Päättymätön tarina

Kirjoitan. Luen. Oleskelen.

Voiko kirjoittamista opettaa?

Syksystä 2009 lähtien olen opiskellut kirjoittamista Jyväskylän avoimessa yliopistossa. Perusopinnot olen saanut valmiiksi, ja aineopinnot lähestyvät nyt loppuaan. Yksi kurssi odottaa vielä arvostelua, parit kurssitehtävät ovat viimeistelyä vailla. Mitä opinnoista on jäänyt käteen?

Kun muistelen viimeistä kolmea vuotta, voin sanoa vain: paljon! Opinnot ovat olleet erittäin monipuolisia ja niistä on ollut hyötyä niin omaa kirjoittamista kuin äidinkielen opettajan työtäkin ajatellen. Aloin kirjoittaa novelleja ja osallistuin ensimmäistä kertaa novellikilpailuihin sen jälkeen, kun olin vähän aikaa tehnyt näitä opintoja. Jollain tavalla opiskelu on siis antanut sysäyksen eteenpäin.

Kaikki kurssit eivät suinkaan ole suoranaisesti olleet sitä, mitä itse eniten harrastan: proosan kirjoittamista, ja tarkemmin vielä spekulatiivisen fiktion kirjoittamista. Uutta intoa ja oivalluksia on silti saattanut löytää yllättävistäkin paikoista. Kurssinimikkeitä on ollut laidasta laitaan, mm. Palautteen antamisen perusteet, Mediataitojen perusteet, Johdatus kirjoittamisen tutkimukseen sekä tietokirjoittamisen perusteet. Esimerkiksi Dramaturgian perusteet -kurssi käsitteli näytelmiä ja elokuvia, mutta sain epäsuorasti todella hyviä vinkkejä siihen, miten kaikessa kirjoittamisessa voisi hyödyntää draaman kaarta ja erilaisia draaman keinoja. Runokurssilla kirjoitin runonpätkän, josta tulikin myöhemmin muokattuna osa erästä novelliani.

Ja toki olen kirjoittanut myös paljon juuri ”oman alueeni” tekstejä, mm. romaanikurssilla. Eräänlaisena työnäytteenä olen alusta asti työstänyt novellikokoelmaa: ensin perusopintojen työnäytteenä novellia Tee minulle syksy, ja nyt aineopinnoissa tämän ympärille kehittynyttä kokoelmaa. Työnäytteessä saa toteuttaa itseään juuri niin kuin haluaa.

Olen keskittynyt spekulatiiviseen fiktioon, erityisesti fantasiaan. Avoimen yliopiston kirjoittamisen opintojen näkökulma on tietenkin valtavirtakirjallisuudessa, mutta mitään genreä ei myöskään rajata pois. Onkin ollut avartavaa ja virkistävää opiskella kursseilla, joita ei ole mitenkään rajattu esim. fantasiakirjoittajille. Ehkä tämä on antanut minulle hieman laajempaa näkökulmaa kirjoittamiseen. Ja pidän arvokkaana sellaisten ihmisten palautetta (sekä opettajien että muiden opiskelijoiden), jotka eivät ole ns. ”spefi-ihmisiä”. Kenties he kiinnittävät huomiota hiukan eri asioihin kuin muut fantasian kirjoittajat.

Jokainen lähiopetuskurssi on antanut tilaisuuden mukavaan keskusteluun muiden kirjoittajien kanssa. Näitä opintoja voin kyllä suositella jokaiselle, joka haluaa opiskella kirjoittamista laajasti ja monipuolisesti.

Entä otsikon kysymys? No, minusta siihen on ihan yksinkertainen vastaus. Kyllä voi. Ihan samalla tavalla kuin kaikkia muitakin taiteita ja kaikkea muutakin opetetaan. Oppijalla itsellään on siinä suuri vastuu, eikä opettajan tehtävä ole kaataa tietoa oppilaan päähän. Mutta vaikea on oppia uutta, jos kyhjöttää kirjoittamassa neljän seinän sisällä eikä ikinä hae vuorovaikutusta mistään.

Advertisements

Single Post Navigation

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: