ja työskentelen ammatissa, jolla ei ole mitään tekemistä kummankaan edellämainitun kanssa. Mikä hemmetti siis olen? Mitä laitan lomakkeeseen? Ja nyt vielä Osuuskumman puitteissa teen kustannustoimittamistöitä ja graafisia hommia.

    Ehkä näitä nimitysongelmia on nykyään useammalla, kun ihmisten työt ovat silppuuntuneet ja ammatteja voi olla useitakin.

    Ymmärtääkseni ”author” kuvaa enemmän varsinaista kirjailijaa, joka on myös idean äiti, kun taas ”writer” voi viitata ihan puhtaaksikirjoittajaan tms. Täällä selvitystä yhdeltä taholta: http://www.differencebetween.net/business/difference-between-author-and-writer/

    • Katri on said:

      Joo, eiköhän näitä ongelmia ole monella muullakin tosiaan. Ja elämän aikana se ammattinimitys ehtii vaihtua monta kertaa. Itsekin olen opettaja, mutta en vakituisesti, joten olenkin välillä työtön.

      Kiitokset linkistä!

  3. Novelleista puheen ollen, luin juuri novellisi Kulkija. Pidin siitä. Novellista pystyi aistimaan rakkauden merta kohtaan, vähän samankaltaisena kuin romaanikässärissäni, mutta täysin erilaisena. En viitsinut FB:hen kommentoida. :>

    • Kiitos, kiva kuulla, että novellia on luettu! Kyllä meri on kiehtova aihe… Ja siinä tuntuu, ettei löydy kunnolla sanoja kuvaamaan kaikkea, minkä haluaisi sanoa.

      Olen itsekin huomannut, että joskus ihmisten reaktio on sellainen ”öö”, kun kerron kirjoittavani. Mutta jotkut taas alkavat kysellä kiinnostuneena. Se on kyllä totta, että jotkut eivät ymmärrä, kuinka työlästä kirjoittaminen on. Eli ihan niin kuin kirjoittaja ei tekisi mitään. 😉

      • ^^ Joo.
        No niinpä. Koska se on niin syvä, eikä pelkästään fyysisesti, vaan siihen liittyy hyvin monia tunteita. Tosin romaanikässäriä kirjoittaessa meri tuli luonnostaan, ja tulee edelleen, kun siihen lisään päiviä.

        Heh. Aivan! 😀 Ja ” jos mun kässäri nyt hyväksyttäis julkaistavaksi, se tulisi ulos ehkä vuoden tai puolentoista kuluttua” on toinen asia, mikä saattaa tulla yllätyksenä.
        No kirjoittaminenhan on periaatteessa tyhjän toimittamista, ei-olevian asioiden kuvittelua, joka on ”täysin irrallaan” reaalimaailmasta.. Olen hiukan eri mieltä tästä. 😀

      • Katri on said:

        Joo, jos joku tuolla tavalla vähättelee kirjoittamista, niin ainahan voi kommentoida, että kirjoita itse kirja, jos se kerran on niin helppoa.

        Onko sun romaanikässäri nyt kustantamokierroksella? 🙂

      • Aivan!
        Ei vielä. Toivottavasti tässä pian. En tiedä miten jaksan sitä kesällä korjailla, koska kesä ei ihan ole kirjoittamisaikaani. :>

  4. Minä kutsuisin kyllä vähintään kaikkia sellaisia ihmisiä kirjailijoiksi, jotka ovat painetun kirjan jonkun kustantajan kautta saaneet julkaistuksi. Kirjan saamisessa kirjoitettua saati sitten jukaistua on sellainen kynnys, että eiköhän siinä itsessään ole laadunvalvontaa jo ihan tarpeeksi. Se, mitä Kirjailijaliitto tai mikä tahansa muu mafia pitää kirjailijan kriteerinä, on suhteellisen yhdentekevää. Eihän kirjailijan titteli ole mikään korkeakoulututkinto, josta jaellaan todistuksia.

    • Niinpä. Mitä nyt olen kuullut ihmisten mielipiteitä tästä asiasta, niin tuntuu siltä, että useimmat ovat tätä mieltä. Kyllä yksi julkaistu kirja tekee jo kirjailijan. (Jos ihmisten määrittely ylipäätään on tarpeellista ollenkaan.) Eräs ystäväni itse asiassa pohti, että julkaistu kirja ikään kuin vastaa suoritettua tutkintoa. Kun on kirjan julkaissut, niin sitten on ikään kuin kirjailijan ammattiin valmistunut. 🙂

      Ja tosiaan se, miten jokin liitto haluaa asiat määritellä, on sitten toinen juttu.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: