Päättymätön tarina

Kirjoitan. Luen. Oleskelen.

Valitusta

Olen yrittänyt pitää tämän blogin positiivisena ja keskittyä myönteisiin asioihin tässä kirjoittamisessani. On kuitenkin myös  kirjoittamiseen liittyvää ahdistusta, joka vaivaa minua jossain määrin joka päivä.

Ärsyttää, että ei ole aikaa kirjoittamiselle työnteon ohessa. Minun on aina, lukioajoista lähtien, pitänyt rääpiä jostain epätoivoisesti aikaa kirjoittamiselle, eikä se ole todellakaan ollut yksinkertaista. Kirjoittamisaikaa vievät hevonen, kaverit, parisuhde, työ, opiskelu, ruuanlaitto, jouluvalmistelut (joita en tosin tee), kuntoilu (harvoin) ja yleensäkin kaikki asiat, joita ihmisen normaaliin elämään kuuluu.

Ärsyttää varsinkin se, että Mustien ruusujen maa -sarja on näinkin keskeneräisessä vaiheessa. Okei, olen onnellinen siitä, että ykkösosa on pihalla, mutta jos olisin alun alkaen ollut suunnitelmallisempi ja keskittänyt voimani paremmin, sarja olisi tällä hetkellä paljon pidemmällä. Kakkos- ja kolmososa ovat kuin koko työhuoneeni täyttävä jättikokoinen solmussa oleva lankakerä, jota pitäisi selvitellä. Vaikea päättää, mistä silmukasta lähtisi yrittämään ensin.

Siinä ne valituksen aiheet oikeastaan olivatkin. Kummallisen helpottavaa kirjoittaa ne pois mielestään. Tiedän, että valitus ei auta eikä mennyttä voi enää muuttaa. Ehkä voin oppia jotain ja kehittää paremman työskentelyprosessin jatkossa… Nyt täytyy vain lukittautua sinne työhuoneeseen ja alkaa vedellä naruista.

Mainokset

Single Post Navigation

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: