Päättymätön tarina

Kirjoitan. Luen. Oleskelen.

Merellistä fantasiaa

Olen jo pidemmän aikaa ollut erityisen kiinnostunut merelle ja merenpinnan alle sijoittuvista kertomuksista. Olen  kehitellyt Kesäsaarten maailmaa ja halunnut samalla tutustua siihen, miten erilaisia teoksia kirjailijat ovat kirjoittaneet merestä. Millaisia ”merenneitoja” fantasiakirjallisuudesta loppujen lopuksi löytyy? Tässä raporttia lukemistani merellisistä teoksista.

Otan mielelläni myös vastaan uusia vinkkejä meriaiheisesta spefistä!

Helen Dunmore: Ingo-sarja (2006-2009). Luin sarjasta kaksi ensimmäistä osaa, ja odotukseni olivat suuret. Tässä on nyt juuri sitä, mitä etsin: merifantasiaa ja meressä elävä kansa! Jouduin kuitenkin pettymään. Kirjat tuntuvat keskittyvän Sapphy-tytön tavanomaisiin teini-iän perheongelmiin. Ingolaiset ovat ihan kiinnostavia, ja Sapphyn kaipuuta mereen kuvataan kivasti, mutta itse olisin kaivannut paljon tarkempaa kuvausta merestä ja meren kansasta. Kirjaa lukiessa ei ihan tunnu siltä, että oikeasti uisin henkilöiden mukana merenpohjassa. Aion kuitenkin lukea vielä sarjan loput osat; kenties niissä meri painottuu enemmän.

Jane Austen ja Ben H. Winters: Järki ja tunteet ja merihirviöt (2011). Tiesin etukäteen kirjan olevan huumoria, ja se osoittautuikin aivan mainioksi viihteeksi. Paremmin tämän jaksoi lukea kuin Austenin klassikoita sellaisenaan. Välillä nauroin ääneen kuvauksille erään henkilön leuassa kasvavista lonkeroista ja monelle muullekin jutulle. Varsinaista merikuvausta on kuitenkin vähän, eikä meren alla liikuta ollenkaan.

Kat Falls: Veden alla ja Vastavirta (2011). Tämä kirjasarja on nuorille suunnattua scifiä. Näkökulma veden alla olemiseen onkin selvästi erilainen kuin Ingossa: tässä ei vettä hengitellä, vaan kyse on tulevaisuudenkuvasta, jossa ihmiset asuvat vedenalaisissa aluksissa ja tulevat toimeen tekniikan avulla. Mukana on kuitenkin myös fantasiaa, koska meren alla eläville lapsille kehittyy erikoisia kykyjä. Näistä kirjoista pidin todella paljon. Falls kuvailee merta luontevasti ja uskottavasti, ja seikkailua ja toimintaa riittää. Päähenkilö Ty on syntynyt ja elänyt koko elämänsä meressä. Jotenkin taitavasti, kaikenlaisia yksityiskohtia käyttäen, Falls kirjoittaa ikään kuin oikeasti tietäisi, miten tällainen poika ajattelee. Vaikka  Ty on välillä liiankin ”sankari” ja jotkin juonenkäänteet tulevat hiukan nopeasti, on tämä erittäin nautittavaa viihdettä. Paras kuvaus merenalaisesta maailmasta!

Scott Lynch: Red Seas under Red Skies (2007). Tässä kirjassa liikutaan paljon merellä, purjelaivalla, joten tämä kuuluu ehdottomasti listalle mukaan. Olisin lukiessani ehkä oppinut paljon purjehdussanastoa, jos kirja vain olisi ollut suomennettu. Tyydyn siis tässä toteamaan, että olisi kiva, kun sarjat suomennettaisiin loppuun.

Saara Henriksson: Moby Doll (2011). Kirjan ”merellinen anti” on se, että siinä kuvaillaan upeasti valaita ja valaiden laulua. Tätä lukiessani en muuten ehkä saanut kauheasti virikkeitä merestä kirjoittamiseen, mutta oli virkistävää lukea tällaista proosaa, jossa on sekä taiteellisuutta että hyvä tarina.

Merja Mäki: Venesataman Tillinka ja meriseikkailu (2012). Kirjan nimestä huolimatta meriseikkailua ei ole mukana kovin paljon. Matka meren syvyyksiin on kuitenkin hyvin kuvailtu, jännittävä ja vaarallinenkin. Teos edustaa lastenkirjallisuutta, ja tämä saikin minut miettimään, pitäisikö minun etsiä meriaiheita lisääkin juuri lastenfantasian puolelta.

Paul B. Thompson & Tonya C. Cook: Merihaltiat (2002). Dragonlance-sarjaan kuuluvalta teokselta odotin melko pinnallista toimintahässäkkää, ja olin oikeassa. Meren alla asuvien haltioiden elämää kuvaillaan jonkin verran, ja kirjassa on joitakin ihan mukavia ideoita (kuten vaikkapa kummallinen kotilo, jonka sisään voi varastoida ”tiivistettyä” ilmaa meren alla hengittämistä varten). Jos sunnittelee merenalaisen fantasian kirjoittamista, tämä kannattaa lukaista paremman puutteessa.

Jules Verne: Kapteeni Nemo ja Nautilus (1870). Tässä vaiheessa luku-urakkaa oli aika ottaa harppaus taaksepäin. Tämä on kirja, jota voisi varmaan pitää monien meritarinoiden esi-isänä. Nykylukijana oli välillä raskasta lukea sivukaupalla jatkuvia listauksia erilaisista kalalajeista, mutta kannatti lukea. Jos haluaa merenpohjaan, se onnistuu oikein hyvin Nautiluksen kyydissä.

Herman Melville: Moby Dick (1851). Viimeisimpänä, mutta ei suinkaan vähäisimpänä (eikä nopeiten luettuna!) on vielä tämä. Oli pakko lukea ihan senkin takia, että olin aiemmin lukenut Henrikssonin teoksen. Pitkien selitysten ja kuvausten alta löysin kiehtovan tarinan ihmisestä ja siitä, kuinka hän pakkomielteisesti tavoittelee katoavaa unelmaansa. Purjehduksen kuvausta on jonkin verran, mutta en siitä juuri mitään oppinut, kun ymmärrys ei riittänyt. Valaan kuvausta sain varmasti riittävästi koko loppuelämäksi.

Mainokset

Single Post Navigation

2 thoughts on “Merellistä fantasiaa

  1. Päivitysilmoitus: Merellistä fantasiaa osa 2 | Päättymätön tarina

  2. Päivitysilmoitus: Taustatyötä | Päättymätön tarina

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: