Päättymätön tarina

Kirjoitan. Luen. Oleskelen.

Jotain valmista!

Tänään saapui postissa eräs kauan odotettu asia. Todistus kirjoittamisen aineopintojen suorittamisesta!

Tällaisista hetkistä pitää nauttia, olipa tilanne ympärillä miten stressaava tahansa. Olen iloinen siitä, että olen ylipäätään saanut jotain valmiiksi. Tämä oli tässä. Ei enää itsenäisiä kursseja odottamassa kirjoitusintoa, ei lähiopetusjaksoja täyttämässä viikonloppuja. Onko mahdollista, että kalenterini näyttää hiukan tyhjemmältä kuin tähän asti?

Aloitin kirjoittamisen perusopintojen tekemisen syksyllä 2009, kun olin muutenkin vielä päätoiminen opiskelija. Nyt, reilut 3 vuotta ja 70 opintopistettä myöhemmin, uskon oppineeni paljon näiden opintojen aikana.

Olen lukenut teoriaa, jota en muuten olisi tullut lukeneeksi, olen törmännyt novelleihin ja runoihin, joihin muuten ehkä en olisi törmännyt – ja olen toki kirjoittanut tekstejä, joita muuten en olisi kirjoittanut. Mieleen on jäänyt mm. ne harvat ”tieteelliset” tekstit, jotka on ollut pakko kirjoittaa. Kirjoitin yhden esseen ihmisen ja hevosen välisestä ystävyydestä (höystettynä runsailla omilla esimerkeillä eli erään pikkutamman tarinalla) ja toisen esseen fantasiamaailmojen luomisesta. Enpä olisi uskonut, että voisin nauttia niin paljon ESSEIDEN kirjoittamisesta. Muistan edelleen, miten hauskaa minulla oli noiden kanssa.

Ja todella tärkeää on ollut muiden kirjoittavien ihmisten tapaaminen. Etenkin lähiopetuksista nautin joka kerta, eikä edes harmittanut käyttää niihin satunnaisia perjantai-iltoja ja lauantaipäiviä. Kotiin päästessäni en koskaan ollut väsynyt vaan pikemminkin piristynyt, kun oli saanut vaihtaa ajatuksia kirjoittamisesta ja kirjallisuudesta. Ja ah, miten ihanaa oli vain istua luokassa, kun joku muu toimi vetäjänä eikä tarvinnut itse opettaa! Ihan kuin huolettomina opiskeluaikoina!

Verkkokursseillakin syntyi monenlaisia mukavia keskusteluja. Mutta verkkokeskustelujen seuraaminen tuntui joskus väsyttävältä, kun arjen keskellä piti muistaa niihin osallistua.

Viimeinen opintosuoritukseni oli nimeltään ”Tekstikokonaisuuden tuottaminen B”, jo aiemmin aloitetun kokonaisuuden viimeistely. Tämä yhä epätäydellinen kokonaisuus on novellikokoelman aihio ”Kesän ja talven tarinoita”, jota olen työstänyt tässä opintojen aikana. Jokainen Kesäsaarille/Talvilaaksoon sijoittuva novellini on syntynyt kirjoittamisen opintojen aikana. Vaikka kokoelma ei ole vielä lähelläkään valmista, olen silti todella iloinen siitä, että olen päässyt tähän asti.

Mikä sitten seuraavaksi tulee valmiiksi? En tiedä. Valmistuminen on harvinaista herkkua.

Niin, no nyt kun yksi opintokokonaisuus on tehty, enkä opiskele enää mitään, voisi tietysti aloittaa jotain uutta… S2-opintoja tai draamaa tai mediaa tai viestintää tai…

Ei. Eieieiei. Nyt tämä Kirjoittaja ottaa ihan rauhallisesti eikä ilmoittaudu yhtään minnekään vähään aikaan.

 

Advertisements

Single Post Navigation

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: