Päättymätön tarina

Kirjoitan. Luen. Oleskelen.

Ja arki koittaa…

Maanantaiaamuna raahauduin koululle. Oppilaat saapuivat tiistaina. Pidin ensimmäiset oppitunnit, tapasin uusia oppilaita ja jaoin uusia vihkoja ja kirjoja. Silti en saanut työnteosta kiinni ennen kuin vasta tänään iltapäivällä. Silloin SE oli ilmestynyt lokerooni.

Kalenteri.

Onko olemassa opettajaa, joka tulee toimeen ilman opettajan kalenteripäiväkirjaa? Itse olin kalenteriaddikti jo opiskeluaikoina, ja nyt tuosta vuoden mittaan täyttyvästä kirjasesta on tullut yhä elintärkeämpi. Oppitunnit, kokoukset ja muut ovat nyt merkittynä kalenteriin. Sivuja voi selata syyslomaan ja joululomaan asti, ja onhan noihin vielä matkaa. Kun asiat ovat kalenterissa, ne tuntuvat todellisilta. Jos kalenteriin on merkitty jokin homma, se on pakko hoitaa.

Kyllä, tässä vaiheessa ensimmäistä kouluviikkoa arki on todellakin koittanut.

Mutta mahtuuko kalenteriin kirjoittamista? Pitäisikö merkitä vaikka perjantaiaamuun kaksoistunti otsikolla ”Kirjoita itse, älä ajattele töitä”?

Ehkä teen itselleni lupauksen, että tällä kertaa järjestän ajankäyttöni paremmin. Kerrankin erotan työn ja vapaa-ajan toisistaan. Keskityn arkisin työntekoon (mieluiten päivällä, en kahdeksan aikaan illalla) ja viikonloppuisin kaikkeen muuhun. Erityisesti kirjoittamiseen.

Kas, kalenterin mukaan huomenna onkin jo perjantai.

Mainokset

Single Post Navigation

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: