Päättymätön tarina

Kirjoitan. Luen. Oleskelen.

Taas liikkeelle

On taas se aika. Pöytä on tyhjennetty. Roikun kummallisessa välitilassa Mustien ruusujen maa 2:n ja 3:n välissä. Pitäisi aloittaa kokonainen uusi romaani, vaikka se saman tutun tarinan jatkoa onkin. Sanaakaan ei vielä ole kirjoitettu, ei aloitettu tiedostoa otsikolla ”Mustien ruusujen maa 3”. Jotenkin pitäisi päästä liikkeelle.

Ja olenhan minä liikkeellä. Yhtäkkiä huomaa, kuinka paljon olen saanut aikaiseksi: ruuanlaittoa, haravointia, kirpparitavaroiden keräämistä, lukemista, koiran lenkittämistä ihanan aurinkoisessa kevätsäässä, shoppailua, vanhojen ystävien tapaamista, kohta pitäisi pestä ikkunatkin…

Niin. Siis, tekemistä kyllä on, mutta harmillisen pieni osa siitä liittyy millään tavalla romaanin kirjoittamiseen.

No, on kuitenkin keinoja. Olen kuunnellut musiikkia ja koittanut siirtää ajatuksia Dinjan tarinan loppuun, vaikka ”loppu” kuulostaakin vielä kaukaiselta. Olen myös aloittanut uudestaan hyväksi todetut tajunnanvirtaharjoitukset. Ruutupaperia, kello soimaan 15 minuutin päähän, ja sitten tekstiä niin nopeasti kuin pystyy kirjoittamaan. Joka päivä. Aiheena on tuleva romaani, mutta saa siihen tulla vähän muutakin. Toivottavasti saan tätä kautta taas ajatukset liikkeelle. Kyse on orientoitumisesta, keskittymisestä johonkin. Tästä lähtien tämä kässäri on minulle SE juttu. Olkoonkin, että edellinen osa on vielä vaiheessa ja tulee vaatimaan paljon muokkausta. Samanaikaisesti minulla voi olla vain yksi pääjuttu meneillään. Se, joka pyörii mielessä myös silloin kun olen lenkillä tai pesen ikkunoita. Ja uskon ja toivon, että myös alitajunta alkaa tehdä töitä sen kanssa.

Ruutupaperisotkujen lisäksi minulla on tietokoneella virallinen suunnittelutiedosto tai muutamakin. Olen aloittanut kirjoittamalla lyhyesti ja epämääräisesti romaanin sisällön. Sitten olen vähitellen lisännyt ideoita ja lihottanut tekstiä sieltä täältä. Yhden sivun suunnitelmasta paisuu kymmenen sivun suunnitelma. Ristiriitoja ja aukkoja on vielä paljon. Sitten olen myös koittanut jakaa romaanin tapahtumat osiin ja nämä osat vielä tarkemmin alustaviin lukuihin. Erikseen tulee tapahtumapaikkojen ja henkilöiden suunnittelua. Tämä tuskin on mikään täydellinen työskentelytapa, mutta tämä nyt on paras mihin pystyn, ja tätä koitan kehittää. Tavoitteena on saada valmiiksi A4:lle mahtuva lista kirjan luvuista, kenties lukujen työotsikot. Sitten jokaista lukua voi suunnitella omalle liuskalleen, ihan muutamalla sanalla tai hyvinkin tarkasti. Sitten vain jatkan tätä niin kauan, että… Jaa-a, mistä sen tietää, kauanko tarvitsee jatkaa? Toivon, että jossain kohtaa tulee tunne, että nyt olen valmis kirjoittamaan. Tunteet heittelehtivät laidasta laitaan. Yritän löytää varmuutta ja itseluottamusta.

Juhlimiseenkin on aihetta. Viime viikolla saapui tieto myönnetystä kirjastoapurahasta! Tämä on minulle, aivan aloittelevalle kirjailijalle, jo toinen apuraha tänä vuonna! Ei voi muuta kuin kiittää, kumartaa syvään ja yrittää olla myönnetyn apurahan arvoinen. Siis tehdä töitä, oikeasti.

Advertisements

Single Post Navigation

6 thoughts on “Taas liikkeelle

  1. Oi! Onnittelut apurahoista (ihan monikossa) ja etenkin liikkeelle pääsemisestä!

  2. Katri on said:

    Kiitos onnitteluista Calendula! Täytyy vaan taas koittaa päästä alkuun… Ja varsinkin löytää se kirjoittamisen ilo. 🙂

  3. Suunnitteletko paljonkin etukäteen? Vai onko se vain, että saat kaiken ”pakollisen” sinne?

    • Kyllä mä aika paljon suunnittelen, niin että olisi melko selkeästi mielessä, mitä esimerkiksi yksittäisessä luvussa tapahtuu. Mutta tosiaan jotkin luvut tulee suunniteltua tarkemmin ja jotkut suurpiirteisesti.

      En osaa kirjoittaa niin, että lähtisin vain kirjoittamaan alku ja loppu mielessä ja katsoisin, mihin tarina kulkee. Ehkä tosin sitäkin kannattaisi joskus kokeilla. Ehkä saisi enemmän kirjoitettua.

      • Okei, mielenkiintoista! Itse kun yleensä lähden vain kirjoittamaan, kun jotain on kasassa, yleensä juuri alku&loppu, joskus jotain tapahtumia, mutta aika ”jotain sinne päin” 😀

        Kannattaa ainakin kokeilla. Toisaalta pidemmässä sarjassa se ei välttämättä ole niin kannattavaa, jos haluaa että se a. pysyy jossain rajoissa b. loppuu joskus.

      • Olet kyllä oikeassa… Tällä hetkellä tuo kuulostaa varsin mukavalta ja vapauttavalta tavalta kirjoittaa! Lähteä vain kirjoittamaan. Olen joissakin novelleissa tehnytkin noin, jättänyt suunnittelemisen vähälle. Voisin yrittää piakkoin uudestaan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: