Päättymätön tarina

Kirjoitan. Luen. Oleskelen.

Se tyhjä olo

Kun Karnin labyrintti ilmestyi, minulta kysyttiin, onko nyt tyhjä olo. No, ei todellakaan ollut. Takakannessa kun luvataan, että tästä on tulossa trilogia, jonka tekeminen oli pahasti kesken. Ei ollut aikaa tyhjyydelle, kun oli vasta päässyt vauhtiin kakkososan kanssa.

Nyt Mustien ruusujen maa kakkosen eka versio on kirjoitettu. Kiirehdin viimeiset sivut, kun en malttanut enää jättää mitään tuleville päiville. Ajattelin, että nyt tämä on tässä, ja seuraavaksi tarvitsen kässäristä palautetta. Ei siitä mitään tule, jos yksin vain nyhjää tekstin kanssa loputtomiin.

Sitten, yllättäen, iskikin se tyhjä olo. Totuttu päivärytmi katkesi, kun ei olekaan joka aamu samaa tavoitetta: nouse ylös, mene koneen ääreen, kirjoita eteenpäin. Nyt on aika ottaa tauko ja katsoa, mitä on tullut kirjoitettua. Olotila vaihtelee odottavasta kauhistuneeseen ja toiveikkuudesta täydelliseen epätoivoon.

Tämäkö nyt on sitä toimettomuutta? Tyhjässä kellumista?

Pelkään tyhjyyttä. Yritän jo täyttää sitä lukemalla, aloittamalla uutta novellia, harhailemalla netissä… Asiaa ei auta se, että pienen flunssan takia olen vältellyt liikkumista viime päivinä.

Pitäisikö vain ihan reilusti ottaa kunnon tauko ja rentoutua? Nouseeko tyhjyydestä uusia ideoita?

Ainakin syntyy epämääräisiä blogipostauksia.

Advertisements

Single Post Navigation

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: